maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lämmintä arkea


Nyt, kun loma loppui ja talsin tänään ensimmäistä kertaa töihin, tuntuikin oikein kesältä. Vaan niinhän mä vähän suunnittelinkin, että kun loma loppuu ja työt alkaa, saa tulla lämpimät kelit. Ompelukoneen ääressä lomalla istuessa viileät sadekelit olivat aivan loistojuttu, ja nyt, kun palaa työelämään, jossa omassa työssäni tuo aktiivinen ulkoilu on mahdollista, hyvät kelit sopivat paremmin kuin hyvin.


Vaan jotakin vielä tuli tehtyä loman loppumetreillä. Lisää pehmoisia tauluja, joista taisi nyt tulla kiintiö täyteen..



Eräänä kesäyönä unta etsiessä runosuoni pulputti ja mielessä kypsyi runontynkä, joka täytyi heti kirjoittaa ylös. Siitä syntyi muutamia vauvan tauluja, joiden kehyksiin aiemmin tilaamani pienet nallet pääsivät istuskelemaan.







Jokunen Hyss... Täällä nukutaan... -ovikulttikin tuli taiteiltua.


Ja vielä jokusia sydämiä, vähän taas jo jouluakin. Ai niin, ja määhän taisin huutaa huuto.netistä villasukkia joulukalenterisuunnitelmia varten... Että kummasti joulujuttuja mielessä, vaikka kesä on parhaimmillaan. Vaan ehkä se johtuu tuon Sulevin läsnäolosta. :)


Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä sinulle!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vangitut kissat?


 
Kissaihmisten keskuudessa on yksi asia, joka herättää ihan hurjasti kuumia tunteita puoleen jos toiseen – kissojen ulkoilu vapaana vs. sisäkissailu. Mulla ei ole kuumia tunteita kumpaankaan suuntaan, mutta kolme sisäkissaa, joista todennäköisesti vain yksi pärjäisi vapaasti ulkoilevana.

 
 
Kotikonnuilla maalla meillä on ollut kissa tai pari koko elämäni ajan. Lapsuuden kissaystävät elivät loputtoman vanhoiksi mielensä mukaan sisä- ja ulkoelämää viettävinä ja metsästävinä, vapaina kissoina, jotka pitivät hiiret ja myyrät maatalosta poissa ja olivat meille lapsille ihan parhaita kavereita, seurasivat mukana kaikkialle ja kuuluivat tietysti minun ja veljeni salapoliisikerhoon vakoojakissoina. 


Kertu pitkän nenänsä kanssa olisi myös aika hyvä vakoojakissa, vai mitä? :)


Vaikka maalla asuttiinkin, eivät kissoja vieneet paljon nettikeskusteluissa vapaana liikkuvien kissojen riskeinä pelotellut sudet tai haukat eivätkä silloin autotkaan, mutta vuosikymmenien aikana liikenne on lisääntynyt ihan hurjasti ja nopeudet kasvaneet, ja nyt myöhemmin vanhempani ovat joutuneet hautaamaan monet auton alle jääneet kissaystävät. Ja kun riittävän monet itkut on itketty, oli lopputulos se, että kotipuolessa eletään ilman kissaa. Maalaistalossa, jossa on totuttu elämään ovet levällään ja ikkunat auki, mennään ja tullaan, olisi haastetta opetella siihen, että sisällä on jotakin, joka ei saa päästä ulos. Vapaan kissan ihanne on ihana, ja olenhan minä itsekin nähnyt, miten kotipuolen kissat elivät täyttä ja nautinnollista elämää kulkiessaan aivan oman mielensä mukaan. Vaan jos kissan elämä päättyy muutamaan elinvuoteen tarjolla olevista paristakymmenestä, jää miettimään sen vapauden hintaa.



Oman kissan ottamista me pohdimme miehen kanssa vain kevyet kymmenkunta vuotta. Vapaana vs. sisäkissana eläminen pohditutti. Vapaana kulkevan kissan mielikuvat lapsuudesta painoivat vaakakupissa, mutta toisaalta selvää oli, ettemme ottaisi vapaana kulkevaa kissaa tänne, missä elämme nyt. Emmehän mekään kaupungissa asu, mutta emme myöskään varsinaisesti maalla. Vieressä kulkee vilkkaasti liikennöidyt tiet, ja vaikka täälläkin jokusia kissoja kulkee vapaana, olen myös törmännyt kohtalaisen tiiviisti asutulla asuinalueella myös vapaana kulkevien kissojen herättämiin ärsytyksiin, kun kissat tekevät tarpeitaan lasten hiekkalaatikoille ja kollit käyvät merkkailemassa naapureiden terassikalusteita. Siinä on jotakin, mikä saa miettimään, minkälaiset alueet sopivat kissojen vapaalle elämälle, ja missä kohtaa taas otetaan jo paljon riskejä.



Meille kotiutuneet kissat valitsivat sisäkissailun käytännön syistä tavallaan itse. Olen kertonutkin Taavin astmasta. Kaverihan on alkujaan ilmeisesti ollut ehta kujakolli, eli elämän vapaat puolet on kyllä nähty. Kissakodille kulkukissana päädyttyään Taavista tuli sisäkissa, ja toisinaan pohtii, mahtaako kissa kaivata villiä elämäänsä. Taavin kannalta sisäkissailu on kuitenkin ainoa vaihtoehto. Astmapiippua on otettava aamuin illoin, jotta kissa pysyy kunnossa (juu, ne huonot ajat on todellakin nähty, eikä kaipuuta niihin ole). Jos Taavi kulkisi vapaana omien aikataulujensa mukaan, saattaisi olla varsin epävarmaa, että kaveri olisi paikalla silloin kun pitää. Siitepölyt, pakokaasut ja muut saattavat myös laukaista astmakohtauksen, ja koska kissa ei osaa avaavaa lääkettä itse (vielä :) ) ottaa, on sisäelämä Taaville ainoa vaihtoehto.

video

Lyhyt videopätkä Taavin astmakohtauksesta viime talvelta. Tätä meillä oli viime talvi, useiden minuuttien pituisia kohtauksia monta kymmentä kertaa päivässä. Eipä Taavi silloin huonoimpana aikana ennen lääkityksen kuntoon saamista jaksanut muuta tehdäkään kuin yskiä ja nukkua.


Parivuotiaat Grisli ja Kertu ovat sen sijaan eläneet koko elämänsä sisäkissoina, eli eivät villistä ulkoelämästä tiedäkään. Rauhallista elämää rakastava kotihiiremme Grisli on niin arka vieraita ihmisiä, ääniä, liikkeitä ja ylipäätään kaikkea vierasta kohtaan, että jos ulos pääsisi, taitaisi singahtaa saman tien paniikissa tiehensä tulematta ikinä takaisin, jos nyt ylipäätään pihalle suostuisi menemään. Kertu olisi meidän kissoista ainoa, joka saattaisi oppia ulkoilemaan vapaana, koska rohkeutta neidiltä ei puutu. Kertu on kyllä sen verran utelias, että saattaisi kuljeksia sisälle taloihin, autoihin, varastoihin ja autotalleihin, mutta periaatteessa Kertu varmaan oppisi ulkoelämän salat.


 
Meillä valittiin sisäkissailu, vaan ei mitenkään äärettömän yksiviivaisella ajattelulla. Puolensa kaikessa. Siitäkin huolimatta, että meidän kissat ovat ehkä jonkun mielestä vangittuja sisälle, väitän, että ne pystyvät yhtä lailla elämään aktiivista, onnellista ja täysipainoista elämää. Tässä elämänvaiheessa ulkoilutarhan mahdollisuutta ei ole, ja happea haukataan verkotetun parvekkeen oven kautta (meillähän ei siis ole mitään oikeaa parveketta, vaan tuo hienosti nimetty ranskalainen parveke = pelkkä ovi). 


Väki valvoo takapihan lintuja - ja Grislin suun asennosta päätellen myös jutellaan ja kovaa.

 
Toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista tarjota kissoille myös ulkotarha – mutta ei vielä tässä kodissa. Ja vaikka meidän valintamme oli sisäkissailu, en kuitenkaan omaa tiukan kielteistä kantaa kissojen vapaana liikkumista kohtaan. Ei tämä meidän Suomen maa ole ollenkaan niin urbaania aluetta, etteikö täältä löytyisi ripakopallinen alueita, joissa kissat mahtuvat elämään vapaina pitkän elämän ilman huolta naapurisovun menetyksistä ja kohtalokkaan vilkkaasta liikenteestä. :)

 
  
Olen muutamankin kerran joutunut tahtomattanikin keskelle tiukkaa väittelyä aiheesta sisäkissat vai vapaana liikkuvat kissat, ja tiedän, että aihe herättää äärimmäisen kiivaitakin mielipiteitä. Keskustelu jää helposti vatkaamaan äärilaidoissa ”mitä kissan elämää on elää vangittuna sisälle” vs. ”vapaana liikkuva kissa on merkki vastuuttomasta ja lemmikistään piittaamattomasta omistajasta”. Vaan jos pitäydytään pois tiukoista ääripäistä ja mustavalkoisuudesta, uskaltaudun kysymään, millaisia ajatuksia teidän muiden kissaihmisten mielissä aiheesta pyörii?


Aihetta pohtivat tänään Eena ja kolme karvaista vankia :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Alfred ja Helmi


Joskus ostamani kiharakarvainen tekoturkis on houkutellut jo pitkään, ja viimein siitä syntyivät pitkän pyörittelyn ja irtokarvapölyssä uimisen seurauksena Alfred ja Helmi.


Ujo jäniskerra Alfred kuuluu pitkäkoipisten jänisten lajiin.



Hieman Alfredia lyhyempi Helmi on hänkin pitkäkoipista lajia, ja on saattanut edellisessä elämässään törmätä rajusti seinään, sillä kaverista tuli myös hieman tavoiteltua lyttynenäisempi. Vaan hyvin silläkin haistelee. :)




Puput vetävät aina toisinaan puoleensa, ja jo aikaisemmin singerin seurassa pyörähti maailmaan tällainen puputyttö, joka on jo pitempään asunut uudessa kodissaan.



Aiemmassa puputehtaassa syntyi silloin myös tämä pupuherra, joka myös on jo kotinsa löytänyt.


 
Tänään on ollut äärimmäisen vetelä ja laiska päivä. Miehen ollessa töissä mulla oli vain yksi projekti koko päivälle, ja sain kuin sainkin vaiheessa olleen keinutuolin viimein maalattua - siitä kuvia myöhemmin. Kissojen kanssa nukuttiin piiiitkät päiväunet, ja kun mies tuli kotiin, nukuttiin toiset vielä pidemmät iltaunet. Siinähän se viimeinen virallinen lomapäivä menikin, nukkuessa ja sängynpohjalla venyessä. Vaan ei sitä aina tarvi kai ollakaan niin tehokas. Viikonloppu vielä ja sitten se olis arki taas. Vaan vielä on kesää jäljellä... :)


Anu Pellisen ajatuksin toivottelen teille taas mukavaa, rentouttavaa viikonloppua:
Hän kömpi sänkyyn, avasi kirjan ja ajatteli: Kuinka lohdullista, että tärkeät asiat ovat niin yksinkertaisia.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Ihania vaihtokauppoja


Lähiaikoina on tullut tehtyä pari oikein onnistunutta vaihtokauppaa. Ensimmäisenä kerrottakoon koruista, joista olen ikionnellinen.


Tänään saapuivat postissa Little White Rabbit designs -korut, joiden tekijä löytyy täältä, koruja pääset ihastelemaan ja tutkimaan täältä ja täältä. Aivan ihania koruja, joita olisin voinut ihastella loputtomiin. Päädyin tällaisiin:




Nettikaupan valikoimissa on aivan hurjasti kaikenlaisia koruja, joten luulenpa, etteivät mun korutilaukseni tähän loppuneet. :) Vaihtokauppana Pienen valkoisen kanin Suvi valitsi nämä:



Toinen vaihtokauppa sai alkunsa jonkin aika sitten, kun blogissani huutelin neulevarjostimelle tekijää. Minuun otti yhteyttä kaikenmoisia varjostimia vuosien varrella väsäillyt Terhi, joka otti haasteen vastaan ja neuloi varjostimelle villapaidan. Tai tuubitopin, ehkä paremminkin. :) Terhi kertoo projektista blogissaan täällä.




Varjostimesta tuli ihana! Tykkään ihan hurjasti, ja vaikka Terhi vähän epäilikin, ovat kissat jättäneet tämän rauhaan. :) Varjostimen sijaan Kertua kyllä kovasti kiinnostaa, josko koko lampun saisi nurin kun oikein puskee... Ja tiedättekö, saahan sen, mutta onneksi meidän Kertu on niin hölmö, että lamppu kiinnostaa vain silloin, kun minäkin olen siitä kiinnostunut. Joten meillä on kissan kanssa diili - jos minä en koske lamppuun, ei Kertukaan koske.  

Sama diili toimii muuten myös Sulevi-tontun kanssa - eli jos minä en koske Suleviin, ei Kertukaan koske. Sulevi, vaikka käsittelemättömästä lampaanvillasta tehtyine partoineen onkin käsittämättömän houkutteleva, on kokenut Kertun otteissa pienen käsittelyn vain yhden ainokaisen kerran, ja nyt elämme kaikki onnellisina ja sulassa sovussa. :)


Terhi toivoi vaihtokauppana nyhvöä, ja sellainen valmistui viimein tänään.


Koska sain vapaat kädet vaatetuksen suhteen, päätin kokeilla vähän pitsisempää versiota, kun noita vanhoja lakana-aarteita tuossa pyöri jos jonkinmoista. Pitsinenhän siitä tuli, ja jotenkin kansallispukumainen... nyhvömaan kansallispuku? ;)



Sukat on tytöllä vähän arkiset, vaan nehän tehtiinkin valmisneuleesta ompelemalla. Terhillä kun pysyy nuo puikot paremmin käsissä kuin minulla, niin voipi sitten tikuta tälle neidille vähän nätimmät sukat.



Ja loppuun vielä muutama potretti tuon pikkusisko-nyhvön kanssa, joka mun piti lähettää jo kaaaauan sitten isosiskolleni. Täällä se vaan on edelleen, mutta johan sisko lupasi sen tulla lähiaikoina hakemaan, joten meneehän se näinkin. :) Terhille lähtevä nyhvö sen sijaan pakattiin pieneen pahvilaatikkoon postitusta varten niin tiukasti, että itseäkin jo alkoi hengästyttää, laatikon sisällä rullalla olevasta kaverista puhumattakaan.
 

Muuten ompelut ja lomailut jatkuu vielä muutaman päivän. Taavilla alkaa taas hienoinen kevennyskuuri töiden alettua, sillä nyt, kun olen ollut kotona miltei aamusta iltaan, on kissa saanut kerjättyä ruokaa enemmän kuin tavallisesti saa. Vaan kun normaali arki alkaa, palataan taas Taavinkin kohdalla tuttuun ja tiukkaan dieettiin, josta me kaikki pidämme aivan yhtä paljon. :D


Näiden sisarusten välisten keskustelujen myötä toivottelen teille ihania, inspiroivia päiviä!