torstai 27. helmikuuta 2014

Mollamaija


Ystävä laittoi eilen viestiä ja kysyi, osaisinko tehdä mollamaijan. Koska oon isäukon puolelta saanut sellaiset geenit, joiden mukaan kuvittelen osaavani ihan mitä vaan, vastasin ystävälle, että toki teen. Vaikka suuria odotuksia tai vaatimuksia mollamaijan tyylistä ei tullut, ja sellainen uudemman tyylinenkin olisi kelvannut, päätin kuitenkin haastaa vähän itteäni ja yrittää tehdä sellaisen vanhemman tyylisen.


Naaman muottina käytin omaa lapsuusaikaista nukkea, jonka pään kelmutin, sen jälkeen vuorasin maalarinteipillä saadakseni kasvonmuodot ja lopuksi liimasin päälle kankaan. Kasvojen maalaukseen otin mallia netistä löytyneestä kuvasta (yläkuvassa näkyy siis vasemmalla oma versioni, oikealla mallikuva) ja maalasin akryyliväreillä. Kun maali oli kuivunut, irrotin kelmu-teippi-kangasvirityksen nuken päästä ja sain mollamaijan kasvot käsiini.


Ja sitten vähän kangasta, vanua, pellavalankaa hiuksiksi...



Siinä se nyt olis. Vanhanaikaiselle mollamaijalle tyypillisesti kaverilla on tuollaiset katkaistut kädet ja jalat, kuten äippä tuumasi. :)




Toivottavasti tää on nyt sellainen, millaista toivottiin.


maanantai 24. helmikuuta 2014

Raitaa, ruokaa ja häijyjä hampaita


 Keinutuoliin virkkaamalla tehty raitatyyny valmistui. Se olkoon nyt viimeinen värinlisäys olohuoneessa. Onhan niitä nyt jo, kun on väriä matoissa, pallovaloissa, parissa tyynyssä ja taulujen päällä olevissa Taalainmaan hevosissa. Tää väripläjäys on nyt oikein riittävä tähän huusholliin.




Suoristelin oikein matotkin kuvia varten. Vielä olen poltellut päivisinkin kynttilöitä ja laittanut ikkunatähtiin valot, vaikka eilisen jälkeen lumi on mystisesti kadonnut johonkin ihan kokonaan ja tuntuu jotenkin hassulta vielä laittaa "jouluvalot" päälle.



Lumen katoamiseen liittyy jotakin kiusallistakin. Me ei haravoitu tuota muutaman neliön takapihaa syksyllä ollenkaan. Laiskotti sen suhteen niin totaalisesti, ja odotettiin vaan kiivaasti lunta, joka peittäisi ruskeat lehdet. Kovin vähän aikaa oli lehdet piilossa. Tänään hävetti kun katsoin pihalle. En kyllä tosiaankaan mee nyt haravoimaan. Se vasta hävettäis.


 Tänään syötiin vuohenjuusto-punajuuria. Njam. Olivat hyviä. Leivoin myös sämpylöitä. Taputin itseäni tyytyväisenä päähän ja koin olevani oikein perfect housewife kun oli miehelle ruoka valmiina kotiin tullessaan.



Muu päivä menikin moniprojektien parissa. Perfect housewifet ei kyllä sellaisia taida tehdä... Mä en saanut vanhemmiltani kolme- tai kymmenvuotislahjaksi nukkekotia, mutta sain sellaisen kolmekymmenvuotislahjaksi. Talo on kuvassa vielä hyvin keskeneräinen, enkä siitä sen kummemmin täällä ajatellut jaaritellakaan, mutta kuva täytyi laittaa tuon kissapedon takia. Kertu piti tästä talosta, mutta ei sen asukkaasta. Kävi ikkunaluukun kautta kimppuun.


Paha eläin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kodittomia


Osallistuin siskon kanssa vuosia sitten antiikkinallekurssille. Kurssilla opeteltiin tekemään vanhan ajan nalle perinteisiä menetelmiä käyttäen. Hurahdin. Nallejen tekeminen oli työlästä ja aikaa vievää, mutta koukuttavaa.


Tuon kurssin seurauksena tein vaikka kuinka monta nallea. Tehtailin nalleja yksin, itselle, lahjaksi, pidettiin omia nallekursseja muorin, miehen siskojen ja anopin kanssa, ostelin turkiskankaita ja isojen nallejen vaatteita, tilailin niveliä ja lasisilmiä...


(Yläkuvassa muorin taidonnäytteet) Tein pieniä nalleja, isoja nalleja, mininalleja, vaatteellisia nalleja, alastomia nalleja, ruskeita nalleja, valkoisia nalleja, mustia nalleja, kirjavia nalleja...


Miehelle ompelin synttärilahjaksi ford-nallen. Haalarit pienensin miehen työhaalareista.



Nalleja tuli kuin tehtaasta, ja sitten lopahti. Ihan totaalisesti. Ei syntynyt enää yhtään nallea. Iso kasa suuria nalleja jäi ompeluhuoneen ylähyllylle keskeneräisinä, silmättöminä, korjattomina, nenättöminä tai muuten hippasta vaille valmiina odottamaan päivää tulevaa. Olis ehkä neljä vuotta nyt siellä olleet. Tänään kaivoin ne esille. Viimeistelin muutaman, osa vielä odottelee. 



Nyt he etsivät uutta kotia. Itsellä ei valitettavasti ole paikkaa näin suurelle nallearsenaalille, ja kuusi isoa nallea (korkeus n. 60 cm) on vailla omaa uutta kotiaan. Ovat tällä hetkellä vielä hieman tuohtuneita, koska joutuivat tuhlaamaan monta vuotta elämästään hyllyllä maaten, ja siksi toivovatkin itselleen rakastavaa, parempaa kotia. Ovat siis täysin käsityötä ja tehtyjä lähinnä sisustukseen ja helliin leikkeihin. Raajat ovat nivellettyjä, osalla myös pää kääntyy.



Osa nalleista hyppäsi jo tähän esittelyyn vaatekuvien ja alastonkuvien kera. Osa vielä odottelee silmiään ja korviaan, ja pääsevät sitten myös hekin uusia kotejaan etsimään.
 





Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ei ole koskaan liian myöhäistä saada Harry Potter -synttärit


Tänään pidettiin mun pienimuotoiset kolmikymppiskekkerit. Kutsuvieraslista oli hyvin lyhyt, ja kutsuin näihin minipippaloihin vain omat vanhemmat ja sisarukset puoliskoineen, jolloin meitä oli kaikkineen kahdeksan aikuista ja yksi lapsi.



Mulla oli näissä juhlissa kolme teemaa:

1. Ei ole koskaan liian myöhäistä saada Harry Potter- synttärit. Mulla ei ole koskaan ollut teemasynttäreitä. Syy on toki ihan selvä, sellaisia ei nimittäin harrastettu silloin, kun mä olin lapsi. Nyt halusin sitten nimelliset sellaiset järjestää, ja iskipä päähän, että Harry Potter on mun teemani.

2. Kuvittelusynttärit. Koska leipomistaitoni on oikeasti äärimmmäisen onneton, joutui näissä kemuissa turvautumaan pitkälti mielikuvituksen voimaan. Tämä keksi tässä voi olla Hagrid, pöllö tai huispauksen ryhmy. Se voi olla ihan mikä vaan, kun oikein tehokkaasti kuvittelet.

3. Voisiko mikään leipomisessä mennä enää enempää pieleen -synttärit. Kolmion muotoiset keksit, joista tulikin epämääräisiä kasoja. Juustosarvet, jotka näyttivät uuniin mennessään koirankakalta, uunista ulos tullessaan paistuneelta koirankakalta. Kääretorttu, joka halkesi. Kinkku-juustopiirakka, joka oli uunissa miltei kaksi tuntia, kun ei vain kypsynyt. Voileipäkakku, jonka koristelut valahtivat onnellisesti tarjottimelle yön aikana jääkaapissa...  



Taiteellisuuteni ei riittänyt millään muotoa leivoskoristeluihin, ja tulos oli sen näköistä. Vai mitäs sanot näistä silmälasikoristuksista? Surrealismia? :D



Tai nämä alruunamuffinssit, kerrassaan säälittäviä, mutta hei, mä tein ne IHAN itse. Kun viikon aikana erilaisia juttuja tehdessäni tuli takkiin sen sata kertaa, väänsin ylimielisyysvaihteen silmään ja lohdutin kutistuvaa, nolostelevaa ja nöyryytettyä egoani sillä, että eihän kukaan voi olla hyvä kaikessa.



Mutta hei, kaikki maistui kummiskin hyvältä, kaikkea upposi ja juhlat olivat kaikin puolin mukavat ja onnistuneet.



Näissä juhlissa menu oli seuraava:

Alruunamuffinssit (suklaamuffinssien resepti täältä)
Kääretortut silmälasicremellä (kääretortut täältä, creme täältä)
Toffeepiparit (ohje täällä)
Lempi-mummun vaaleat piparit (ohje täällä)
Mokkapalat (ohje täällä)
Mango-piimäkakku (ohje täällä)
Kinkku-juusto-piirakka (ohje täällä)
Pesto-valkosipulituorejuusto -juustosarvet (ohje täällä)
Voileipäkakku (ohje täällä)
Väinämöisen palttoonnapit savoporojuustolla, tomaatilla ja viinirypäleillä
Karkki- ja sipsibuffet



Itselleni annan tuhat pistettä siitä, että kaikki leivonnaiset olivat ihan omin kätösin tehtyjä. Yritystä kyllä löytyi. Ja niin, suurin osa näistä oli sellaisia, joita en ollut koskaan tehnyt. Pääosin hyödynsin ystäväni Sumin reseptejä, ja jouduin soittamaan Sumille (+ äitille ja siskolle) näitä tehdessä sen sataan kertaan, että mitä mää nyt teen... Kiitos siis ohjeista ja tuesta, ilman niitä mikään ei olis onnistunut. ;) Ja hei, jos haluatte nähdä näillä resepteillä tehdyt hienot lopputulokset, niin kannattaa kurkata ne suoraan Sumin blogista. Mun teokset ei näyttäneet yhtään samoilta. ;)





Koska tarjottavaa oli sitten kuitenkin hurjan paljon enemmän kuin meitä syöjiä, jäi kahvipöydän jälkiruokana ollut karkki- ja sipsibuffet hyvinkin pitkälti koskemattomaksi. Meillä riittää nyt miehen kanssa ahmittavaa. :)






 




Olemme väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Kaunis kiitos sinulle, joka olit tekemässä näistä kolmen teeman juhlista Juhlan isolla J:llä.