lauantai 28. huhtikuuta 2012

Nail art

Joskus muinoin esittelin kynsitaiteilujani blogissa ja sain toiveita tarkemmalle postaukselle aiheesta. Tässäpä tulee.


Perjantaipäivän kynsien pohjaväriksi valikoitui tänään violetti. Ihan tuollainen tavallinen halppislakka.


Konadin nail art -idea toimii niin, että ensin sivellään kerros paksua kuviolakkaa haluttuun laattakuvioon.


Ja sipaistaan ylimääräiset kaapimella pois.


Kumisella leimasimella napataan muotista lakkakuvio...


...joka siirtyi leimasimen pintaan.


Painetaan kuvio kynteen...


...ja siinä se pysyy. Nopeus on valttia tässä hommassa, sillä jos hidastelee näissä työvaiheissa, lopputulos on se, että lakka kuivuu jo muottiin, eikä siirry leimasimeen, tai sitten kuivuu kiinni leimasimeen, eikä siirry kynteen. Hosuminen siis kannattaa. :)


Kunhan vanupuikolla on putsattu ylimääräiset lakat sormista pois, on lopputulos aika kiva. Kun tekniikan oppii ja on perusvälineet olemassa, näillä saa leikittyä vaikka kuinka.


Ja perusvälineistöön tarvitaan siis leimasin, kaavin ja kuviomuotti, sekä mielellään paksua, vahvapigmenttistä kuviointilakkaa. Useat tavalliset lakat kuviointiin liian ohuita ja läpinäkyviä, mutta joskus löytyy tavallisista lakoistakin kuvioihin riittävän peittäviä lakkoja. Jos kiinnostuit, googletapa konad, niin pääset alkuun. :)


Tänään kävin lyhyen työpäivän perään väsäämässä gradun maturiteetin ja tein päivän hyvän työn käymällä verenluovutuksessa. Portaiden maalaus saatiin tänään viimein loppuun, ja aamulla olis aika lähteä kohti virolaista kummilastenkotia, jossa vietämme tämän vapun. Viime reissulla kynsitaiteilutarvikkeet olivat mukana, ja olivat lastenkodin pienempien ja isompien tyttöjen mieleen aivan huippujuttu, joten tilasimme jo aikoja sitten tytöille lahjaksi monenmoisia kuviolaattoja, lakkoja ja taiteilutarvikkeita, jotka nyt viimein pääsevät oikeille omistajilleen - saas nähdä, millaisia kynsiä saamme aikaan. :) 

Ihanaa viikonloppua ja tulevaa vappua teille!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pihakylpylä


Vietimme kulunutta viikonloppua kotikonnuilla Pohjanmaan lakeuksilla. Lauantai-iltana saunoimme ja loikoilimme paljussa vanhempieni "pihakylpylässä", jonka haluan teillekin esitellä.


Pihakylpylärakennukseen kuuluu sauna, palju ja oleskelunurkkaus.




Kylpylän nikkaroinnista on vastannut iskä, kun taas äiti on huolehtinut sisustuksesta. Yhteisen tekemisen tuloksena tää kylpylä on kyllä aikas ihana värimaailmoineen, saunan ulkosivun harmaine lautapintoineen ja kaikkine pienine yksityiskohtineen.




Sauna vielä kylmänä...



Paljuun laskettu kylmä vesi lämpenee pikku hiljaa oman tulipesänsä avulla.



Ja tunnelma pihakylpylässä lauantai-iltana paljun höyrytessä ja saunan lämmetessä.





Tykkään!


Meidän täystuhot jäivät äitin ja iskän hoiviin viikoksi. Tämän kissavapaan viikon aikana tulisi työstää sata lasissa viimeisiä remontin jämiä valmiiksi - tiedättehän, ne viimeiset listat, kynnykset, hienosäätömaalaukset ja muut, jotka jää aina liian pitkäksi aikaa roikkumaan. Viikonloppuna suuntaamme Viroon lastenkotireissulle, ja sitten vappuna pitäisi hakea karvaiset lapset takaisin kotiin. Kuinkahan me oikein selvitään tämä viikko kahdestaan? 


Mukavaa viikkoa sinulle, pysytään tutkalla!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viimeisellä rannalla


Pieni lintu -blogissa on jälleen äänestyksessä viimeisimmän valokuvauskilpailun työt, käyhän kurkkaamassa ja antamassa äänesi omalle suosikillesi.

 
Teemana oli tällä kertaa Beach life. Mulle tulee tuosta teemasta mieleen vaalea hiekka, aurinko ja turkoosi vesi, eikä oma kuvakokoelmani pidä mitään sellaista sisällään. Minun suosimani suomalaiset rannat ovat vähemmän beach life -henkisiä, ja olin jo aikonut jättää osallistumatta ja ihailla tällä kertaa vain muiden otoksia. Vaan siskon houkuttelemana lähetin kuitenkin kilpailuun tämän kuvan.


 Kuva on otettu eräisenä menneenä kesänä. Muori, jonka liikkuminen oli jo tuolloin hyvin heikkoa, ei ollut käynyt rannassa vuosiin, vaikka kotitalo sijaitsikin aivan järven rannalla. Oma ranta oli sen verran kivikkoinen, ettei rollaattorilla sinne oikein päässyt, eikä muori olisi jaksanutkaan. 


Niinpä nappasin muorin autoon ja kaahasimme autolla viereiselle uimarannalle. Siinä nurmikon töyräällä istuessamme otimme kengät ja sukat pois, ja kokeilimme, miltä tuntuu, kun varpaat uppoavat hiekkaan. Puhallettiin voikukan höytyviä, hipelöitiin lämmintä hiekkaa ja paiskottiin kiviä järveen. Istuttiin ja ihmeteltiin.


Rannalta lähteminen kruunasi päivän, kun rantapenkereeltä kaasutellessani onnistuin sudittamaan takapyörät syvälle hiekan sekaiseen nurmikkoon. Vaan onneksi paikalle eksynyt vanhempi herrasmies tuli apuihin, ja pääsimme kunniallisesti kotiin. Tästä ihmeellisestä päivästä puhuttiin ja pitkään. Nyt siitä puhun enää vain minä, sillä se oli muorin viimeinen käynti rannalla.


Beach life -kilpailussa on aivan mielettömiä otoksia, eikä ajatukseni ole tällä erilaisella beach life-kuvalla kilpailua voittaa. Vaan koska kuva on minulle hyvin tärkeä, laitoin sen tänne silti, saadakseni jakaa tämän tarinan teidän kanssanne.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Piste.

 

 Kuluneen viikon olen viettänyt itseni, tietokoneen ja gradun parissa. Aika rasittavaa. Näemmä olla liikaa yksikseen, omien ajatustensa kanssa silloin, kun pitäisi myös saada jotain stressaavaa loppuun.


Sitä ehtii ajatella kaikenmoista samalla tuossa stressinsä ja gradunsa kanssa istuessaan. On ihan kummallisessa tilassa, ei jaksa keskittyä, mutta ei kyllä rentoutuakaan. Mitta alkaa olla ihan täynnä, mutta hetkeksikään ei oikein osaa vaihtaa lepovaihteelle, koska se on edelleen kesken. 

 
Kuluneen viikon aikana olen värkännyt ihan liikaa työasioita, pohtinut kaikenmoisia kurjuuksia, potenut yllättäviä alemmuuskomplekseja, ikävöinyt jotakuta, jota ei enää ole, nukkunut huonosti... Niin, ja tehnyt sitä gradua.


Vaan nyt piisaa. 


Sillä arvatkaas mitä?


Se on nyt valmis. :)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Rintaliivilaukku - vimpan päälle kierrätystä :)


Joskus muinoin törmäsin kirpputorilla rintaliiveistä tehtyyn iltalaukkuun. Pitihän sitä kokeilla itsekin. Siskon mennessä naimisiin viime keväänä tuli sopiva tilaisuus askarrella mustaan juhlamekkoon sopiva laukku, ja se syntyi kaksista mustista liiveistä. Koska minulla ja miehellä oli juhlissa teemana mustan rinnalla vihreä, tein laukkuun nyörityksen vihreästä satiininauhasta. Toinen puoli sai somisteekseen ison mustan satiinirusetin.


 Kynnet olivat myös vihreän tehosteteeman mukaiset, samoin korut.



Itse väkästelin laukkuni kirpparilla muinoin näkemäni mielikuvan perusteella, vaan myöhemmin löysin näitä rintsikkalaukkuja enemmänkin, niitä löytyy mm. täältä:

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Astmakissamme Taavi...


...sai eilen eläinlääkärissä käydessä inhalaattorin.


Minä olin asiaan tyytyväinen, sillä tabletteina otettuna kortisonilla tuuppaa olemaan niin paljon enemmän haittavaikutuksia pitkässä juoksussa kuin hengitysteitse imaistuna, jolloin lääke vaikuttaa vain ja ainoastaan sinne, minne pitääkin, eli keuhkoihin. Ja kun tämä nyt näyttää meidän Taavin kohdalla olevan niin, että kissa tulee tarvitsemaan jatkuvaa lääkitystä loppuelämäkseen.

  
Taavi oli asiasta vähemmän innoissaan. Meidän normaalisti niin helposti käsiteltävä punkeromme pisti eilen ensimmäistä kertaa inhalaattorista hengittäessään koko kuuden kilon voimalla vastaan niin, etten ollut uskoa samaksi kissaksi, jonka voi kynsiä leikatessa kääntää selälleen ja saksia kynnet lyhyemmiksi kissan juuri huomaamattakaan, joka eläinlääkärissä antaa ottaa verinäytteet ilman yhtään murinaa, sähinää tai tempomista ja jolle päivittäiset lääkkeet saa sujautettua ongelmitta ruuan mukana suuhun. Se Taavi pisti nyt niin kampoihin, että koville otti tuo ensimmäinen kerta, vaikka oltiinkin ensin yritetty totutella maskiin herkkujen kera ja hissukseen.


Aamuhenkosista kamppailtiin myös verisesti tänä aamuna, vaan päivän aikana kokeiltiin sitten monta kertaa pelkkää maskia herkkujen kera ja nyt illalla hengitettiin jo kohtuukiltisti kortisonit keuhkoon. Hyvä niin, koska nuo meidän karvaiset lapset on lähdössä ensimmäistä kertaa kotikonnuille vanhempieni hoidettavaksi kuun vaihteessa meidän Viron lastenkotireissun vuoksi, ja vähän jo jännitti, millaisia matseja äiti joutuu herran kanssa käymään... Mutta älä huoli, äippä, kyllä se sitten hyvin menee, kun nyt toisena päivänä hengitettiin jo näin nätisti. :)


Kortisonia hengitellään aamuisin ja iltaisin, ja pahoissa yskän puuskissa hengitellään lisäksi avaavaa lääkettä. Kortisonia menee vielä kuukauden verran tablettinakin näiden ohella, ja toivotaan, että kuukauden päästä herra alkaisi olla siinä kunnossa, että pärjättäisiin jatkossa pelkillä suihkeilla. 


Kertua Taavin maski kiinnostaa ihan loputtomasti. Neiti on päässyt sitä sovittelemaan naamaansa omatoimisesti monta kertaa, ja tietysti Taavin hengitellessä oli tiukasti vieressä seuraamassa ja koheltamassa.


Grisliä sen sijaan ei voisi, ainakaan kuvan perusteella, vähempää kiinnostaa. :)


Kissamaisia terveisiä lähettelevät Eena ja karvapallot