Singerillä kaahailtuja

 

Mun kiinnostukseni ompelemiseen alkoi tästä. Äiti ompeli muinoin milloin mitäkin, ja minua tuo ompelukone kiinnosti kauheasti. Vaahtosammuttimen kokoisena pääsin jo kokeilemaan, ja vähän isompana tuli ommeltua äitin singerillä monenlaiset barbin vaatteet ja pannulaput.

Löysin tänään kaappeja siivotessa ensimmäiset ompelukseni. Surkea, punainen pieni pannulappu, johon piirsin kukat kangasväreillä, tehtiin muorin kanssa joskus 1980-luvun loppumetreillä. Ja tuo neulatyyny on ensimmäisen luokan äitienpäivälahja.

Tämä karmeus pöllähti myös esiin kaappia siivotessa. Kyseessä on taideteos, jonka olen tehnyt joskus hetki ennen kouluikää. Muori opetti virkkaamaan, ja minä päätin virkata kissan. Ei nyt kyllä ihan kissalta näytä, mutta yritys oli hyvä. :) Ihan hirveen paljon paremmin mä en taida virkata vieläkään, tuo ompeleminen on enemmän mun juttuni.

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Ompelukaverina on edelleen äitin vanha singeri, ja haaveissa on lähitulevaisuudessa ostaa myös brodeeraava ompelukone. 

Kertu on mieltynyt tuohon Singerin vanhempaan tuotantoon, mutta merkkiuskollinen on hänkin.

Pääsiäisen vapaat olen sitten todellakin kaahannut luovuuden vimmoissani Singerillä satanen lasissa. Joskus näitä ompelupuuskia tulee niin, ettei meinaa nukuttuakaan saada, kun öisin värkkäilee, mitä huomenna tekisi. Ja tietysti tää iski nyt, kun tiedossa on ensi viikolla "loma"viikko, jonka aikana pitäisi saada viimein gradu pakettiin. Niinhän se menee, että silloin tekee hirveesti mieli tehdä ihan jotain muuta, kun olisi edessä jotakin pakkotekemistä... Vaan olen nyt sitten kaahannut niin mielin määrin, että huomenna täytyis alkaa jo se graduntekokin maistua.

Pääsiäisen pyhinä olen ommellut paljon paljon tyynyjä...

...loputtomasti sydämiä...

... ja tämän vessaotuksen. Tämä oli tilaustyö, toiveena mustavalkoinen wc-nalle, jonka teossa sai käyttää huumoria. Tällainen silmälappuinen linnakundi tästä tuli. Vankinumerona tilaajansa hääpäivä ja pussissa nippu väärennettyjä seteleitä perheenjäsenten kasvokuvilla.

Näitä wc-rullat sisäänsä kätkeviä wc-otuksia tein joitakin vuosia sitten enemmänkin. Pupuja, karhuja ja yhden ei-niin-onnistuneen sammakonkin. Nämä oli sellainen yhden ajan juttu, innostuin niistä niin, etten osannut lopettaa ja tehtailin aina vaan lisää. Ompelin näitä niin paljon, että lopulta mielenkiinto loppui näihin ihan tyystin. Nykyään näitä tulee tehtyä vain harvakseltaan silloin, jos joku erikseen pyytää.

Vanhan kerrostalon Seijalta sain tällaisen tunnustuksen. Kiitos Seija!

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kaisalle Sentimental journey -blogiin

Tuijalle Sitä & Tätä -blogiin

Sanna-Marille Räpellystä -blogiin

Marikalle Hirsitalon suojissa -blogiin

ja Rintelän Ruusalle

Saattaapi olla, että olette tämän tunnustuksen jo montakin kertaa saaneet, vaan se tulee täältä joka tapauksessa. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa taas teille kaikille, jotka täällä kävitte kurkkimassa!