sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Singerillä kaahailtuja

 

Mun kiinnostukseni ompelemiseen alkoi tästä. Äiti ompeli muinoin milloin mitäkin, ja minua tuo ompelukone kiinnosti kauheasti. Vaahtosammuttimen kokoisena pääsin jo kokeilemaan, ja vähän isompana tuli ommeltua äitin singerillä monenlaiset barbin vaatteet ja pannulaput.


Löysin tänään kaappeja siivotessa ensimmäiset ompelukseni. Surkea, punainen pieni pannulappu, johon piirsin kukat kangasväreillä, tehtiin muorin kanssa joskus 1980-luvun loppumetreillä. Ja tuo neulatyyny on ensimmäisen luokan äitienpäivälahja.


Tämä karmeus pöllähti myös esiin kaappia siivotessa. Kyseessä on taideteos, jonka olen tehnyt joskus hetki ennen kouluikää. Muori opetti virkkaamaan, ja minä päätin virkata kissan. Ei nyt kyllä ihan kissalta näytä, mutta yritys oli hyvä. :) Ihan hirveen paljon paremmin mä en taida virkata vieläkään, tuo ompeleminen on enemmän mun juttuni.


Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Ompelukaverina on edelleen äitin vanha singeri, ja haaveissa on lähitulevaisuudessa ostaa myös brodeeraava ompelukone. 


Kertu on mieltynyt tuohon Singerin vanhempaan tuotantoon, mutta merkkiuskollinen on hänkin.


Pääsiäisen vapaat olen sitten todellakin kaahannut luovuuden vimmoissani Singerillä satanen lasissa. Joskus näitä ompelupuuskia tulee niin, ettei meinaa nukuttuakaan saada, kun öisin värkkäilee, mitä huomenna tekisi. Ja tietysti tää iski nyt, kun tiedossa on ensi viikolla "loma"viikko, jonka aikana pitäisi saada viimein gradu pakettiin. Niinhän se menee, että silloin tekee hirveesti mieli tehdä ihan jotain muuta, kun olisi edessä jotakin pakkotekemistä... Vaan olen nyt sitten kaahannut niin mielin määrin, että huomenna täytyis alkaa jo se graduntekokin maistua.



Pääsiäisen pyhinä olen ommellut paljon paljon tyynyjä...





...loputtomasti sydämiä...







... ja tämän vessaotuksen. Tämä oli tilaustyö, toiveena mustavalkoinen wc-nalle, jonka teossa sai käyttää huumoria. Tällainen silmälappuinen linnakundi tästä tuli. Vankinumerona tilaajansa hääpäivä ja pussissa nippu väärennettyjä seteleitä perheenjäsenten kasvokuvilla.


Näitä wc-rullat sisäänsä kätkeviä wc-otuksia tein joitakin vuosia sitten enemmänkin. Pupuja, karhuja ja yhden ei-niin-onnistuneen sammakonkin. Nämä oli sellainen yhden ajan juttu, innostuin niistä niin, etten osannut lopettaa ja tehtailin aina vaan lisää. Ompelin näitä niin paljon, että lopulta mielenkiinto loppui näihin ihan tyystin. Nykyään näitä tulee tehtyä vain harvakseltaan silloin, jos joku erikseen pyytää.



Vanhan kerrostalon Seijalta sain tällaisen tunnustuksen. Kiitos Seija!


Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kaisalle Sentimental journey -blogiin
Tuijalle Sitä & Tätä -blogiin
Sanna-Marille Räpellystä -blogiin
Marikalle Hirsitalon suojissa -blogiin

Saattaapi olla, että olette tämän tunnustuksen jo montakin kertaa saaneet, vaan se tulee täältä joka tapauksessa. :)


Ihanaa alkavaa viikkoa taas teille kaikille, jotka täällä kävitte kurkkimassa!

14 kommenttia:

  1. Huh huh, oletpa ollut ahkera. Tuohon verratuna omat pääsiäisen aikaansaannokset tuntuvat aika pieniltä :)

    VastaaPoista
  2. No oho.
    Et ole kovin kauas Singeristä liuennut pyhien aikaan! ;D

    Mihin nämä kaikki tuotokset menevät?

    Mulla on vähän samanlainen tarina ompelun aloituksen suhteen. Kaverin kanssa surruteltiin barbeille vaatteita ja kerran muistan tehneeni itselleni hienot housut, joihin ompelin epähuomiossa toisen lahkeen nurin päin ;D
    Sittemmin innostus tulee ja menee.. Säännöllisen epäsäännöllisesti!

    Mukavaa lomaviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Iiihania juttuja! Teetkö nuo nallet ja puput alusta alkaen itse? Brodeeraavaa konetta haikailen minäkin, mutta miten osaisi valita oikein - on kuitenkin iso raha satsattavaksi?

    VastaaPoista
  4. Ruusa: Työkaverit, kaverit ja perhepiiri näitä ostelee, ja minä tahkoan lisää minkä kerkeän. :)

    Mervi: Puput ja nallet teen juu alusta alkaen itse. Olin joitakin vuosia sitten antiikkinalle-kurssilla, josta saamia kaavoja sovellan niin, että saan sopivankokoiset aihiot tehtyä. Ja sama haaste on minullakin tuon brodeeraavan ompelukoneen kanssa, etten tiedä, mistä edes aloittaisi etsinnän. Mitään kokemusta ei ole, enkä haluaisi ostaa konetta, joka ei sitten olekaan oikeanlainen omaan käyttöön.

    VastaaPoista
  5. Kyllä on ihania ompeluksia,huoh :) Nuo wc-paperi nallet ovat huippuja, ihailee täällä eräs joka ei ole oikein sinun kauppoja koneensa kanssa vieläkään saanut aikaiseksi :D
    Monipuolinen kissa tuo Kertu ♥

    VastaaPoista
  6. Heips!

    Kovasti oon tässä miettiny, että miten saat nuo tekstit kankaaseen?
    Brodeerauskone on kiva vempele, mutta pelkässä ompelu käytössä tuntuu melko lelulta ;) että säilytä sitten ihmeessä vanha singeri!!!
    Terveisiä Vimpelistä, Anna

    VastaaPoista
  7. Moi Anna, ja terveisiä Vimpeliin. :) Itse olen käyttänyt siirtokuvapaperia (löytyy eri merkeiltä, HP, Canon, ym.). Siinä teksti/kuva tulostaan siirtokuvapaperille, joka sitten silitetään kankaaseen. Näin tehden kangas kestää myös pesua. Olen kokeillut tulostaa suoraan kankaallekin freezer paperin avulla, jolloin tekstin ympärille ei jää siirtokuvapaperin "kalvoa", mutta tuolloin valmis työ ei toki kestä yhtään vesiroikettakaan, vaan leviää.

    Singeristä en luovu. Toinen kone tulisi tuohon kaveriksi käytännössä vain brodeerauskäyttöön. Juurikin leluksi siis. :)

    VastaaPoista
  8. Sä olet kyllä hurjan taitava käsistäsi! Hienoja töitä oot jaksanut väkertää. Tsemppiä gradun loppuunsaattamiseen! :)

    VastaaPoista
  9. Voi! Olet taitava ja ahkera! Oikeen "katteeksi" käy!
    Ihania töitä, kertakaikkiaan :)
    Mukavaa aurinkopäivää sinne!
    tuksu

    VastaaPoista
  10. aivan ihania ompeluksia olet tehnyt!! :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos :)

    Ihan selvä kissahan se virkattu on!

    Ootpa ollu ahkerana, ei voi ku ihastella :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos tunnustuksesta!! :)
    En ollut sitä huomannut, kun ihastelin vielä noita käsitöitäsi!

    Kiiiitos! :))

    VastaaPoista
  13. Huh hei, ihanhan tässä hengästyi, kun katseli sun aikaansaannoksia. Kunpa edes saisi murto-osan tuosta sun inspiksestä tänne. Voisitko laittaa vaikka meilillä?

    Kiitos tosi paljon tunnustuksesta, olen todella otettu.

    -Tuija-

    VastaaPoista
  14. Miten saat noista sydämistä noin ihanan näköisiä ja säännöllisen muotoisia??? Itse kun olen tehnyt, niin eihän ne näytä edes sydämiltä, erityisesti se sydämen yläosan keskikohta on haastava!!!
    Ihania nämä sinun työt ja sisustusjutut!!

    -Kati

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)