keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Aarteita


Kiertelen edelleen usein kirpputoreilla, mutta aika vähän enää ostan mitään sisustustavaroita - sisustusliikkeistä en oikeastaan lainkaan. Muutamia onnistuneita kirppislöytöjä tehtiin kuitenkin miehen kanssa menneenä viikonloppuna.



Tämä öljylamppu on niistä toinen. Jotenkin aivan ihastuttava, juuri tuollaisena kuluneena räpistyksenä.



Kuvausassarit täytyy filmata toki myöskin. 



Toinen, mikä lähti mukaan, oli tämä vanha puinen jauhokauha. Kunnon pesun jälkeen aivan ihastuttava kapistus.




Tykkään, tykkään!



Mukavaa keskiviikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Pitkäjalkaisia


En tiedä, mahtaako kukaan päässyt mun sielunmaisemaan tän blogin kautta siinä määrin kiinni, että olisi huomannut mun juuttuvan aina pidemmäksi hetkeksi sellaisiin asioihin, mihin hurahdan. Harvemmin tulee tehtyä mitään yhtä kipaletta, vaan sitten kerralla kunnolla kun kerran aloittaa. :)



Menneinä päivinä olen tehnyt pupuja. Tällä kertaa pitkäjalkaisempia pupuja kuin aiemmin, vähän eri mallilla ja viimeistellymmillä vaatteilla kuin mitä yleensä teen. Näille virkkasin sukkia ja villatakkeja ja sain kulumaan näihin muutamaan surkeaan pupuun kyllä ihan hirvittävän kauan aikaa. Liekö musta tullut vähän hidas?



 Näissä on "ihokankaana" isovanhempien vanhat pellavaverhot, lienevät muorin aikanaan itse kutomatkin. Niitä mulla löytyy monta nippua, ja päätin yhden noista verhoista uusiokäyttää. Muuten olisivat aika kivat ikkunassakin (siis verhot, ei puput), mutta ovat verhoina sellaista puolikasta mallia - loppuvat ennen kuin alkavatkaan.



Vaatteisiin hyödynsin niin ikään vanhoja pitsityynyliinoja, pöytäliinoja, vanhaa mankelikangasta, jämätilkkuja... Käytännössä vain osa pitseistä ja napeista, helmet, täytevanu ja neuleissa käytetyt langat ovat uusia.







Tyttöpuput mekkoineen innostivat nyt enemmän, ja loppumetreillä syntyi sitten viimeinen pupu, josta tein pojan.




Poikapupun kehtasin laittaa myös pyllistelemään, jotta sain kuvattua pupun myös takaa. Tytöt eivät halunneet takamuksiaan näytellä.


Siinähän niitä koko rivi. Vähän jäi into päälle, mutta jos sitten taas tekis jotain muuta välillä. :)


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Se perinteinen kesäpostaus

 
 
Sain menneellä viikolla sähköpostiini taas yhteistyötarjouksen blogiyhteistyöstä liittyen sisustustuotteisiin (sellaisiin, jotka eivät liity tämän postauksen kuviin). Minuutin ajan ajattelin, että tähän voisin melkein tarttua, koska firma oli kiinnostava, vaan sitten - ei se ole mun blogini juttu. Tää mun blogini on niin puuta heinää, ettei tämä taida haluta vieläkään mainostaa ketään tai mitään sovitusti. Täällä taidetaan mainostaa vain kaikkea sponsoroimatonta sellaista, joka on itsellä aiheuttanut sydämentykytyksiä. Yksi sellaisista asioista on Tyynelän tonttula. 


Kyllä, olen kirjoittanut Tonttulasta aiemmin pariinkin kertaan. Koska tämä paikka on yksinkertaisesti ihana, niin saatte nyt taas tonttulafiiliksiä sopivasti heinäkuun puolivälin helteisiin. Tai sateisiin. Tai mihin keleihin nyt tahansa.

 


 Mä olen käynyt tonttulassa neljä kertaa. Kerran joulun aikaan ja kolmena eri kesänä. Tonttulahan on auki heinäkuisin ja joulukuisin. Vähän ristiriitaista ehkä, mutta kesäreissut ovat olleet jouluisimmat. Näin siksi, että kerran joulun alla käydessämme väkimäärä oli niin hurja, että seisoimme tonttulassa kuin sardiinit purkissa ja kaikki energia meni levollisen joulufiilistelyn sijaan siihen, että sain tönittyä ihmiset kyynerpäätaktiikalla nurin ja juostua heidän ylitseen kahmimaan hienoimman tontun jonkun pienen lapsen sylistä itselleni. Tai jotakin sen suuntaista... ;) Ei vainen, mutta heinäkuisin on ollut mukavampi tehdä tonttularetriitti ja kierrellä ihan rauhassa.



 Nyt väkeä oli sopivasti, tonttuja hurjan paljon enemmän. Suhde siis kohdallaan.



Pieniä tonttuja, suuria tonttuja, nuorempia tonttuja, vanhoja tonttuja...





Vaaleapartaisia, harmaapartaisia, ruskeapartaisia, jopa muutama punapartainenkin... 






Tonttulan suuressa pihapiirissä tonttuja on lukuisissa eri rakennuksissa, aitoissa, ladoissa ja suuremmissa päärakennuksissa. Suuressa vanhanajan pihapiirissä ja rakennuksissa on tonttujen lisäksi myös paljon muuta katseltavaa. 


 
  


Tälläkään kertaa emme lähteneet kotiin tyhjin käsin. Auton takapenkillä matkusti kotiin kaksi tonttua, joiden nimilaput kertoivat kavereiden olevan Severi ja Vilho. Vasemmanpuoleinen Severi muutti vanhempieni luokse, murjottava Vilho taas meille aiempien tyyneläläisten joukkoon.


En laskenut, montako yötä jouluun on. En ihan vielä.