sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Vanaha muari


Pepi heitti mulle haasteen, ja tilasi siskolleen synttärilahjaksi "kaameen vanhan" mummon nyhvöhenkisenä. Nyt, kun mummonyhvö on löytänyt perille uuteen kotiinsa, uskallan mummon täälläkin julkistaa.





Käsilaukusta löytyy kaikki vanhan ihmisen elämässä akuutisti tarvittava, kuten...


...mummoutumisen ohjeet ikäihmisen käsikirjassa


...kutimet, aloitettu käsityö ja monen sortin pilleriä vaivohin ja ahdistuksiin


...ja toki tarpeelliset tenat.






Pientä vilauttelua...



Siinäpä hän. Kuvattuna nyt varmasti joku kulmasta ja mutkasta.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Puu


Meille tuli puu. 



Meillä oli tuollainen karahka vuosi sitten, mutta nakkasin sitten mäkeen, ja olen nyt jonkin aikaa jo haikaillut uutta. Siinä tönöttää. On siimalla kiinni katossa, ettei kaadu, vaikka joku nelijalkainen päättäisi alkaa sitä ronkkimaan. Karahkaan ripustin siskon tekemät sydämet. Olkoon nyt vaikka tuollainen riisuttu joulukuusi keskellä kesää.




Mikään kissojen ulottuville sijoittuva kasvi meillä ei menesty, mutta koska kaipasin noihin ihannetölkkeihin jotain vihreää, ostin niihin aloet ja piilotin ruukut valkoiseen soraan. Päältä niitä pääsisi näykkimään halutessaan, mutta ovat pitäneet hampaansa näistä toistaiseksi irti.




Tonttu kesässä pitää mielen joulussa - tosin, että tällä kaverilla saattaa olla vähän kuuma näillä helteillä.








Palanen kissakkaita sisustusratkaisuja: kiipeilypuu. Olohuoneessa portaiden vieressä on kiinteisiin rakenteisiin kuuluva rautapylväs, joka sittemmin päällystettiin valkoisella nailonköydellä. Sitä kaahataan päivittäin sata lasissa ylös. Parrun yläpäästä pääsee loikkaamaan astiakaapin päälle ja sieltä taas alas kaiteiden välistä portaikkoon hyppäämällä. Kertu oikein sopivasti päätti näyttää mallia, jotta pääsin todistamaan, että toimii.




Sisarukset neuvottelevat, että mahtuisko toinenkin hyllyn päälle kaveriksi. Ei mahtunut. Kävi kyllä kokeilemassa, mutta joukon valtias, pienikokoinen Kertu ison egonsa kanssa pisti siskon rivakasti häipymään.


Nahkamies rakkaimman, ainoan leluksi kelpuuttamansa hiiren kanssa. Tuon iljettävän, nuhruisen möykyn, jota olen pessyt monta kertaa, kun on uinut monta kertaa lattiakaivossa ja on kaivettu monta kertaa imurin pölypussista - vaan kun mikään muu ei kelpaa. Ei edes ne kaksi ihan samanlaista hiirtä, jotka ostin, jotta pääsisin tuosta ällötyksestä eroon. Ne eivät kiinnosta, mutta tämä kulkee aina mukana.



Siin missä nahkamies koheltaa, nauttii Grisli hellepäivistä huilaillen....



...Kertu huolehtii kunnostaan ja urheilee terassin oven kärpäsverkossa kiipeillen....



...ja Taavi huolehtivaisena miehenä on valmistanut omistajilleen herkkuaterian: grillattua häntää. Kiitos.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Alvin versus kenguru


Aiempaan postaukseeni viitaten ja Alvinin vointeja kyselleille pääsen ilokseni tiedottamaan, että nahkamies on toipunut mystisestä heikosta tilastaan hyvin ja on jälleen oma kaistapäinen itsensä. Yhtä asiaa mä oon kuitenkin alkanut miettimään.


Sitä, että tää kissa näyttää minusta enemmän kengurulta kuin kissalta. Vertaa vaikka. 
Yläkuvassa Alvin vs. alakuvassa kenguru part 1. (kenguruiden kuvat netin maailmoista)



Alvin vs. kenguru part 2.



Alvin vs. kenguru part 3.



Alvin vs. kenguru part 4.



Alvin vs. kenguru part 5.



Alvin vs. kenguru part 6.



Varpaat on kyllä umpikengrut....


...niin kuin olemus kaikkineen.


 Kissana se kyllä meille myytiin.