Kovan päivän iltana

Nahkapoikamme Alvin pakattiin tänään kuljetuskoppaan ja kiikutettiin eläinlääkäriin. Alvin on ollut mystisesti pari päivää vaisumpi, silmien vilkkuluomet ovat olleet esillä ja maha on ollut sekaisin. Järkyttyi kenties, kun vein sen suuren ja ihanan vessalaatikon (= olohuoneessa ollut antiikkisohva) pois? ;) Meillä ei ole ollut kovinkaan korkea kynnys noihin eläinlääkärikäynteihin, joten nyt kolmatta päivää kun otuksen menoa katselin, otin ja varasin ajan samantien. Koska mies oli töissä kera auton, me matkustimme eläinlääkäriin kaksin bussilla. Se oli kissan mielestä kohtalaisen jännittävää, mutta selvittiin.

"Mihin sää mut oikein toit? En tahdo olla täällä. Täällä haisee vaaralliselta. Desinfiointiaineelta ja sairaudelta. Ja koiralta."

Tutkittiin mahaa, silmiä, hampaita, korvia, kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja, otettiin verta, tutkittiin silmiä taas uudelleen, mitattiin silmänpaineita, testattiin kyynelkanavien toimivuutta, ronkittiin ja rutisteltiin ja vellottiin.

Nahkamies käyttäytyi kauniisti ja kauhistuneesti. Oli äärimmäisen kiltti ja tavattoman helppo käsitellä, mutta jännitti niin, että tärisi koko ajan kauttaaltaan kuin haavanlehti. Ja mua kävi niin sääliksi. Oltiin sisällä kaikkineen pari tuntia, ja eläinlääkäri kävi välillä muualla viemässä ja hakemassa verinäytteitä ja niiden tuloksia. Sinä aikana me vain odotettiin, ja mä uskalsin klinikan tunnelmia kuvallisesti tallentaakin.

Ja sitten taas kuunneltiin ja piikitettiin.

Ja odotettiin pitkään verinäytteiden tuloksia. Tulkittiin eläinlääkärin avustuksella pitkää koodi- ja numerolistaa. Todettiin, että kaikki arvot olivat kohdallaan.

Mittailtiin uudelleen silmänpainetta, konsultoitiin puhelimitse toista eläinlääkäriä... 

Vaihtoehtojahan, niin kuin ihmisilläkin, on aina ripakopallinen. Muutama resepti ja kotihoitokonsti kainalossa lähdettiin. Testataan, jos näillä olo hellittäisi.

Kotimatkalla ei menty kuljetusboksiin. Harmitti ja tärisytti niin, että matkustettiin tiiviisti sylissä.

"Anna olla viimeinen kerta kun viet mua mihkään tohtorille. Kuulitko. En lähde täältä enää ikinä mihinkään. Ellet usko, saatan lirauttaa vaikka nyt justiin tähän."