Astmakissamme Taavi...

...sai eilen eläinlääkärissä käydessä inhalaattorin.

Minä olin asiaan tyytyväinen, sillä tabletteina otettuna kortisonilla tuuppaa olemaan niin paljon enemmän haittavaikutuksia pitkässä juoksussa kuin hengitysteitse imaistuna, jolloin lääke vaikuttaa vain ja ainoastaan sinne, minne pitääkin, eli keuhkoihin. Ja kun tämä nyt näyttää meidän Taavin kohdalla olevan niin, että kissa tulee tarvitsemaan jatkuvaa lääkitystä loppuelämäkseen.

  
Taavi oli asiasta vähemmän innoissaan. Meidän normaalisti niin helposti käsiteltävä punkeromme pisti eilen ensimmäistä kertaa inhalaattorista hengittäessään koko kuuden kilon voimalla vastaan niin, etten ollut uskoa samaksi kissaksi, jonka voi kynsiä leikatessa kääntää selälleen ja saksia kynnet lyhyemmiksi kissan juuri huomaamattakaan, joka eläinlääkärissä antaa ottaa verinäytteet ilman yhtään murinaa, sähinää tai tempomista ja jolle päivittäiset lääkkeet saa sujautettua ongelmitta ruuan mukana suuhun. Se Taavi pisti nyt niin kampoihin, että koville otti tuo ensimmäinen kerta, vaikka oltiinkin ensin yritetty totutella maskiin herkkujen kera ja hissukseen.

Aamuhenkosista kamppailtiin myös verisesti tänä aamuna, vaan päivän aikana kokeiltiin sitten monta kertaa pelkkää maskia herkkujen kera ja nyt illalla hengitettiin jo kohtuukiltisti kortisonit keuhkoon. Hyvä niin, koska nuo meidän karvaiset lapset on lähdössä ensimmäistä kertaa kotikonnuille vanhempieni hoidettavaksi kuun vaihteessa meidän Viron lastenkotireissun vuoksi, ja vähän jo jännitti, millaisia matseja äiti joutuu herran kanssa käymään... Mutta älä huoli, äippä, kyllä se sitten hyvin menee, kun nyt toisena päivänä hengitettiin jo näin nätisti. :)

Kortisonia hengitellään aamuisin ja iltaisin, ja pahoissa yskän puuskissa hengitellään lisäksi avaavaa lääkettä. Kortisonia menee vielä kuukauden verran tablettinakin näiden ohella, ja toivotaan, että kuukauden päästä herra alkaisi olla siinä kunnossa, että pärjättäisiin jatkossa pelkillä suihkeilla. 

Kertua Taavin maski kiinnostaa ihan loputtomasti. Neiti on päässyt sitä sovittelemaan naamaansa omatoimisesti monta kertaa, ja tietysti Taavin hengitellessä oli tiukasti vieressä seuraamassa ja koheltamassa.

Grisliä sen sijaan ei voisi, ainakaan kuvan perusteella, vähempää kiinnostaa. :)

Kissamaisia terveisiä lähettelevät Eena ja karvapallot