Viimeisellä rannalla

Pieni lintu -blogissa on jälleen äänestyksessä viimeisimmän valokuvauskilpailun työt, käyhän kurkkaamassa ja antamassa äänesi omalle suosikillesi.

 

Teemana oli tällä kertaa Beach life. Mulle tulee tuosta teemasta mieleen vaalea hiekka, aurinko ja turkoosi vesi, eikä oma kuvakokoelmani pidä mitään sellaista sisällään. Minun suosimani suomalaiset rannat ovat vähemmän beach life -henkisiä, ja olin jo aikonut jättää osallistumatta ja ihailla tällä kertaa vain muiden otoksia. Vaan siskon houkuttelemana lähetin kuitenkin kilpailuun tämän kuvan.

 Kuva on otettu eräisenä menneenä kesänä. Muori, jonka liikkuminen oli jo tuolloin hyvin heikkoa, ei ollut käynyt rannassa vuosiin, vaikka kotitalo sijaitsikin aivan järven rannalla. Oma ranta oli sen verran kivikkoinen, ettei rollaattorilla sinne oikein päässyt, eikä muori olisi jaksanutkaan. 

Niinpä nappasin muorin autoon ja kaahasimme autolla viereiselle uimarannalle. Siinä nurmikon töyräällä istuessamme otimme kengät ja sukat pois, ja kokeilimme, miltä tuntuu, kun varpaat uppoavat hiekkaan. Puhallettiin voikukan höytyviä, hipelöitiin lämmintä hiekkaa ja paiskottiin kiviä järveen. Istuttiin ja ihmeteltiin.

Rannalta lähteminen kruunasi päivän, kun rantapenkereeltä kaasutellessani onnistuin sudittamaan takapyörät syvälle hiekan sekaiseen nurmikkoon. Vaan onneksi paikalle eksynyt vanhempi herrasmies tuli apuihin, ja pääsimme kunniallisesti kotiin. Tästä ihmeellisestä päivästä puhuttiin ja pitkään. Nyt siitä puhun enää vain minä, sillä se oli muorin viimeinen käynti rannalla.

Beach life -kilpailussa on aivan mielettömiä otoksia, eikä ajatukseni ole tällä erilaisella beach life-kuvalla kilpailua voittaa. Vaan koska kuva on minulle hyvin tärkeä, laitoin sen tänne silti, saadakseni jakaa tämän tarinan teidän kanssanne.