keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Tyynypäivä


 Viime päivinä olen ommellut jos jonkinmoista. Mulla on käynnissä kangasvaraston pienennysprokkis, ja yksi osa-alue nimeltä "tyynyt" on nyt meneillään.


Tästä tyynystä tuli pitkä ja laiha. Mallimittainen suorastaan.



Varastoja tutkiessa löytyi kankaista myös äipän nimikirjaimilla oleva lakana, josta surautin äipälle tyynyn. Tästä äippä halusi aika pienen, ja tyynylle tuli kokoa vain 30 x 30 cm.



Muutamia tekstityynyjä mahtui mukaan myös. Niistä tuli myös aika pieniä.




Ja kuvatyynyjä. Vielä vähän pienempiä olivat nämä.




Vaan koska suurin osa tyynyistä oli oikeasti ihan minikokoisia, ei kangasvarasto pienentynyt juuri lainkaan. Hyvä yritys. Täytyy keksiä huomenna jotain tehokkaampaa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ennakkolähtö pääsiäiseen


Otin vähän ennakkolähtöä pääsiäiseen, ja ompelin viikonlopun aikana pääsiäissydämiä.



Kuvina näissä on vanhoja pääsiäiskortteja. Hauskan mallisia nuo vanhanajan puput. Ei mitään pörröisiä pyöreitä pupuja, vaan kunnon pitkäjalkaisia ruskeita rusakoita.



Löytyy perhe ja munia, lapset ja munia, mies ja munia, nainen ja munia...



Munia siellä, munia täällä.



Ne kaikki menivät tänne.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Juhlapäivä


...ei kylläkään mikään minulle kovin merkityksellinen sellainen, vaan juhla se on pienikin juhla.


 Eilen oli johtamisen erikoisammattitutkinnon valmistumistilaisuus. Enpä ole sitten ylioppilasjuhlien jälkeen oppilaitoksen järjestämiin juhliin päässyt osallistumaankaan, koska yliopiston todistukset tulivat aikoinaan juhlallisesti postissa.


Pari vuotta tätä työn ohella veivattiin, ja nyt sitten tämän paperin sai käsiinsä kera shamppanjalasillisen ja ruusun. Ei tuntunut muuta kuin hassulta. Hassulta siksi, että pari kuukautta sittenhän minä sanoin tuohon tutkintoon liittyvälle työlle, että kiitos riittää tätä lajia. Ja nyt mulla olis sitten oikein paperipätevyys, vaikka ei ole aikomustakaan johtamisen pariin palata. Ei ainakaan tässä elämässä. :)


Mies toi töistä tullessaan kukkia. Totesi, että on kukkien arvoista se, että nyt mä osaan ehkä johtaa häntäkin paremmin.


Toivottavasti. Mulla on nimittäin sen sata sisustus- ja nikkarointisuunnitelmaa, joihin kaipaan miehistä apua.


Juhlan kunniaksi surffailin koko illan ebayssa ja join coca colaa. Oikein juhlallinen tapa viettää juhlallista iltaa. :D


Tänään on ollut valoisa, raukea ja luova päivä. Mulla on niiiin paljon suunnitelmia ja visioita kaikenlaisten asioiden suhteen, mutta nyt on ollut kovin vähän toimeenpanohalukkuutta. Tulee suunniteltua niin paljon, ettei ehdi toteuttaa mitään, kun tulee jo uusia ideoita. Vaan eiks sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?


Onhan tässä elämä aikaa.


Hilpeää lauantaita sinulle!

torstai 16. tammikuuta 2014

Ei tullut mitalia...


Tuossa eräänä yönä unta etsiessä tuli idea nappikassinkahvoista. Seuraavana päivänä täytyi alkaa virittelemään ideaa käytäntöön. Isoja nappeja, taipuisaa rautalankaa kahteen kertaan kierros ympäri ja tarkoitus olisi vielä siimalla vahvistaa koko juttu pariin kertaan, niin pysyy kahvat varmasti kasassa.


Kahvojen teon oheistuotteena tuli tehtyä kassikin. Tai muutamakin kassi.


















Muun muassa vanhoja pöytäliinoja hyödyntämällä (tässä taitaa olla ainakin kolmea eri liinaa) ompelin tyynyn.







Koska löysin kirpputorilta vanhoja pikkulusikoita, täytyi tehdä myös sydämiä kera reseptien. Ja kera niiden lusikoiden.







Kertun kanssa koettiin tänään hurja melkein onnettomuus, kun kissa onnistui saamaan tassunsa jumiin patterin ritilän väliin hypätessään silityslaudan päältä patterin päälle. Tassu jäi niin totaalisesti jumiin, ettei se liikkunut mihinkään, kun tassun toinen puoli polkuanturan kera jäi ritilän yläpuolelle ja toinen puoli varpaineen ritilän alle. Jumissa oltiin ja tiukasti. Hetken kiljuttiin (sekä kissa että minä), panikoitiin ja purtiin. Puremista teki tosin vain kissa. Kohteena olin minä, joka en päästänyt kissasta irti, koska vapauttaakseen itsensä se yritti hypätä alas patterin päältä, ja tassun ollessa totaalisen tiukasti jumissa ritilän välissä olisi lopputulos ollut ehkäpä vääntynyt, venähtänyt tai revennyt raaja varpaiden ollessa edelleen tiukasti ritilän välissä kiinni. Minä siis painoin toisella kädellä purevaa ja kiljuvaa kissaa seinää vasten ettei se pääsisi hyppäämään alas, kissa kiljui ja puri, minä kiljuin ja yritin toisella kädellä haalia jotakin sellaista, millä vääntää ritilää ja vapauttaa kissa. Onneksi oli sotkuinen huone, ja sakset lattialla. Saksilla sain väännettyä ritilää niin, että kissa vapautui. Vapautumisen tunne olikin hieno - minä miltei vollotin järkytyksestä ja kissa kiehnäsi aivan riemuissaan sylissä. Uroteko. Melkein sietäisin saada jonkun mitalin.


En saanut mitalia. Sain tuunauksen a´la Alvin. Kohun laannuttua pikkunilkki oli hiipinyt miljoonannen kerran nukkekotiin ja ryöstänyt sieltä jo moneen kertaan aiemminkin tavoittelemansa pahvipakkaukset. Glögi- ja rusinapaketit löytyivät illalla hienosti tuunattuina. 


Miten tylsää meillä oliskaan ilman näitä nelijalkaisia.