Kelloja, kelloja...

Kellot ovat jännittäviä. Siksipä meille muutti niitä taas pari lisää. 

Jokaisella perheellä tai suvulla lienee joitakin kummallisia, persoonallisia juttuja, jotka tavalla tai toisella liittyvät tiiviisti suvun identiteettiin. Minun sukutaustojani ilmentävät muun muassa viulu, vasara, kantele ja kello. Kelloja löytyy kaikkialta, meillä ne tosin useimmiten eivät käy, koska hermojani raastaa kohtalaisen pienikin kellon naksutus.

Muutama viikko sitten meille muutti iskän vuosia, vuosia sitten tekemä kaappikello. Kello oli seissyt lapsuudenkotini tuvan nurkassa samalla paikalla reilut parikymmentä vuotta, kun se nyt viimein päätti siirtyä meidän kotiamme koristamaan. Uskaltauduin sen puupintaa valkoisella maalilla käsittelemään, ja tuli muuten hieno! Kello on sen verran kovaääninen, että jätimme sen vetämättä. Vaan tuota samaa 19:03 aikaahan se on näyttänyt jo monia vuosia, että näyttäköön sitä edelleen. (ja nimenomaan 19:03, se kun tuntuu aikana miellyttävämmältä olla hereillä kuin 7:03)

Viikonloppuna saimme aikaiseksi vanhoista laudoista rakennetun naruhyllyn vanhoille herätyskelloille.

Ja tosiaan, siinä näyttävät nyt nekin kaikki eri aikaa, koska yhtäkään en viitsinyt vetää - ei niin nätti ääni ole näissäkään.

Vanhassa ovessa on niin kutsuttu maisterikello. Kellon teki paappa minulle valmistujaislahjaksi, vaan niinhän siinä valitettavasti kävi, että maisteria minusta ei ehtinyt tulemaan, kun oli jo hänen aikansa mennä. Tämä on itse asiassa ainoa huoneen monista kelloista, jonka tahtoisin käyvän - ja käyhän se, mutta kulkee vain omaa hidastettua aikaansa täysin omassa tahdissaan.

Nieluleikkauksen jälkeinen sairasloma on lusittu ja arkeen palaaminen on käynyt varsin vauhdikkaasti. Oikeastaan niin vauhdikkaasti, että hyvä kun on mukana pysynyt. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole, nyt kun yritän tuon päivätyön ohella taiteilla kahden maisteriohjelman opintojen välillä tiivistahtisine iltaluentoineen, ja kai tuota muutakin elämää voisi joskus elää.. Vaan nyt tuntuu ihan hyvältä. Kannatti pohtia noita elämän suuria ajankäytön kysymyksiä ja "mun pitäis tehdä sitä ja tätä" -listauksia perusteluineen, niin oivalsi, että itse asiassa tätähän mä kuitenkin haluan. Nämä on ihan mun omia valintoja.

Jotain sitä kuitenkin kotonakin saa välillä aikaan. Tuon aiemmin mainitsemani kellohyllyn ja kellon maalauksen lisäksi saatiin viikonloppuna siivottua. Mikä suorite, aplodeja! On taas kerrassaan siistiä ja mukavampaa elää ja olla. Koska erityisesti näissä kuvissa esiintyvä ompeluateljee ei ole juuri ikinä siisti, mun oli pakko se tänne filmata. Näyttää niin kovin erilaiselta ja seesteiseltä noin siistinä kuin tavallisesti. :)

Blogimaailma on minun kohdallani ollut kaiken muun alla hyvin hiljainen viimeiset viikot. Välillä olen käynyt kurkkimassa blogienne uusimpia päivityksiä, mutta kommentointi on jäänyt offline -toiminnolle. Sunnuntaina päätin palkita itseäni tenttiin lukemisen ohella jokaisen parinkymmmenen tenttikirjan sivun välein kourallisella blogisyventymisiä uusimpiin päivityksiinne ja kuulumisiinne, ja pääsin kuin pääsinkin jo aika pitkälle blogilistassani. Tenttikirjan sivut eivät loppuneet vaikka viikonloppu loppui, joten tällä viikolla jatketaan. Mikäli en ole siis hetkiin blogissasi näkyillyt, tulen sen tämän viikon aikana paikkaamaan. :)

Ja niin, blogista vielä, minunkin blogissani täyttyi tuo maaginen sadan lukijan rajapyykki muutamia päiviä sitten. Jee! Tätä blogia aloittaessani en olisi moiseen uskonut, oli kyllin jännittävää jo sekin, kun blogilistalla alkuun koreili neljä nimeä, Heska, Sumi, Iida-Emilia ja Pakkasakka. Niin jännittävää, että tälläkin blogilla oli ihan oikeasti neljä kirjautunutta lukijaa. Ja nyt on jo sata. :) Olen pyrkinyt käymään tutkimusretkellä jokaisen teidän blogeissanne, mutta saattaapi olla, että joku jää joskus välistä, varsinkin, kun tuolta lukijat -listan kautta ei aina jostakin syystä pääse näkemään kaikkien lukijoiden profiileja ja omaa blogia. Jos siis olen blogisi ohittanut, jätähän kommenttia, niin käyn korjaamassa vääryyden. Niin paljon kun listallani uskomattoman ihania blogeja onkin, juoksujalkaa tulen tutustumaan myös uusiin ihaniin tuttavuuksiin!



Anu Pellisen ajatuksin toivotan teille kauniita syyspäiviä, tunnelmallisia iltoja ja ennen kaikkea rentouttavia, ajattomia hetkiä! Toivottavasti hetkistä parhaimpina aika kulkee samaan tahtiin kuin minun maisterikelloni: omassa afrikkalaisessa ajanlaskussaan aivan omaan tahtiinsa. :)