Tänä jouluna...

Tervehdys pitkästä aikaa blogiystäväiset!

Joulu tulla jolkottaa kovaa kyytiä, ja vaikka olenkin kovin jouluihminen, ei meillä tänä vuonna jouluvalmisteluja ole kovasti tehty. Aikataulut ovat olleet aika tiukkoja töiden ja opiskeluiden kanssa, eikä inspiraatiota ole oikein löytynyt. Katsellessani teidän ihania joulukotejanne olen tuntenut hienoista kateutta ja potenut saamattomuuden ja huonon omantunnon pistoksia, mutta toisaalta yrittänyt olla itselleni armollinen. Ei aina tarvitsekaan niin paahtaa. Mutta vaikka jo tuntui, ettei meidän kotiin joulua tänä vuonna tule, tuli se kumminkin. Pienemmällä panostuksella, kevyellä siivouksella, viime hetken hutaisuilla. Mutta tulee kumminkin.

Kun jotakin asiaa tarpeeksi monesta blogista, kodista, sisustuslehdestä ja sisustusliikkeestä katselee, tapahtuu kummallinen "mäkin haluan tollaisen" -ilmiö. Tuotahan nyt tapahtuu toki harva se päivä, mutta viime aikoina niin kävi noiden valkoisten risujen kanssa. Meille muutti myös kasa pajun oksia, jotka mies kiltisti kävi töissä maalaamassa valkoisiksi. Siinä on nyt meidän sisäpuu, joka tänä vuonna toimittaa myös joulupuun virkaa.

Oli meillä tänä vuonna ihan oikeakin joulukuusi, vain vähän pienen mallinen sellainen. Tosin täytyy paljastaa, että tämä puu ehti hyvässä hoidossa kellastua ja kuolla jo ennen joulua, ja viskasin sen tänä aamuna pihalle. Mutta meillä OLI tällainen oikeakin puu. :)

Vinkeimmät muorin tekemät joulukortit vuosien varrelta pääsivät tänä jouluna raameihin. Tuo harmaatukkainen korkokenkäinen tonttu on kyllä ihan paras!

Keittiön ikkunalle tuunattiin äitin vanhasta kullanvärisestä metallisesta tähtilampusta valkoinen, ja siitä tuli ihan hauska - saman näköisiähän sitä myydään tänäkin päivänä, ja tässä alkaa olla jo melkein antiikkiarvoakin. :)

 Jo kesällä löysin kirpputorilta vanhoja pieniä joulukortteja, joita ostin nipullisen. Nuo ovat nyt kehyksissä keittiön astiakaapin tasolla joulun ajan.

 

Meille eksyi tänä vuonna myös kaksi Nisseä (kiitos vaan työkaverille hurauttamisesta näihin), joita saattanee tulla lisää vuosien varrella. Aika hauskoja, miten mä en ennen ollutkaan näihin kiinnittänyt missään huomiota?

Luova leikki -lahjana aNNa lähetti minulle iiiiihanan huovutetun syli-tähden. Kiitokset paljon, tykkään tästä kovasti! Puolet omista Luova leikki -lahjoistani on edelleen lähettämättä - valmiina tosin, mutta en ole saanut aikaiseksi viedä postiin. Ehtivät kuitenkin vuoden loppuun mennessä, kuten lupaus oli.

Miehen askartelema tonttupartio reilun parinkymmenen vuoden takaa on yksi meidän kotimme jokavuotisista joulukoristeista.

Lyhyt joululoma alkoi tänään, neljä päivää jouluhumua ja sitten palaan taas töihin välipäiviksi kuulemaan, mitä pukki on lapsille tuonut. Kiitän teitä ihanaisia, että ette ole minua unohtaneet, vaikka minusta ei ole mitään aikoihin kuulunutkaan. On ollut ihana huomata, että tuonne edellisen postauksen kommentteihin on ilmestynyt kaipaileviakin kommentteja. :) Teidän hurjan kauniita joulukotejanne olen käynyt tasaiseen tahtiin ihastelemassa, joulun pyhinä pyrin taas tekemään kommentointikierroksenkin viimein. Lupaan, että seuraavaan näkymiseen ei mene näin pitkää aikaa..

Siis ihanaa joulua teille jokaiselle!