Juhlat

Kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen maisteri. Sellaisen meriitin saavuttamisen kunniaksi meillä juhlittiin tänään perhepiirin voimin. On muuten aika hieno titteli. Josko alkaisin ihan jatkuvasti itseäni sellaisella nimikkeellä kutsua. :)

 

Kutsut lähetettiin jo kuukausia sitten, vaan valmisteluissa haasteita aiheutti se, että olin itse juuri ennen juhlia muutamia päiviä koulutuksessa toisaalla. Siivoilut jäivät siis miehen vastuulle, mikä nyt sinänsä ei mun kannaltani ollut mitenkään kovin harmittavaa. :) Mies oli saanut asunnon oikein siistiksi, ja siitä oli hyvä juhlavalmisteluja koulutusreissulta kotiin tullessa yhdessä jatkaa.

Enemmän haasteita tuo koulutuksen osuminen juuri juhlaviikonlopun alle aiheutti tarjoilujen suhteen, vaan niiden kanssa auttavan kätensä ojensivat niin äiti, sisko, anoppi ja muutama ihana ystäväkin. Kaunistelematon tosiasia olisi kyllä ilman koulutustakin ollut se, etten ikinä olisi kyennyt moisia ihanuuksia pöytään taikomaan. Kaikenlaisen syötävän valmistamisen kanssa kun omistan keskellä kämmentä olevan peukalon, ja miehellä taas kuvainnollisesti ei näissä asioissa ole peukaloita lainkaan. Jotain toki onnistuin tekemään, vaan kyllä nuo juhlien herkullisimmat ja näyttävimmät eväät olivat ihan toisten hyppysissä syntyneitä.

Siitäkin huolimatta, että apuja tarjoiluiden suhteen tuli monesta suunnata, oli eilisilta ja tämä aamu aikamoista hässäkkää, että saatiin kaikki valmiiksi. Mutta niin vain saatiin.

 

Menu näissä juhlissa oli seuraava:

Pestolla ja juustoilla täytetyt tomaatit

Makaronisalaatti

Lihapullat

Karjalanpiirakat ja munavoi

Kinkku-voileipäkakku

Vadelma-mustaherukka-juustokakku

Tiramisu

Mutakakku vaniljakastikkeella

Kinderpiirakka

Kahden suklaan keksit

Yhden suklaan keksit

Toffeepiparit

Vaahtokarkit valkosuklaakuorrutteella

Kahvia, teetä, tuoremehua ja coca colaa :)

  Juhlakansa koostui 13 ihmisestä, joista kaikki yhtä lukuunottamatta olivat joko kotoisin pohjanmaalta tai asuivat siellä parhaillaankin, joten kekkerit olivat oletusten mukaisesti rennot, äänekkäät ja huisan mukavat. Hienoa oli, että väki tuli paikalle siitä huolimatta, että joutuivat ajamaan yhden päivän aikana kuuden tunnin automatkat, ja pohjalaisen elinvoiman rinnalla positiivinen asia oli myös se, että juhliin pääsi kaikista kommervenkeistä huolimatta viimein osallistumaan sen 250 kilometrin takaa myös miltei 88-vuotias vaarini, joka ei olekaan meillä täällä pirkanmaalla päin käynyt sitten moneen moneen vuoteen - taitaapa tätä edeltävä visiitti tänne päin silloiseen kotiimme olla toteutettu joskus kahdeksan vuotta sitten.

 Sain myös huisin mukavia lahjoja huisin mukavilta vierailta.

   

 Pentikin vanilja -lautasia, ihania villavarusteita kylmän kesän (tai ehkä kumminkin tulevan syksyn ) varalle, sisustusliikkeen lahjakortin, paaaljon pitsiä, kaksi kultasormusta ja Partyliten keskikokoisen Symmetria -somisteen, joka jo hyppäsi pienemmän lajitoverinsa seuraan astiakaapin päälle. Ja sitten tuo kello. Elämänsä puutöitä harrastanut paappa piti aikoinaan huolen, että maisterikello valmistuisi aikoinaan, ja tuo kello muutti meille jo pari vuotta sitten veistäjän siirryttyä vihreämmille veistomaille. Nyt kello on viimein oikeasti ansaittu, kun on maisterinpaperit plakkarissa.

 

Juhlat on juhlittu.

Meillä ollaan väsyneitä, mutta onnellisia. :) Kiitos sinulle, joka olit tavalla tai toisella tekemässä näistä kekkereistä juhlat.