sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sota ihmisen ja kissan välillä


Nyt on tiedossa sananmukaisesti kusinen juttu, joten jos haluat lukea vain fiksuja postauksia, älä jatka eteenpäin. Tämä ei ole siisti ja kaunis sisustuspostaus, vaan sitä asian toista puolta neljän kissan taloudessa. ;) Meiltä löytyy ihmisväen lisäksi tuollainen pieni, karvaton sisustaja. Alvin on sisustanut meiltä kesällä sohvan ja nukkamaton pois, ja loppuviikon aikana on kissan kanssa käyty aikamoista kilpailua siitä, kuka täällä sisustuksesta päättää. Peli on suunnilleen tasan tässä kohtaa.


Alvin on sfinxien tapaan äärimmäisen fiksu kissa. Kommunikoi turhankin ymmärrettävästi, ja oppii kaikenlaisia temppuja, opettamalla ja opettamatta. Ja kun jotain oppii, ei koskaan halua oppia siitä pois. Kissa on itsepäinen ja periksiantamaton. Torstaina keksittiin, että hiekkalaatikon sijaan vois vaikka pissata vaihteeks olohuoneeseen. Loppuviikon aikana sitten pissattiinkin into piukassa matolle ja sohvalle, useampia kertoja kumpaankin paikkaan. Erityisesti puusohva sai hyvän vessan roolin.


 Sfinxithän nopeamman aineenvaihduntansa vuoksi syövät ja juovat moninkertaisesti normikissaan verrattuna, joten myös jätösten määrä on vastaavassa suhteessa. Aina, kun olin jynssännyt jonkin paikan herne nenässä puhtaaksi, pessyt tekstiilit ja kuurannut, teki kissa silmän välttäessä tarpeensa samaan kohtaan uudelleen. Alvin on muuten täysin sisäsiisti, mutta kissalla on aiemminkin ollut tällainen rasittava kausi, joka liittyi mun nähdäkseni silloin nokkapokkasiin Grislin kanssa, kun otukset ottivat mittaa siitä, kumpi tässä porukassa määrää. Sen tuloksena Alvin merkkasi meidän valkoisen nahkasohvan ja nukkamaton niin totaalisesti, että molemmat katosivat tästä huushollista. Olohuoneeseen pissailu loppui silloin kuin seinään. Nyt en oikein keksinyt mitään fiksua syytä mistä tää alkoi, mutta tällä kissalla on valitettavasti tapana juuttua näihin hauskoihin keksintöihinsä - ja näistä matoista ja tuosta puusohvasta en nyt todellakaan aio kissan päähänpistojen takia luopua.

Edit. Tekstin kirjoittamisen jälkeen tajusin, että mähän vaihdoin olohuoneessa järjestystä vain pari päivää aiemmin. Samalla levitin leveäksi tuon puusohvan, ja lieko tuolta vanhan puusohvan välistä paljastunut uusia muinaisia tuoksuja, ja siitä innostunut, tiedä sitten. 


Kun loppuviikon aikana oltiin pesty matto, pehmopöllö, pari tyynyä ja puolenkymmentä peittoa tuolta sohvalta (sohvan istuinosa koostuu siis patjan päällä olevista täkeistä, ja loraukset osuivat niihin, eivät onneksi patjaan saakka) ja osa kahteenkin kertaan, alkoi olla aikamoinen sotamieliala. Mää niin voitan tän matsin! Aseiksi tähän taisteluun hankittiin muovitettu frotee sohvalle pitsipeiton alle (eipä tartte pyykätä koko arsenaalia), feliway -haihdutin ja feromonisuihke, jota olen holvannut antaumuksella sekä sohvalle että siihen kohtaan lattialle, johon kissa suihkunsa sihtasi. Ekan illan jälkeen tulos oli laiha - froteelakana oli pesussa puolen tunnin käytön jälkeen. Alvin oli vahvasti voitolla edelleen.


 Uusi yritys. Lisää feromonisuihketta ja lisäksi sohvalle lautasittain viipaloituja sitruunoita. Sitruunat vetivät kaikki kissat haistelemaan sohvaa, vaan kaikille muille riitti kurkotus sohvan reunan yli ja poistuminen. Alvin-nilkki hyppäsi sohvalle sitruunoita haistelemaan. Ajattelin, että kostoksi kusee varmaan siihen lautaselle...


Jos kissa uskalsi sitruunoista huolimatta hypätä sohvalle niitä haistelemaan (vaikka pakenikin pian paikalta), olisi sohvalle kusaisukin ollut täysin mahdollista. Tuplatakseni onnistumiseni kissan sohvalta häätämisessä liimailin sohvalle ja tyynyihin maalarinteipin palasia, joihin sivelin kynsilakkaa paksuja kerroksia. Kissa meni tokikin heti haistelemaan, mutta poistui välittömästi. Me pelataan nyt sitten tällä pari viikkoa - tuoreita sitruunaviipaleita ja märkää kynsilakkaa, niin josko tuo taulapää oppisi, ettei tartte edes lähestyä koko sohvaa. Taavin kohdalla tämä kaikki käy sääliksi. Taavi on hyvin yksinkertainen ja rutinoitunut kissa, ja tekee asiat usein hyvinkin samassa järjestyksessä. Aamuruoan jälkeen kissa nukkuu AINA puusohvalla. Sääliksi kävi, kun ekana aamuna sitruuna/kynsilakkashown jälkeen Taavi löntysti tapansa mukaan puusohvalle, nousi haistelemaan ja peruutti pois. Siinä sitten hölmistyneenä istui pitkään keskellä lattiaa. Kelasi varmaan pienissä aivoissaan, että mitä ihmettä, mitä mää nyt teen... Vaan minkäs teet. Tästä Alvinin keksinnöstä kärsii nyt koko talous.


Toinen vessahan oli matolla, joka on nyt pesty. Siihen kohtaan, mihin lirutteli, olen laittanut ylimääräisen kuivaruokakipon. Jostain opiskelin, että kissa ei mielellään tee tarpeitaan ruokapaikkansa viereen. Joten nyt, kun keinutuolin vieressä onkin yllättävä uusi ruokapaikka, ei Alvin ole myöskään siihen päästellyt. Lisäksi hankittiin tähän talouteen edellisten hiekkalaatikoiden kaveriksi suuri kulmatoiletti, joten nyt kelpaa valita useammasta vessalaatikosta. Nyt tässä sodassa tulos on se, että meillä on oltu kaksi päivää kuivana, jippii! Kaikki kasteltu on pesty ja yhtä kuivumassa olevaa täkkiä lukuun ottamatta myös kuivuneet ja omilla paikoillaan. Olisko tää nyt tässä? Vielä kun jossakin kohtaa uskalletaan alkaa vähentää kynsilakkauksia ja sitruunoita, niin hyvä tulee...


Syytäksää mua vai?

Mutta hei, onhan se silti niin käsittämättömän viattoman näköinen olento. :)

33 kommenttia:

  1. Voi ei! Kissan omistajana luin tätä juttua,nauroin ja kerroin meidän Calle A:ole tarinaa Alvinista.:-D Meillä Calle ei ole koskaan kuseksinut mihinkään,kuin laatikkoon. Raapinut kylläkin yhtä ja toista,mikä meillä taas ongelmana. Aikaisempi kissamme haki huomiota pissimällä kaapin alle,kirjoituspöydän sokkelin alle yms.piilopaikkoihin. On sinulla ollut hommaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin jotenkin unohtanut kaikki tällaiset kissojen raivostuttavat piirteet ennen Alvinia, koska kukaan muu meillä ei tee mitään typerää. Kolmen muun kanssa menee kuin tanssien, vaan Alvini kanssa vedellään sitten kunnon kusipolskaa aina toisinaan...

      Poista
  2. Voi Alvin! Mikähän tuollaisen käytöksen laukaisi, kissan mieli on salaisuuksia täynnä. Toivottavasti pääset voitolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä tosiaan, mit tuolla pienessä nahkaisessa pääkopassa liikkuu. Kimmokkeen saattoi antaa myös yökylässä käynyt velipoika, joka jätti mukanaan tuomansa peiton ja tyynyn sohvalle - ja viittä minuuttia myöhemmin Alvin lirautti sohvalle ekan kerran. Veljellä on myös kissoja, joten liekö siitä innostunut. En tiedä, mutta nyt ollaan jo luottavaisilla mielin.

      Poista
  3. Alvin!! Voi Alvin.. Mainioita luettavaa - käytännössä ei.. kokemusta on! Tzemppiä taisteluun!

    VastaaPoista
  4. Alvin!!! Voi Alvin.. mainiota luettavaa, mutta tiedän omasta historiasta että se käytännössä ei sitä ole, just kun olet saanut pyykättyä niin uutta lätäkköä ilmaantuu ja muitakin kissatepposia.. No, mutta voimia taisteluun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanni sympatiasta. :) Ja vaikka Alvin onkin helposti puheella ohjautuva kissa, niin tässä ei keskustelut auta. Plussan puolella ollaan kumminkin.

      Poista
  5. Voi niin tuttua. Meillä käydään samanlaista taistelua Armaksen kanssa. Jos lattialta löytyy joku vaatekappale, niin ihan varmasti Armas käy kusemassa sen. Samoin toisten kissojen lempi makuupaikat Armas käy kuseskelemassa. Kaikki keinot olen kokeillut ja mikään ei auta.
    Aikanaan kun pentukissat kuseskeli jatkuvasti sänkyyni, käytin raakaa, mutta tehokasta kikkaa, kotoa ulos lähtiessä ripottelin päiväpeitolle jauhettua valkopippuria. Se on kyllä jo kissan rääkkäystä, mutta niin on kusinen sänkykin emännän rääkkäystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti samaa mieltä tästä emännän rääkkäyksestä. :D Mä kans koin omantunnon pistoja kynsilakkaillessani, ja kun se ottaa omaankin nenään niin pistävästi, niin en viitsi edes miettiä, miten ottaa kissan nenään. Vaan tänään on jo uskallettu olla lakkaamatta. Lätäkköjä ei ole ilmestynyt perjantain jälkeen. Jännityksessä eletään, päivä kerrallaan.

      Poista
  6. No Alvin, mitä päässäs liikkuu? Joku tarkotus tämmösellä käytöksellä on. Toivottavasti voitat taistelun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun näin kirjoitan, niin on varmasti kohta kymmenen lätäkköä pitkin taloa, mutta tässä kohtaa uskallan kertoa, että kuivilla ollaan. Kunnon sotatoimet ovat auttaneet, ja Alvin on pissinyt kuuliaisesti ja innolla uuteen kulmatoilettiinsa. Saas nähdä, kuinka kauan uutuudenviehätys kestää.

      Poista
  7. Eläimet on välillä niin raivostuttavan... Ihania... :) Toivottavasti tilanne helpottuu! Siispä hyvää lauantaina alkanutta rakkausviikkoa ;) -heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä muuta sano. Ole siinä sitten johdonmukainen, kun päästä savu nousee ja tekis mieli vääntää kissa rullalle, ja kissa taas tulee viereen niin viattomana kurisemaan, naukumaan ja kerjäämään huomiota niin rakastavaisena. Ei oikein tiedä, että pussaisko vai purisko. ;)

      Poista
  8. Voimia sinulle kissan kanssa ,meillä oli norjalainen metsäkissa joka teki samoin ,
    ja aina vaan uudestaan mikään ei tepsinyt ,itse jo kuljin nenä pitkänä sen perässä haistellen mistä lirut löytyy.muutoin aivan ihana luonne ja rakastava kissa ,Mut on meillä pieni chihua koira 9v joka käy välillä keittiön lattialle pissalla ,onneks se tuote ei ole voimakas hajultaan,muut koirat ei onneks tee sisälle,on ne silti ihania

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen äärimmäisen tarkka hajujen suhteen, ja menen juurikin nenä pitkällä pitkin kmppää ja nuuskin joka nurkan, että haiseeko jossain. Tippakin jossain, ja sen haistaa. Mies ei kyllä haista mitään, mutta itse menen kuin koira pitkin kämppää ja etsin kunnes löydän. Vaan nyt, kun on kaikki pesty eikä mitään uutta ole ilmestynyt, on saanut taas tämäkin koirannenä rentoutua. :D

      Poista
  9. I feel your pain!!! Meillä yleisin ongelma on ollut kissojen perskarvoihin tarttuneet paakut, joita on sitten pyyhitty pitkin lattioita (viimeksi sohvaa). Ei niistä ihan aina pelkkää iloa ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Grislillä myös tämä ihana taipumus, onneksi kohtuu harvoin. Huomaa, kun alkaa sonta haista, ja huomaat viimeistään portaissa ruskeita löysähköjä paakkuja, joita on tippunut matkan varrelle. Että juu, ei aina ihan pelkkää iloa, vaikka sitä kuitenkin onneksi pääsääntöisesti... ;)

      Poista
  10. Kokemuksesta tiedän että kissanpissan haju, huh huh. Ikävää touhua se pyykkäily. Meillä yksi kissa pissasi silloin aina väärään paikkaan kun oli virtsatie ongelmia ja se tiesi aina eläinlääkäri reissua. Lopulta ne vaicat koituivat myös sen kissan kohtaloksi :-( kissallahan on äärimmäisen hyvä hajuaisti joten pissaa siksi monesti samaan paikkaan vaikka olisi siivottukkin koska haisee kisun nokkaan. Tähän on kehitetty oikein erikois pesuaine millä hajut pitäisi lähteä totaalisesti pois. Minulla oli tuota käytössä myös. Löytyyhän myös sellaista ainetta kuin kissankarkotin suihkutetaan siihen mihin ei haluaisi kissan menevän mutta tehosta en tiedä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taavilla oli kans meille tullessaan virtsatietulehduksia, mutta teki kyllä silloinkin kuuliaisesti laatikkoon. Tai no, yritti tehdä, yleensähän sieltä tuli vain verinen tippa.

      Mä olen kokeillut Emendon kissakarkoitetta, vaan meillä se ei toiminut yhtään. Veti vain kiinnostuneita puoleensa, joten se ainakin oli turha aine. Joku muu merkki voisi ollakin toimiva, tosin periaatteessa en haluaisi käyttää, kun en pitkällä aikatähtäimellä haluaisi rajoittaa muiden kissojen elämää. Vaan nyt ollaan voiton puolella, toivottavasti kohta uskalletaan luopua varotoimistakin.

      Poista
  11. Tehdään tätä näemmä muuallakin kuin meillä..... ;O) Huuh. Kurjaa. Meille tuli kaksi uutta, aikuista kissaa lokakuussa. Varmaan 1,5 kuukautta meni hyvin, kunnes sitten kollipoika keksi, että olkkarin kahdenistuttava nahkasohva on oikein oiva pissapaikka. Olen ajatellut, että onneksi on tuo sohva, eikä mun uusi kangassohva. Tämä kun tuotiin meille viime kesänä koiran sohvaksi, vaikkei koirapojalle kelvannutkaan, joten on tuollainen vanha rotisko, jonka pissaamisesta ei siinä mielesää ole suurta taloudellista haittaa.. mutta periaatteessa, sekään ei pissapiakaksi olisi tarkoitettu. Täälläkin siis pyykätään sohvan päällä pitämääni peittoa ja tyynyjä tasaisen ahkeraan. Luututaan sohvaa ja sohvan alusta, kun pissa valuu pohjan läpi lattiaan. Olen kanssa miettinyt mikä tämän aiheuttaa, sillä aiemmassa kodissaan kissa ei tätä tehnyt. Siihen tulokseen olen tullut, että syy on ehkäpä se, että meillä on tuo uros koira, jonka kanssa kollipoika joutuu tavallaan kilpasille, kumpi on herra talossa. Olen harkinnut koko sohvan hävittämistä, mutta alkaako kollipoika sitten pissaamaan jonnekin muualle? Sitä en todellakaan tahdo. Olen kanssa kokeillut nuo sitrukset. Asettelin appelsiinin kuoria pitkin sohvaa.... Sen jälkeen Eemeli meni pissalle siihen kohtaan, mistä sattui kuori puuttumaan..... :( Ripottelin kissanminttua koko sohvan leveydeltä..... Pissaamista se ei estänyt. Olen levittäänyt etikkaakin...Mikään ei auta. Mietin jo hiekkalaatikon raahaamista sohvalle, mutta niin kova on kuopimaan tuo mirri, että hiekkaa olisi puoli olkkaria täynnä sen jälkeen. Ruokakippoa en pysty edes kokeilemaan, sillä se olisi hetkessä tyhjä kun hoffipoika rohmuaisi sen koiran masuunsa... Joten huoh...... Ymmärrän tuskasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, eipä kuulosta tuokaan ihanalta. Tsemppiä sulle, toivottavasti keksit jotain toimivaa. <3

      Poista
  12. Voi Alvinia! Toivottavasti vessalisäys auttaa asiaa, jotta Taavi pääsis taas päikkäripaikkaansa.
    Loistavasti kirjotettuja nämä sun postaukses. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sinänsä jos tässä oli vessasta kyse. Uutta vessaa Alvin käyttää nyt riemulla, vaan mihinkään muuhun vessaan ei sitten ole mennytkään. Eikä kukaan muukaan. Uusi vessa on niin jännä asia, että kaikki haluaa käydä siellä. Tosi toimivaa, jos neljä kissaa käyttää nyt sitä yhtä ja samaa hyysikkää...

      Poista
  13. Ai kamala, entisenä kissanomistajana saa hymyn huulille nämä jutut, vaikka ei se tuossa samassa tilanteessa kyllä silloin naurattanut :). Suojia on täälläkin ja pissat välillä lattialla, kun nuorimmainen opettelee elämää ilman vaippaa, aina ei ihan keretä tonne potalle.... Aivan ihana toi sun valkoinen puusohva kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on siis yhtä pissan pesua tää ihmisen elämä, oli sitten kissoja, koiria tai lapsia. :D

      Poista
  14. Tsemppiä taistoon! Sitkeys voittaa varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mama. Nyt ollaan voiton puolella, sillä tänään on jo neljäs kuiva päivä. Elän toivossa, että pahin vaihe olis taas jo unohdettu.

      Poista
  15. Toivottavasti uusi vessa pelastaa tilanteen! Luin jostain joskus, että useamman kissan taloudessa pitäisikin olla useampi vessa, ihanne olis jos jokaisella olis oma. Ilmeisesti vähän siihen reviiriin liittyy, ja sitten kun joku (Alvin siis) heittäytyy hankalaksi, niin se voi olla ihan merkki, että minähän en tähän haisevaan pottaan kuseksi! Vaan opetas nyt sitten kissat siihen, että ei kuules, tämä ei oo sun pottas, tää on Alvini, toi on sun...jne...tsemppiä, toivottavasti tosiaan helpotti jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä löytyy nyt kolme toilettia, kissojahan on yksi lisää, joten ihan ei olla suosituksissa (saunan lauteiden alle vaan hintsusti mahtuu enää). Pieni haaste on nyt siinä, että tuo uusi vessa on niin mahtava juttu, että kaikki käyttävät nykyään vain sitä. Muut vessat nököttävät koskemattomina, vaikka ovat yhtä lailla pestyjä ja puhtaissa hiekoissaan. No, nyt kun sitten käyttävät kaikki samaa vessaa, on tuo jätösten määrä aikamoinen, joten me siivotaan nyt kolmeen kertaan päivässä, ettei ainakaan siitä jäis kiinni. Voi Alvin Alvin, mitä meille teetkään. ;)

      Poista
  16. Anteeksi vain, mutta oli erittäin hauska lukea Alvinin touhuista. Lisäksi kirjoitat hauskasti ja blogiasi on ilo lukea. Sinulla on kaunis koti ja ihana Alvin, voiko hänelle ollakaan vihainen. Saimaistun niin kissasi touhuiluihin,koska itselläkin tavallisen kissan lisäksi on sfinx, Taika nimeltään, lyhyesti vain Nahka.
    Meillä ei onneksi pissata mihinkään, mutta uteliaana ja läheisriippuvaisena tekeekin sitten kaikkea muuta. Meillä ei voi jättää yhtäkään kuppia, kippoa, maitotölkkiä tai muuta pöydälle, sillä Nahka tiputtaa kaikki alas lattialle. Lasien määrä on kummasti vähentynyt. Mitenkäs on teidän vaatetuspuolen kanssa? Minulla on joka paidassa pieniä reikiä siellä selkäpuolella...:-) terkuin kahden kissan emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi Merja. :) Olisi ihana kuulla teidän Nahkasta lisää. Onko minkävärinen otus?

      Meilläkin meinasi vakiintua kutsumanimeksi alkuun tuo Nahka, vaan muuttui lopulta Noseksi (Alvin kun tuhistelee jatkuvasti ja hyvinkin kovaäänisesti jotakin haistellessaan), lausuttuna juurikin noin kuin kirjoitetaan. Alvin kissa on siis vain kirjoitettuna, muuten aina Nose. Alvin ei hallitse tavaroiden tiputtelua juurikaan, Kertu tosin tekee sitä senkin edestä. Sen sijaan Alvin varastelee tavaroita, kuljettelee kyniä, askartelutarvikkeita, kuumaliimapötköjä, pampuloita, ostoskuitteja ja kaikkea mahdollista suussaan pitkin asuntoa ja repii mielellään myös palasiksi, jos mahdollista. Ja todellakin kiipeilee selkään - useimmiten erittäin kovakouraisesti. Tykkää vauhdikkaasta kissaseurasta, vaan ihmisiä rakastaa yli kaiken. Ihmisiä myös polkee kirjaimellisesti jalkoihinsa, ja usein yöllä herääkin siihen, kun kissa kävelee yli ja astuu härskisti suoraan naaman päälle. Ei varo kyllä yhtään. :)

      Poista
  17. Hei, meillä on kaksi siamilaista, jokapaikanhöylää, ja joskus ne käyttävät käymälänään hellaa (hyvä vaihtoehto henkilökunnalle, helppo pestä) Tai sitte maton kulmille :(

    Hyvästi mun rakas itämainen mattoni, hyvästi suomalainen paperinarumatto, hyvästi iso räsymatto. Kunnes keskin Bergamot -nimisen eteerisen öljyn, sitä kun ripsottelen kriittisiin kohtiin, jo laittavat kissat peruutusvaihteen päälle. Meillä tuo öljy on tehonnut täydellisesti.Voin suositella!

    Kissanpäiviä teille kaikille!
    t. KissaKas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiitos kommentistasi. Hellan päälle kuseskelukaan ei kuulosta mitä herkullisimmalta vaihtoehdolta. Kissat kyllä tosiaan osaa testailla hermoja.

      Täytyypä kokeilla tuota Bergamot -öljyä. Toivottavasti toimii paremmin kuin Emendon kissakarkote, jossa näkyy olevan myös tuota öljyä yhtenä ainesosana. Se ei meillä toiminut yhtään, enemminkin veti kiinnostuneita puoleensa. Josko tuo öljy kuitenkin olisi tuhdimpaa tavaraa kuin Emendon karkoite. Kokeiluun siis!

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)