sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Abrakadabraa ja supermiehiä - lastenkotireissun kuulumisia


Kulunut viikonloppu vietettiin koillis-virolaisessa lastenkodissa Venäjän rajan tuntumassa.


Tällä reissulla opin taikomaan hunajaa purkkiin.


Lisäksi opin, että kun oikein kuvittelee, voi sormistakin tulla tulta.

 
Opin muutaman uuden venäjän kielen sanan. Suurin osa liittyi taikomisen saloihin. Niitä opetti neljävuotias nuorimies.


Oma mies opetti, että venäjänkielistä satukirjaa voi vallan hyvin lukea venäjänkieliselle lapselle suomeksi. Lukijan ei tarvitse ymmärtää, mitä lukee, eikä kuulijan tarvitse ymmärtää, mitä lukija sanoo. Ei ne sanat, vaan se sujuva yhteisymmärrys.


Pieni mies opetti minulle, että paketin pehmeä osio voi olla se lahjan paras juttu. Hän viis veisasi paketissa olleesta leluautosta, värityskirjasta ja karkeista, vaan kiskoi onnessaan uuden sinisen villapipon päähänsä ja hyppeli lopun iltaa se päässä. Sisällä.


Opin, että koko lapsuuden kestävä lastenkotielämä voi alkaa jo 10 päivän ikäisenä.


Opin, miltä tuntuu hämmentyä sanattomaksi. Äskettäin 18 vuotta täyttänyt kummityttö kertoi, että hän oli käynyt töissä, saanut vähän rahaa ja ostanut minulle ansaitsemallaan rahalla lahjaksi kaulakorun. "It's silver", hän painotti ja ojensi korun minulle. Hämmennyin niin, etten osannut sanoa mitään. En sitten millään kielellä.

17 kommenttia:

  1. Ihana ja lämmin postaus!! <3 Ajatuksia herättävä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki, sitä oli reissukin, ihana ja ajatuksia herättävä. :)

      Poista
  2. Voi.. Täällä kyynelsilmin luen sun kirjoitusta. Varmasti upea reissu - niin teille kuin niille lapsillekin <3 Ihan uskomattoman väärin, että toisilla on niin paljon ja toisilla ei mitään. Että toiset lapset saa asua luksusluksusluksuksessa ja toiset eivät löydä suojaa muualta kuin viemäreistä tai kadulta. Tätä epäoikeudenmukaisuutta on niin vaikea ymmärtää. Toivon sydämestäni, että teidän tapaamien lasten elämässä on rakkautta ja onnea ja vaikka lähtökohdat ovat lastenkodissa niin tulevaisuus olisi jotain paljonpaljon parempaa. Sitä täytyy rukoilla, toivoa ja siihen uskoa. Muuten murhe kasvaa liian suureksi. Ihana, kun käytte siellä ja viette valoa ja toivoa paremmasta sekä sitä materiaalista hyvää heille, jotka sitä eniten tarvitsevat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane. Lastenkoti, jossa käymme, on saanut viime vuosina paljon EU-rahoituksia, joten periaatteessa on kyllä materiaalisilta ja ulkoisilta puitteiltaan varmasti Viron huipputasoa. Sinänsä heillä ei nykyään olekaan pulaa vaatteista tai tavaroista, niin kuin oli enemmänkin vielä silloin, kun aloimme lastenkodilla miltei vuosikymmen sitten käydä. Lahjat viemme jokaiselle lapselle puolivuosittain käydessämme oikeastaan ihan siksi, että jokaisen, niin rikkaan kuin köyhänkin, on vaan hirveän kiva saada toisinaan lahjoja. Mitään sellaista meidän lahjoissamme ei kuitenkaan ole, mitä ilman eivät tulisi toimeen. Enemmänkin meidän reissujemme ydin on nykyään se, että viemme puolivuosittain muutamaksi päiväksi lastenkotiin itsemme - revittäviksi, riepoteltaviksi, halattaviksi, pussattavaksi, leikittäviksi, reppuselkään hypittäviksi, jne. :)

      Poista
  3. Onnellisempaa on antaa kuin saada. Vaan on se aika hieno tunne kun joku antaa jotain ihan sydämensä pohjasta!! Ootte niin ihania!! <3


    http://pienilintu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tuli tosiaan koettua se erittäin hieno ja hämmentävä tunne, kun joku todellakin ntoi lahjan suurella ajatuksella. Hämmennyin. Liikutuin.

      Poista
  4. Teette niin kaunista työtä!! Itku tuli minullekin tuossa lopussa..sanattomaksi vetää..

    VastaaPoista
  5. Hienoa, kun käytte lapsien luona. Millä paikkakunnalla vierailette?
    Olen itse käynyt kolme kertaa Narvassa, Mercy Centerissä ja sieltä johtaja Anatolyn viemänä vierailemassa keskuksessa käyvien lasten kodeissa, jotka ovat sellaisia, ettei niitä osaa kuvitella, ellei niitä näe itse. Mercy Centerin lapset ovat heti kädessä kiinni ja tulevat syliin istumaan. Heillä on aikuisen ikävä. Samaa varmasti lastenkodin lapsillakin.
    Itse haluaisin käydä Narvassa useasti, mutta kun se ei onnistu aina kun haluaisi, olen kerännyt edes tavaraa siihen köyhyyteen vietäväksi.

    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käymme siinä ihan Narvan kupeessa olevan pikkukaupungin lastenkodissa. Paikkakunta sinänsä on aika jäätävä, todella köyhää ja armotonta, mutta lastenkoti on saanut viime vuosina paljon Eu-rahoitusta, ja lapsilla lastenkodissa on asiat todella hyvin verrattuna moniin paikkakunnalla kodeissa asuviin. Kasvattajat lastenkodissa ovat kyllä ihania ja lämpimiä, mutta heitä on aika vähän suureen lapsimäärään verrattuna. Se, mikä näilläkin lapsilla on, on aikuisen ikävä. Ei ne lahjat tai tavarat, vaan se ihminen, jolla on aikaa. Sitä me yritämme muutaman päivän vuodessa antaa. Ei se paljon ole, mutta on tyhjää parempi.

      Poista
  6. Ihana kuulla, että reissu sujui hyvin. Hienoa, että jaksatte käydä siellä. Ja ihanaa, että ainakin yhdelle lapselle pehmeä paketti = paras paketti! :)
    Elina

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)