sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kellon rattaita ja menneen muistoja


Paappa, eli isoisä äitin puolelta, oli kellomies. Hän veisteli elämänsä aikana satoja puisia kelloja - kaappikelloja, seinäkelloja, pöytäkelloja, isoja kelloja, pieniä kelloja, keskikokoisia kelloja... Autuaammille veistelymaille jo vuosia sitten siirtyneen Paapan tavaroista päätyi aikoinaan minulle myös yksi herätyskello. Aika poikkeuksellinen yksilö siksi, että se oli ihan tavallinen, metallikuorinen kello. Tavallisia kelloja ei tainnut niillä huudeilla muita ollakaan.


Tänään purkasin tuon kellon osiin. Tutkin, mitä se on syönyt.


Liimasin kaikki kellon sisältä löytämäni osat vitriinikehyksen sisään.


Samalla vauhdilla etsin yläkaapista vanhoja piparkakkumuotteja ja kiinnitin ne toiseen kehykseen. Siinä on useamman mummon muotteja samassa.



Piparimuotit ja kellon osat pääsivät samaan kollaasiin eteisen seinälle siellä jo aiemmin olleiden muistojen kera.


Sieltä löytyy jo muun muassa oman lapsuuden legoukko, miehen mummon vanhat lusikat ja miehen papan taskukello.




Ideahan lähti alkujaan tästä oman muorin joutsenlauluksi jääneestä lapasesta, joka jäi kesken kutojan siirryttyä vihreämmille neulemaille.



Nyt kauniita muistoja onkin siellä jo aika monta.


Kaverina prosessissa oli tällä kertaa neiti harmaa.


Lumista viikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

24 kommenttia:

  1. Kiva muistojen seinä.
    Ja apuri on mitä suloisin :)

    (Mun tars muistaa ne Alvinin pomput joskus kun taas menen läppärille, tänäänkään en muistanut...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytynee perustaa Alvinille oma fanisivusto tuonne facebookiin, niin sais videot sellaiseen muotoon, että pääsis sieltäkin kattomaan. :D

      Poista
  2. Ihana muistojen seinä! Tuota varmasti vieraana jäisin pitkäksi aikaa ihmettelemään ja tarinoita taulujen takana kuuntelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari kivasta kommentistasi. Tää on sellainen projekti, jota on tarkoitus jatkaa aina, kun jotain sopivaa tulee vastaan. Seinälle kyllä mahtuu vielä. :)

      Poista
  3. Nämä taulut on kyllä kiva tapa tallettaa muistot. Sopivat hyvin sisustukseen, neutraalien väriensä ansiosta. Kesken jäänyt lapanen, saa minut edelleen herkistymään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaiset muistotkin saa näemmä muutettua neutraalisävyiksiksi, kun oikein penkoo. :D Ja toisinaan osuu sattumalta kohdalleen - muori teki aina kirjavanvärisiä juttuja, niin miten tekikään joutsenlaululapasensa mustavalkoisena. Vastaavasti tuo valkoinen legoukko, joka on ollut lapsuuden lelu numero yksi. Miksihän juuri se, kun vaihtoehtona oli miljoona kirkuvanväristäkin legoukkoa? :)

      Poista
  4. Voi, miten upeita muistoja! Muistankin tuon isoäidin tekemän lapasen ja nyt on muistot saanut jatkoa <3 Mukavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  5. Mykistävän kaunis kollaasi! En ole tauluihmisiä, mutta tällaisen tahtoisin. Minäkin haluan vintin portaikon johon moinen kollaasi sopii täydellisesti! :D

    VastaaPoista
  6. Ja hei, kiinnitteletkö kuumaliimalla noita vai millä askartelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis juu, kuumaliima on mulla se numero yksi kaikessa, ellei ommella pysty. Sillä pysyy miltei kaikki. :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos mustakissa, tykkään itsekin. :)

      Poista
  8. Ihastuttavia kaikki nuo muistotaulusi<3<3

    VastaaPoista
  9. Voi kun olet niin ihania muistoja säilönyt kauneimmalla mahdollisella tavalla että ihan pikkuitku tuli, sinusta ollaan ylpeitä tuolla pilven reunalla <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)