tiistai 28. syyskuuta 2010

Aikaa


...ja kuinka monet päivät kuluvatkaan vain tekemättä mitään.


Viime viikolla olin nieluleikkauksessa, jonka vuoksi minulla on parin viikon sairasloma kurkkua parannellessa ja ääntä etsiessä. Nyt mulla olis periaatteessa aikaa. Aikaa tehdä ihan kaikkea sitä, mitä ei arjessa koskaan tunnu ehtivän...


Ja miten mä olenkaan tuon aikani kuluttanut? Olen maannut sohvalla peiton alla, katsonut televisiota tunnista toiseen, nukkunut, katsonut televisiota, nukkunut... Jumpe, siinähän se mun aikani sitten on mennyt.


Mitään sellaista, mitä ajattelin alunperin tämän kahden viikon aikana tehdä, en olen onnistunut tekemään. Ei ole ollut virtaa. Ja tyhmähän moinen ajatuskin oli, kyllähän mulle varsin selväksi tehtiin, että tämä kaksi viikkoa on oikeasti toipilasaikaa.


Jännittävää on se, että sitten kun on vähän turhan paljon aikaa ajatella ja vain olla, tulee hurjan ahdistuneeksi siitä, että aika menee hukkaan. Kun on hetken ihan luvan kanssa vapaalla siitä kaikesta arjen rumbasta, tulee syyllisyydentunne siitä, ettei pysty hyödyntämään tätä "vapaa-aikaa" ollenkaan tehokkaasti. Pitäis sitä ja pitäis tätä. Ja kumminkin valtaosa noista pitäis tehdä-asioista on asioita, joita ei todellakaan tarvi tehdä, ellei niin halua. Omia valintoja.


Ei se maailma varmasti kaadu, ellen saa tämän viikon aikana pestyä noita makuuhuoneen ikkunoita, maalattua meille rantautunutta kaappikelloa, kirjoitettua valmiiksi mediakulttuurin esseetä tai siivottua akvaariota. Tai jos kaatuu, niin olis varmaan kaatunut joka tapauksessa.


 Juku, että me ihmiset ollaankin aika tavalla kummallisia olentoja! Kippistän tuolle kummallisuudelle tänä iltana ensimmäisellä cocis-lasillisella reiluun viikkoon (moiselta colaholistilta se on kuulkaas aika kova suoritus). Huomenna aion olla vielä vetelämpi, laiskempi ja aikaansaamattomampi kuin tänään, ja aion olla tyytyväinen itseeni sellaisena. Kerrankin on aikaa vain olla. :)


(Vanhat herätyskellot saivat kavereita viime viikolla, kun huuto.netistä huutamani ihanuudet rantautuivat edellisten seuraksi. Mitään ei ole vedetty ja kaikki näyttävät mitä sattuu aikaa, joten täällä elellään siis varsin ajattomassa fiiliksessä.)

25 kommenttia:

  1. beautiful post, I lake it!
    Kisses.

    VastaaPoista
  2. Ihania kelloja!
    Ei sitä aina tarvitse tehdä mitään, nauti vaan olemisesta ja katsele mielin määrin tv:tä, se on kuin laittais rahaa pankkiin ;D.
    Ne hommathan ei karkaa sieltä mihinkään, ja jos ne ontarkoitus tehdä, tulee ne varmaan joskus tehtyä.
    Nautinnollisia "en tee mitään" päiviä!
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. Ihan samanlainen fiilis oli minullakin, kun olin saraslomalla! Se aika vain meni...ja podin huonoa omaatuntoa. Kunnes opin, ja nautin siitä makaamisesta, nukkumisesta, telkän töllötyksestä, ihanaa!!
    Kerrassaan UPEITA kelloja, wau, mikä kokoelma!!

    VastaaPoista
  4. Tuttua. Mulla on yhteishuoltajaäitinä joka toinen viikko omaa aikaa. Ja kuinka ollakaan, saan usein kuitenkin enemmän aikaiseksi silloin kun lapset ovat minulla, vaikka juuri silloin ei periaatteessa oikein ehdi tehdä mitään ;-S Kaipa se energiataso on vaan silloin ihan eri levelillä kuin sooloviikoillani, ja kun on liikaakin ylimääräistä aikaa käsillä, ei oikein osaa tarttua mihinkään.

    Kerrassaan herättävän näköinen kelloperhe! Paranemiset!

    VastaaPoista
  5. Kyllä se niin menee, että s-loma on tarkoitettu sinulle ihan omaan parantumiseen....ei miksikään työlomaksi. On se kumma, että meillä naisilla varsinkin on koko ajan semmonen syyllisuuden tunne, jos ei muka olla tehokkaita, rättien kanssa touhuta koko aikaa, tai ommella, tai tiskata, tai ainakin silitetään pyykkejä. PAH! Joskus pitää vaan olla, nukkua, katsoa hömpää telkusta, nukkua, nukkua, nukkua....silloin elimistö paranee...
    Halausta sinne ja toipumistoivomukset! tuksu

    VastaaPoista
  6. Ihania vanhoja kelloja! ♥ Ja mulla on aika useinkin justiin tuollainen olo, että kun joskus ois aikaa (yleensä tälleen iltaisin)pitäis saada tehtyä kaikenlaista, mutta sitten käy usein niin että jää vaan ollo möllöttämään. ;D Mutta siulle nyt lepoa ja paranemisia! ♥

    VastaaPoista
  7. ihanat kellot! :)
    koitahan parantua ja rentoutua! se on ihan hyväksi! :)

    VastaaPoista
  8. Hienot kellot! Nyt kuule ihan vain olet ja annat töiden olla. Ota vaikka kudelma jos sormia syyhyttää:).Pari viikkoa on jo pian ohi...

    VastaaPoista
  9. Upea kellokokoelma. Kauniita!
    Paranemisia sinulle. :)

    VastaaPoista
  10. Varsin hyviä pointteja! Niinhän se on, että itse on itsensä pahin kriitikko. Itsekin elän juuri tuota samaa "pitäis ja pitäis"-elämää, tunnen KOKO AJAN huonoa omaatuntoa tekemättömistä hommista... vaikka ei se maailma todellakaan kaadu siihen, että osaa ottaa välillä ihan tosissaan rennosti ja olla vaan. Päinvastoin. :)
    Ja parempikin, että olet todellakin toipunut rauhassa sairaslomasi! :)

    Ihani kelloja!!! :D

    -Päivi-

    VastaaPoista
  11. Voi mitä kelloja,aarteita!
    Hyvä että oot vain levännyt, se tekee välillä vain hyvää!!!
    Tosiaan itsehän niitä tavoitteita ja vaatimuksia itselleen asettaa, se on myös "taitoa" että niistä osaisi tinkiä ilman huonoa omaatuntoa :)

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa niin tutulta. Mullekin on tosi vaikeaa vaan olla, mutta silloin kun ei jaksa niin minkäs teet. Ja eihän se maailma tosiaan kaadu :D

    VastaaPoista
  13. Hieno kellokokoelma!!

    Kuule, olet sairauslomalla ja se yleensä tarkoittaa sitä, että ollaan toipilaina. Eli ei kannata ajatella töitä, kun ne eivät kuulu sairauslomaan.
    Mutta toisaalta, me naiset ollaan tälläisiä. Ymmärrän hyvin sinua.
    Toisen on enemmän kuin helppo neuvoa.

    Paranemista toivoen !!

    VastaaPoista
  14. Tutun kuuloisia ajatuksia. Tiedän tunteen että on vaikea rentoutua silloinkin vaikka olis siihen täysin oikeutettu. Koita vaan levätä ja nauttia kiireettömästä ajasta!
    Upea kellokokoelma, joukossa oli pari tutun näköistäkin lapsuudenkodista ;)
    Paranemisia sulle!

    VastaaPoista
  15. Mikähän se meillä naisilla on tuo syyllisyydentunne? Kun ei malteta hyvällä omalla tunnolla joskus ottaa ihan rennosti tai edes sairastaa... Siitä pitäisi päästä kokonaan irti.Sinä olet kyllä osannut ottaa sairasloman ihan sairasloman kannalta, ihana kun olet levännyt ja ollut vaan! Älä pode yhtään huonoo omaatuntoa. Joskus on vaan hyvä olla, eikä tehä yhtään mittää:)

    Paranemisia.

    VastaaPoista
  16. Voi mitä kelloja, ihania!!! Toivottavasti olet jo toipunut!

    Ps. mulla tulee samalla tavalla levoton olo jos ei tee mitään, silloin kun olisi kerrankin aikaa tehdä jotain omaa.

    VastaaPoista
  17. Onpas hauska ja kaunis kokoelma. Ja niiiin tutunkuuloisia mietteitä:)

    VastaaPoista
  18. Waude, mikä kokoelma tikittäjiä! :)

    Ja siis todellakin tuttua tuo, ettei osaa vaan olla ja levätä! On se kyllä kumma ;) Mutta nautihan nyt löhöilystä ja parantele itsesi. Pian sitä taas jaksaa touhottaa.

    Levollista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  19. Ehdoton helmi tämä päivitys, antoi todella paljon ajateltavaa omaankin eloon <3.

    VastaaPoista
  20. Niin, se on kummallista, että kun pitäisi ja saisi levätä, vaivaa tunne, ettei voi vain olla. Nimenomaan välillä pitää osata vain olla!!! Se, että touhuaa koko ajan, eikä osaa ikinä vain olla, ei ole mitenkään kadehtittavaa. Ihania kelloja!!!

    VastaaPoista
  21. loistavia ajatuksia laiskuudesta, olemisesta ja löllöilystä - wau. Onneksi olkoon, jos et ole tehnyt mitään viisasta, vaan käyttänyt ajan paranemiseen ja oleiluun. Sitä tulee niin harvoin vietettyä ja harrastettua.

    VastaaPoista
  22. Todella kaunis ja kotoisa koti teillä :) jokaisella esineellä näyttää olevan oma tarinansa :)

    VastaaPoista
  23. Paljon hienoja kelloja! Ja tuo sinun ompeluateljee on aivan mahtavan ihana!

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)