Kauniimpia unia ja muita tekeleitä...

Viimein sain aloitettua jo pitkään mielessä pyörineen ajatuksen tehdä vanhoista pitsilakanoista tilkkupeitto. Kirpputoreilta ja huuto.netistä sekä miehen mummon vintiltä löytyneet tyynyliinat, lakanat ja pitsinästyykit muuttivat muotoaan ja elävät nyt uutta elämää tässä tilkkupeitossa.

Tämä oli vallan terapeuttinen projekti. Viime viikot ovat olleet kohtalaisen kuormittavia ja mielen päällä on pyörinyt neljä miljoonaa asiaa, joten vähän isompi ompeluprojekti teki terää. Peitto tulee toimimaan kauniimpien mielialojen päiväunipeittona, mulla kun kaikkeen auttaa ensiapuna uni, ja viime viikkoina onkin tullut nukuttua stressiä ja huonoja fiiliksiä oikein antaumuksella pois - ei muuta kuin töiden jälkeen peitto korviin ja unta kuulaan, niin johan alkaa elämä taas näyttää mukavammalta. :)

Näitä tilkkupeittoja tein tuossa joitakin aikoja sitten isommankin kasan. Nämä värikkäät peitot tein verhoilukankaiden mallitilkuista, joita sain muutaman nipun tuttavan kautta. Tilkut ovat 100 % villaa, joten toimivat tehtävässään oikein hyvin, nämä peitot nimittäin tein sekä mieheni että omille mummoille, joilla vanhat varpaat tuntuvat palelevan toisinaan kesäkeleilläkin. Kauniimpia päiväunia siis heillekin.

  

Peittoja viedessäni yksi peiton saajista sattui olemaan juuri sairaalajaksolla, ja kummasti toi tuo kirjava peitto väriä sairaalan steriiliin ympäristöön.

Muorille tein lisäksi tämän palapelin kuvasta, jossa näennäisesti syövät vaarin kanssa sieniä pitkät vihreät hiippalakit päässään kotirannassa muutamia vuosia sitten. Tulostin kuvan kuvansiirtopaperille ja silitin kiinni liimataustaiseen tukikankaaseen, joka taas liimautui kiinni alla olevaan paksuun kovikehuopaan. Palojen muodot piirtelin vapaalla kädellä (mikä myös lopputuloksesta näkyy....) permanenttitussilla, ja leikkelin palasiksi. Tukikankaan liima oli yllättävän tehokasta, eivätkä reunat alkaneet leikkaamisenkaan jälkeen yhtään repsottaa vaan kuva pysyi tiukasti kiinni huovassa.

Muorin kanssa olemme ennen muinoin tehneet hurjasti palapelejä ja pohtineet, että täytyy olla älyllisiä haasteita, ettei dementia iske. Nykyään palvelutalossa asuva Muori on tätä palapeliä nyt ahkerasti kasaillut, että pysyisi se muisti vielä kotoakin muutettua. :)

Ja ei koskaan niin kesä, etteikö voisi tonttujakin näyttää... Hurahdin viime jouluna noihin Mailegin nisseihin, ja niiden ideaa hyödyntäen ompelin vähän vastaavanlaisia otuksia lisää.

Tämä ensimmäinen tekele on ainoa jouluotus, jonka ompelin. Se lähti vanhemmille kotipuoleen seuraavaa joulua odottamaan. 

 

Seuraava otus sai jo hiukset ja korutkin. Tämän tein äitille synttärilahjaksi muutama kuukausi sitten, ja siellä se nyt istua nököttää puusohvalla kotipuolessa koruineen ja hartiahuiveineen.

Sisarelle ja hänen miehelleen huhtikuisiin häihin kasasimme tonttumaisen lahjan koko perheen voimin. Minun ja mieheni osuus tästä kokonaisuudesta oli lahjan fyysinen toteutus, eli näiden tonttujen ompelu (juu, ja tosiaan voidaan puhua meidän osuudestamme, minä ompelin ja mies täytti), joskin iskä osallistui nikkaroimalla tontuille tuolin, ja äiti tikkusi poikatontun villasukat. Äitin ja iskän kahiseva häälahja piilotettiin tonttujen sylissä olevaan matkalaukkuun, pikkuveljen ja hänen avovaimonsa setelit sen sijaan käärittiin keppihevosen varteen. Paketin päälle ompelin vielä sydämen ja väsäsin mukaan siskon toivoman tervetuloa -kranssin, ja siinä se meidän perheen lahja sitten olikin.

Muutamissa blogeissa olen ihastellut näitä kehyksiä, joissa riippuu milloin mitäkin. Ystävältä sain vanhat suuret puiset kehykset, joihin väsäsin minäkin tällaisen puukkinarun. Yksinkertaisuudessaan kaunis. Kaunis kiitos ideasta heille, jotka tämän ovat alunperin keksineet.

Työkaveri innosti nappikorujen maailmaan, ja näitä tulikin sitten useammat tehtailtua samana päivänä. Hauskoja.

Viimein sain tilattua myös näitä pitkään haaveilemiani "tuotemerkkinauhoja", vai mitä lie ovat nimeltään. Josko näitä joihinkin ompeluksiin lisäisi, jotta saa sitten ompeluksen seuraava omistaja leikkoa niitä irti. :)

Visioissa on kesän aikana kaikenlaista. Miehen kotipuolesta aitan vintiltä löytyi kasa vanhoja kahvisäkkejä, jotka anoppi avuliaasti pesi ja meille kuljetti. Näistä voisi keksiä vaikka mitä ihanaa, mutta hauduttelen vielä lopullista ideaa.

Miehen mummolan vintiltä löytyi lisäksi paljon pellavaisia kankaita, lakanoita ja pöytäliinoja, jotka olivat vuosia muhineet varastoissa, ja joita jokusia oli jo hiirikin maistanut. Näille oli tiedossa kunnosta riippuen kirpputori/roskistuomio, joten minä ne nappasin mukaani ja heitin pitkään ja kuumaan konepesuun. Siistejä ja raikkaita tuli, ja nyt odottavat jatkotyöstöä.

Inspiraatiota odottelevat myös tilkkupeittoprojektista ylijääneet pitsikankaat.

Ja vielä loppuun muutamia hykerryttävän herkullisia nappilöytöjä. Yläkuvan vanhat nappilevyt löytyivät kirputorilta hintaan 1,50 e / levy. Alemman kuvan nappeja taas tuli ostettua kirpputorilta useampia pusseja. Käyttötarkoitusta en niille vielä tiedä, mutta ovat niin herkullisia, kuin karkit.

Sellaisia inspiraatiota ja tekeleitä täällä suunnalla. Kiitokset edelliseen keittiöpostaukseen kommentoineille, kynsitaiteilusta voin tehdä oman postauksensa myöhemmin kesällä, kunhan saan taas kohta tilaukseen lähtevät uudet kynsiaskartelutuotteet kotiin.

Kaunista kohta alkavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle!