Long time no see - ja kissamaiset terveiset

 Tervehdys teille blogiystävät piiiiitkästä aikaa! 

 

Hurjasti on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä. Äiti on jaksanut loputtoman monta kertaa uutta päivitystä kärttää, vaan nyt viimein oli aika siihen kypsä. :) Toivottavasti te blogiystävätkin olette vielä täällä.

Perhe on laajentunut sitten viime näkemän. Kuten tätä edellinen blogikirjoitus loppukesältä kertoo, meille muutti tuolloin Kissakoti Kattilasta kovan onnen kulkuri Taavi. Mä olen aina ollut henkeen ja vereen kissaihminen, ja aina omasta kissasta haaveillut, vaan vasta nyt tuntui olevan oikea aika kasvattaa tätä kahden hengen perhettä tällä rujolla kissaherralla.

Taavin alkutaival meillä oli melko kivinen, sillä kissa sairasteli kovasti ja ensimmäisen kolmen kuukauden aikana Taavista tulikin rotukissan hintainen otus, niin paljon kissan kanssa juostiin eläinlääkärillä. Vaan viimein löytyi oikea diagnoosi, ja Taavi pääsi pysyvälle lääkitykselle kissan astman vuoksi.

Rauhallinen Taavi sai joulukuussa ystäväkseen villin ja rajattoman Kertun, joka muutti meille Rekku Rescuen kautta. Kertu on virolainen neiti, joka oli asunut Valgan kissatarhalla puolitoista vuotta tultuaan sinne hylättynä pentuna siskonsa kanssa. Kertu on loputtoman sosiaalinen ja utelias otus, joka ei pelkää mitään eikä ketään - eikä sen koommin juuri kunnioitakaan, ja mun nipottamiseni kodin suhteen on joutunut koville, kun neiti täystuho tutkii, hyppii ja hajottaa juuri niin paljon kuin haluaa... Neiti on myös äärimmäisen fiksu kissa, joka keksii koko ajan uusia ilahduttavia taitoja. Koska Kertu on unikaverina mahdoton, nukutaan meillä ilman kissoja. Nyt uusimpana taitonaan Kertu on oppinut irrottamaan makuuhuoneeseen vievän oven kynnyslistan pyrkiessään yöllä itsepintaisesti sisään huoneeseen. No eipä neiti nyt oven alta ole listan irrotettuakaan tietenkään mahtunut, mutta on ollut niin ylpeä uudesta taidostaan, että kaapii listan irti joka yö. Vaan onpa taas painetta tehdä nuo remontin viimeistelyt loppuun... :)

Kolmatta kissaa ei toddellakaan pitänyt koskaan tulla, vaan kun lähikulmilla asuva Rekku Rescuen kotihoitaja haki samaiselta tarhalta, mistä Kertukin meille tuli, hoitoonsa tuon Kertun siskon, Grislin, oli tarinalla arvattava loppu. Sisarukset olivat olleet tarhalla puolitoista vuotta toistensa tuki ja turva, ja yksin jäänyt Grisli oli muuttunut vetäytyneeksi ja araksi Kertun lähdettyä. Kun Grisli saapui Suomeen, mun piti ihan vain käydä katsomassa, ja niinhän tuo siskokin lähti meidän mukaamme. Grisli sopeutui laumaan hirmuisen hyvin, ja erityisesti sisarukset ovat Grislin tulosta lähtien olleet erottamattomat. Ja lopputulos on siis se, että nyt meillä on kolme erittäin huomionkipeää karvaista vauvaa, joiden kanssa tämä talous jaetaan.

Kissamaisia sisustusratkaisuja on täytynyt kehitellä, ja niissä on jokseenkin ollut haastetta, sillä nuo tavanomaiset lemmikkitarvikkeet ovat usein vähemmän mun makuun sisustuksellisia... Vaan tässäpä meidän kissamaiset ratkaisut.

Jotta kissan hiekkalaatikon tuoksut pysyvät pesuhuoneessa, on karvainen katras oppinut käyttämään pesuhuoneen oveen tehtyä kissanluukkua.

Ja koska valmiit kaupasta ostettavat kissojen kiipeily/raapimapuut ovat ehkä rumin asia, minkä ihminen on keksinyt, kuten jostakin osuvasta kissakeskustelusta luin, viriteltiin meille ompeluhuoneen nurkkaan kokomittainen Ikean tanko, joka päällystettiin juuttinarulla. Juu, ihan niin sisustuksellinen tuo ei kumminkaaan ole, että tuollaista ilman kissoja nurkkaan kelpuuttaisin, mutta ovathan nuo karvaiset lapset sitä niin rakastaneet, että kestän sen. :)

Ja vielä jotain pikkusievää ruokapaikalla... Aiemmassa elämässään ilmeisesti liian pitkään ulkosalla ilman ruokaa viettäneen Taavin ruokahalu on loputon, ja aina kun jääkaapin ovi aukeaa, on herra paikalla odottamassa, josko jotain irtoaisi. Vaan harvemminhan sitä Taavin makuun irtoaa, koska herra alkaa olla kovin tuhdissa kunnossa ja tarkastakin ruokavaliosta huolimatta ennemmin paisuu kuin laihtuu.

Tällaisin kissamaisin ajatuksin tuli viimein tämä piiitkä blogitauko katkaistua. Meidän kesällä alkanut lattiaremontti ja sitä kautta melkein koko asuntoon edennyt tuunaus alkaa olla pikkuviimeistelyjä myöten valmis, joten siitä sitten seuraavaksi.

Mukavaa viikonloppua teille!