Ompeluhuoneessa

Viikonloppu alkaisi taas olla ehtoopuolellaan. Tänään touhuttiin kaikkea muuta kuin ommeltiin, vaan sitten yks kaks illalla iski blogeja selaillessa kauhea inspiraatio päälle, ja muutaman pitkään mielessä muhineen tekeleen sain viimein tehtyä.

Puusohvalle ompelin muorin vanhasta neulepaidasta tyynyn. Tämä oli sellainen tunnearvopaita, joka ostettiin joskus sata vuotta sitten yhdessä markkinoilta, ja nyt käyttäjänsä jo lähdettyä autuaammille markkinoille pääsi paita jatkamaan elämäänsä uudessa muodossaan tyynynä.

 

Paidan jämäpaloista ompelin vielä sydämen, jossa painettuna muorin minulle muinoin postimerkin kokoiselle pahvilapulle piirtämä hevonen. Jo aikoja sitten päätin, että joskus vielä tuo hevonen pääsee jossain muodossa esille. Nyt oli sen aika. :)

Ideaparkin Villa Rosmarinin poistopöydältä löytyi jokunen aika sitten tämä koukusto, joka oli ilmeisesti ollut myyntituotteiden esittelykoukustona. Alimmaisen rivin koukkuja oli irronnut ja taustalevy oli niiden kohdalta halkeillut ja repeillyt. Liimasin siihen miehen mummon lipastosta löytyneen rakkausrunon ja vähän lakanapitsiä, ja repeilleet koukun reijät jäivät piiloon.

Koukustoon oli hyvä heitellä killumaan kaikenmoista uutta ja vanhaa - kuten miehen teiniaikaisen mopon rekisterikilpi. :) Mopo lienee ollut paalissa jo iät ja ajat, mutta rekisterikilpi löytyi jokunen vuosi sitten.

 

Ikkunalaudalla mun ompeluseuranani istuu vuorollaan yksi, kaksi tai kolme kissaa. Nukkumispaikkana tätä käyttää vain Grisli, mutta sitäkin aktiivisemmin.

Tästä hyllykkö-lokerikko-kokonaisuudesta olette nähneet aiemmin ehkä jo miljoona kuvaa, vaan tässä vielä pari - jos on päässyt unohtumaan. :)

Olen ihaillut monissa blogeissa näitä kukkaneulatyynyjä (mm. Polkadot -blogissa olen näitä käynyt usein ihastelemassa). Neulatyynyn uusiminen on ollut asialistalla ties kuinka pitkään, ja tänään iltamyöhäisen tehokkuuspuuskassa sain tällaisen viimein tehtyä.

Pääsi mun uudet, hienot kristallinuppineulat esille. :) Joskus ne on nuo ihmisen ilot pienissä asioissa.

Tänään on tullut vahvasti sellainen olo, ettei meidän koti ole Kertun kestävä. Koko ajan jossain romisee ja kolisee, ja syyllinen on helppo arvata. Sen ohella, että neiti on tänään kunnostautunut hienossa taidossaan työntää silitysrauta kolisten lattialle (juu, ja se on pudonnut jo moooonta kertaa), on löytynyt hieno uusi paikka kiipeillä. Seuraavassa pääsette kurkkaamaan Kertun tähän päivän uuteen villitykseen 40 sekunnin ajaksi. Taustalle löytyi juuri sopivan kertumainen rallatus... :)

Ps. Kuvaus päättyi, koska neiti teki täyskäännöksen ja pyrki roikkumaaan oven takana olevissa verhoissa. Sen jälkeen oli tähtäimessä kattoplafondi, jonka sisään kaveri ilmeisesti kuvitteli oven nurkalta hyppäävänsä... Siinä kohtaa otin kissan alas - vaan uusi yritys on tietysti tehty illan aikana vielä monta kertaa.

Edit. Noin kolme minuuttia postauksen julkaisun jälkeen rymähti - ja jälleen kerran silitysrauta tippui lattialle, kun Kertu yritti saalistaa sisälle lentänyttä ötökkää.. Huoh.