Roskaruokakissat ja tyhmä-Taavi

Eilen 4.10 vietettiin eläintenpäivää, josta alkanut eläintenviikko kestää 10.10 saakka. Siitä innostuneena päätin minäkin kasata tänään eläimellisen postauksen. En tiedä, kuinka moni on matkan varrella sulkenut tämän blogin kieltolistalle, kun on kyllästynyt jatkuviin kissajuttuihin, vaan senkin uhalla - täältä sellainen taas tulee. :)

Meidän Taavi-herramme ei kuulu kissamaailman fiksuimpiin yksilöihin. Taavia ei ole liialti älyllä pilattu ja rehellisesti sanoen kaveri on enemmänkin melko yksinkertainen kissa, ja siltä osin aika helppo tapaus. Taavi ei esimerkiksi hypi pöydille eikä juurikaan tee mitään kolttosia, koska älykapasiteetti ei riitä temppujen keksimiseen, toisin kuin vaikkapa Kertulla, joka on äärimmäisen fiksu ja viekas olento, ja uteliaisuuttaan keksii kaikenlaiset kolttoset päästäkseen tutkimaan joka paikan ja tekemään jatkuvasti uusia koiruuksia. Kissanhiekkalaatikossa olevan läpällisen luukun käyttämisen oppiminen kesti Taavilla pitkään, kun taas Kertu ja Grisli, vaikka olivat elämänsä käyttäneet avolaatikoita, oppivat luukun käyttämisen saman tien. Sama koski meillä pesuhuoneen ovessa olevan kissanluukun käyttöä. Kun luukun läppä oli alhaalla, ei Taavi yksinkertaisesti oppinut ollenkaan tulemaan luukun läpi itse, vaan odotti tuntikaupalla, että joku tulee nostamaan läppää. Lopulta jouduimme poistamaan ovessa olevasta luukusta läpän kokonaan, koska Taavi ei yksinkertaisesti osannut työntää läppää auki. Taavi vietti meillä puolisen vuotta aikaa ainoana kissana ennen Kertun tuloa. Kun Kertu saapui, Taavi muutaman viikon Kertun menoa katseltuaan vasta oivalsi, että jotakin erikoistahan voisi kokeilla, ja vasta Kertun myötä Taavi ensimmäisen kerran kokeili vaikkapa pöydälle hyppäämistä, avoimeen kaappiin menemistä ja muuta pientä. Useimmiten kaikkea on seurannut pari viikkoa Kertun touhujen seuraaminen ennen kuin herra on itse kokeillut perässä. Ja useimmiten yhden kerran kokeilu on riittänyt.

Taavi on ahne kolli, ja rakastaa kuivaruokaa. Raksut ovat parasta, vaan koska herra ei juo samassa suhteessa kuin syö, on eläinlääkärin suosituksesta painotettava märkäruokaa, koska kissalla on taipumusta virtsakiviin. Märkäruoka ei ole parasta mahdollista Taavin makuun, vaan koska lihavan puoleinen Taavi on aina nälkäinen, märkäruokakin tekee hyvin kauppansa ja Taavi norkoaa ruokaa kerjäämässä aina, kun joku on keittiössä. Säännölliset ruoka-ajat eivät ole herran mieleen, koska mieluitenhan Taavi söisi jatkuvasti.

Kertu ja Grisli ovat hoikkia nuoria kissoja, ja äärimmäisen aktiivisia, jonka vuoksi Taavin niukan ruokavalion soveltaminen kolmen kissan talouteen on ollut hieman hankalaa. Kertulle ja Grislille kun soisi ruokahetket neitien itse määrittelemässä tahdissa, varsinkin, kun tytöt ovat hitaita ruokailijoita ja jäävät usein ahneelle Taaville kakkosiksi. Niin, ja lisäksi tytöt syövät kuten kissojen kai yleisesti pitäisikin, vähän kerrallaan, mutta hyvin monta kertaa päivässä - Taavi sen sijaan ahmii ja söisi hyvinkin suuria määriä kerrallaan, jos vain ruokaa olisi enemmän tarjolla. Ratkaisuna on toiminut se, että kuivaruokakippo on keittiön työtasolla, jossa kissatytöt käyvät syömässä. Taavi kun ei pöydille hypi, on kulho herran ulottumattomissa, ja siispä Taavi syö vain silloin, kun on ruoka-aika ja märkäruokalasti saapuu nenän eteen. Tytöt sen sijaan saavat käydä raksuja jyrsimässä aina, kun siltä tuntuu.

Järjestely on toiminut hyvin nyt reilut puolisen vuotta, ja tosiaankaan Taavi ei ole tasolle hyppinyt, vaan on kiltisti tyytynyt tuijottamaan lattialta, kun tytöt käyvät kipolla syömässä. Me tästä nokkelasta ratkaisustamme riemastuneina olemme miehen kanssa silittäneet pettynyttä kissaa päähän ja ottaneet kissalle käyttöön imartelevan hellittelynimen, tyhmä-Taavi. Ja todellakin, kertaakaan emme ole nähneet Taavia hyppäämässä keittiön työtasolle, ja toisaalta myös raksukippo on tyhjentynyt usein hyvin hitaasti, mikä viittaa tyttöjen ruokailuun - jos Taavi olisi käynyt kippoa tyhjentämässä, se olisi ollut kertalaakista tyhjä.

Tänään tyhmä-Taavi sitten totesi, että ite oot. Olemme miehen kanssa useamman viikon ihmetelleet Taavin nirsoilua ruuan suhteen ja pohtineet, mahtaako kissa olla kipeä vai mitä, kun ei ruoka kelpaa. Ja kuuliaisesti kissa on edelleen istunut lattialla tuijottamassa, kun Grisli ja Kertu ruokailevat kuivaruokakipolla, emmekä ole nähneet katin pöydälle hyppäävän. Toisaalta pojassa on ollut virtaa enemmän kuin laki sallii, joten olemme päätelleet, että nyt on vain paastoaika, ja parempikin niin, onhan kaverilla muutama elintasokilo karistettavana muutenkin. Siinä samalla olen myös ihmetellyt tyttöjen ruokahalun kasvamista, sillä kuivaruokakippo on ollut usein tyhjä - vaan ovathan tytötkin viime aikoina olleet hyvin energisiä ja taloa on juostu kolmen kissan voimin jatkuvasti kaasu pohjassa ympäri, että ehkä ovat vain olleet nälkäisempiä.

Tänään olin laittamassa tiskejä astianpesukoneeseen, ja tiedostin kyllä alitajuisesti, että joku mussuttaa kuivaruokakupilla viereisellä tasolla - ja että on mussuttanut siinä jo aika pitkään. Se kuitenkaan ei ole mikään ihme, sillä sosiaaliset kissat hakeutuvat hyvin usein syömään silloin, kun keittiössä on joku. Yhtäkkiä tiskialtaan nurkilla keittiön tasolla tallustelee Taavi, ja siinä kohtaa itsellä löi ensin tyhjää, että mitä ihmettä sää siitä haet. Taavi kävi muina miehinä siinä puskemassa ja naukumassa, jonka jälkeen siirtyi takaisin tyhjentämään viereisellä tasolla olevaa kuivaruokakippoa. Mikäli kissalla olisi ollut sormet, se olisi näyttänyt minulle keskaria, ja mikäli olisi osannut puhua, olisi ylimielisesti todennut, että se on tyhmä joka toista haukkuu.

Siinähän se sitten selvisi, miksi kaverille ei märkäruoka maistu ja miksi kuivaruokakuppi on jatkuvasti tyhjä. Tiedä sitten, kuinka kauan herra on tätä jatkanut, mutta käsittämätöntä on se, että kissa ei todellakaan ole kertaakaan aikaisemmin hypännyt tasolle meidän nähtemme. Tilanne on 1-0 Taaville. Saas nähdä, mitä seuraavaksi keksitään...

Eläintenviikon kunniaksi meiltä on lähdössä Kissakoti Kattilaan lahjoituksena säkillinen kissanruokaa. Tällä kertaa syy ei ole lähtökohdiltaan auttavainen, vaan syynä ovat meidän roskaruokakissamme, jotka kalliiden ja laadukkaiksi mainostettujen merkkiruokien sijaan popsivat mieluiten sitä markettien kissanmuonaa, jonka sanotaan olevan kissoille vähemmän terveellistä. Silloin, kun Taavi tuli meille, kissaa kiikutettiin miltei saman tien eläinlääkäriin virtsatietulehduksen vuoksi. Eläinlääkäri totesi, että peruskauppojen kissanruoka ei yksinään ole juurikaan hyväksi kissoille, koska lihapitoisuutta on korvattu viljalla, joka ei luontaisesti kissan ruokavalioon suurina määrinä kuulu. Eläinlääkäri arveli virtsatietulehduksen johtuvan suurelta osin juurikin viljapitoisesta markettimuonasta, jota kissa todennäköisesti on kissakodilla pääosin syönyt. Eläinlääkäri totesi markettimuonien olevan kissoille kuin roskaruoka ihmisille, ja kun olin lukenut markettimuonien epäterveellisyydestä paljon tietoa myös kissasivustoilta, siirryimme mekin Taavin virtsatietulehduksen myötä kokonaan raakaan lihaan ja eläinkauppojen laadukkaampiin, korkeasti lihapitoisiin kuiva- ja märkäruokiin. 

Kissataloista tulleet kissamme kelpuuttivat alkuun ihan kaiken, mitä niille syötti, ja joka merkin ruoka maistui. Vaan sitten alkoi nirsoilu. Meidän kissat ovat kuten omistajansa - roskaruoka maistuu parhaiten. Meillä siis syödään pääsääntöisesti vain eläinliikkeiden ruokaa, ja vain hyvin satunnaisesti ostan paketillisen halvempaa perusmarkettimuonaa. Sitä syödäänkin sitten niin, ettei murustakaan jää. Vaan kun kippaat kuppiin sitä puolentoista euron pussihintaista uutta laatumuonaa straight from Germany, niin kuppiin lähinnä vain sylkäistään, ja kävellään nokka pystyssä pois. Ja nyt alkaa olla kasassa säkillinen laatupusseja, joiden sisältämä ruoka ei laske vaikka kuinka tuputtaisit, ja ne lähtevät nyt kissakodille tuomaan vaihtelua kissojen ruokavalioon. Meillä sen sijaan pidetään tarkkaa kirjaa siitä, mikä merkki ja mikä maku menee alas, jotta ei tulisi enää tilattua sellaista ruokaa, jota nuo nirsot eivät suostu edes maistamaan... Juuri eilen mies haki postista paketin, jossa tuli uusia makuja erilaisten merkkien laaturuokia, ja tiedättekö, kun kippasin kuppeihin jotakin uutta, hienoa, kallista ja kehuttua lisäaineetonta ja tasapainotettua luomuruokaa, vain Kertu suostui syömään. Taavi maha pullollaan salaa varastettua kuivaruokaa lompsi saman tien tiehensä, ja Grisli tyytyi nuuhkaisemaan, ennen kuin peruutti ja poistui paikalta. Siinä nuo meidän rescuekissat, hienopierut, roskaruokakissat, joilla on vissiin nykyään vähän turhan paljon varaa valita. Huomenna taidan kipata kuppeihin ranskalaisia ja nakkeja, niin josko menis paremmin. :) Että se siitä tervellisyydestä.

Alkaneen eläintenviikon kunniaksi mainostan teille kissaystäville ystäväni uudehkoa blogia, joka käsittelee pariskunnan elämää löytökissojen sijaiskotina. Pariskunta otti muutama viikko sitten ensimmäisen sijaiskotikissansa, pienen villin kissanpennun, Viirun, jonka kanssa sijaiskotielämää opetellaan. Ensimmäinen sijaiskotikissa taitanee jäädä pariskunnan omaksi, vaan kunhan Viiru kunnolla kotiutuu, on suunnitteilla ottaa kotiin myös toinen sijaiskotikissa.

Viirun elämästä kertovaan blogiin pääset tästä.

Eläimellistä viikonloppua Sinulle!

Ai niin, ja muistathan käydä heittämässä ehdotuksesi kolmen sanaan kilpailuuni täällä. Hurjasti hyviä sanaehdotuksia tullut, joista tietyt ovat jo suosikeiksi nousseet, mutta laittakaa ihmeessä vielä lisää sanoja, niin päästään pähkäilemään enemmän. :)