Viskaan vettä kiukahalle, kumoan kuumille kiville...

Löylylingon iltasoitto

Markku A. Huttunen

Lisään leppää kiukaan alle,
pistän pökköä pesähän.

Hiillos hehkuvanpunainen
kipinät karistelevi,
tuli leikkii tuimin liekein,
nälkäisenä nuoleskellen
kyhnää kylkehen kalikan.

 Tulen taikaa tuijottelen,
leppäliekeistä lumou'un,
välkyttelystä värien,
mukavia mietiskellen
hyvän hetken herkistelen.

 Läträelen löylyvettä
piripintaan puisen kiulun,
parantelen pikkuisella
koivuntuoksutilkkasella.

Laittau'unpa lautehille
punatervaleppäisille,
asettelen ahterini
päälle liinan pellavaisen.

Viskaan vettä kiukahalle,
kumoan kuumille kiville.

Alkoi kiuas aariansa,
rallattelemaan rupesi,
lauleskelee löylylinko,
hekottelee höyryn henki,
soittelee sävelin sorjin.

Löyly nahkaa polttelevi,
punakaksi paistaa pinnan
heruttaa hikeen hipiän,
kuonan kaiken karkottavi,
lihaspinteen laukaisevi,
parantaa pakotuksenkin.

Sauna, sappeni sulata! 

Sähkökiukaan kanssa ei pääse - onneksi ja valitettavasti - tulen taiasta lumoutumaan, mutta netin ihmeellisessä maailmassa vastaan tullut kalevalamittainen runo oli hauska. Meidän mustassa saunassamme päivittäin saunovat tämän perheen nelijalkaiset otukset.

Lauteiden lisäksi myös kylpyhuoneen lattialämmitys houkuttelee. Toisinaan tuo lattialämmitys saa katit rentoutumaan niin, että täytyy oikein tarkkaan katsoa, hengittääkökään ne enää.

Vaan uskotteko, että käsittämättömistä asennoista huolimatta ne ovat yhä elossa. :)