O niin kuin ompelupäivä

Arvatkaapa, mitä olen touhunnut viimeisimmät kauniit aurinkoiset päivät...? ;)

Nauttinut auringosta ompelukoneen ääressä. No juu, käytiin me tänään vähän pihallakin siivoamassa tuota minikokoista ja suureellisesti puutarhaksi kutsuttua pihanpahasta, vaan kyllä mua taas on nämä käsityöt vieneet lujempaa.

 Tänään valmistui kaksi pupua, Elna ja Piu.

Elna ja Piu, koska eivät lähtökohtaisesti jää meille, joutuivat heti sellofaaniin, jotta eivät ole välittömästi yltä päältä kissankarvoissa.

Pari iltaa sitten syntyi tämä minikokoinen nalle, joka näytti ihan Armilta. Tämä syntyi poikkeuksellisesti ilman ompelukonetta, ja on täysin käsin ommeltu. Armin turkki on mohairvillaa ja tassut nahkaa. Jäsenet ja pää ovat nivellettyjä. Työläs tehdä noin pieneksi, vaan siinähän se valmistui hiljalleen elokuvaa katsellessa.

Ja vielä ripakopallinen sydämiä. Sydämiä onkin nyt tehtyä niin antaumuksella, että taidan nyt siirtyä enemmän kaikenmoisten otusten ompelun maailmaan. Sydämet, puput ja mininalle menivät tänne.

Mulla olikin muutaman kuukauden verran ompeluton aika. Jotain pientä sain aikaan, mutta intoa ei oikein ollut. Nyt sitä taas riittää. Huomasin, että mähän olen oikeastaan paljon onnellisempikin silloin, kun tuota ompeluintoa riittää. Silloin pysyy se fiilis, että kyllä mä saan jotakin näkyvääkin aikaan, jos tuo fiilis ei välttämättä muussa arjessa ja työssä niin vahvimmillaan aina olekaan. Että siis lisää kaasua polkimeen. :)

Vaikka tämä(kin) kaunis ja aurinkoinen vapaapäivä meni pääosin sisällä istuessa, on mulla todistusaineistoa, että kävin ihan oikeasti ulkonakin. Tyhjättiin takapihalta talvisomistukset pois ja odotellaan nyt ruohon viherrystä pihaan. Ikkunan takana seurasi meidän touhujamme tiiviisti kaksi silmäparia.

Kaunista loppuviikkoa sinulle!