maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ihmisiä, lahjoja ja lahjoja ihmisille

 
Kerrassaan järjetön otsikko, joka kuitenkin kiteyttää tämän postauksen pääteemat. Viime viikolla oli elämässä paljon ihmisasioita.

Viime viikolla tajusin yhden hiipuneen ihmissuhteen kohdalla, että välissä on paljon asioita, jotka ovat kasvattaneet risuaitaa vaikeasti leikattavaksi. Yli tai ali ei hevillä mennä kummallekaan puolelle.

Toisen ihmissuhteen kohdalla heräsin viime viikolla siihen, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Sain kutsun teiniaikaisen ystävän polttareihin. Mietittyäni kieltäydyin kutsusta, kun mietin, että viime vuosina olemme olleet niin vähän tekemisissä, etten millään koe olevani sopiva ihminen niin lähipiirin yhteiseen tilaisuuteen kuin polttareihin. Samalla päätin, että tässä voinee olla paikka tsempata ja olla aktiivisemmin yhteydessä, ettei jatkossa tarvitse tehdä samaa havaintoa uudelleen.

Viime viikolla tutustuin kahtena eri päivänä kahteen uuteen, mukavaan ihmiseen. Yllätyin, miten hyviin keskusteluihin pääsi sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ennestään tunne lainkaan. Piristävää.


Kävin viime viikolla työpaikalla, juttelin muutaman pitkän ajan kollegan ja yhden vähän uudemman tuttavuuden kanssa ja mietin, että yhdenlainen arjen onni on ihmisissä, joiden kanssa voi jakaa saman arvo- ja asennemaailman ja joiden kanssa jutellessa ajatukset ja asiat jalostuvat aina asteen eteenpäin. Aina kehkeytyy jotain uutta, luovaa ja motivoivaa.

Viime viikolla tuplasti minun ikäiseni ystävä riemastutti tekstiviesteillään, jotka vilisivät teinislangia, ihkuja ja muita tämän päivän sanoja. OMG puuttui. 

Puhuin viime viikolla pitkän puhelun ystävän kanssa, jonka kanssa emme juurikaan koskaan näe, ja soittelemme harvakseltaan. Matkan varrella elämään on kertynyt jokunen sellaisia helmiä, joiden kanssa voi toisinaan olla kuukausia ja jopa vuosia välimatkaa ja –aikaa, ja silti jutellessa tuntuu aina äärimmäisen helpolta, luontevalta ja rennolta, ihan kuin olisi viimeksi eilen tavattu. 


Tällä viikolla sosiaalinen elämä huipentuu loppuviikon lastenkotireissuun koillis-virolaiseen lastenkotiin. Siellä pääseekin sitten sosiaalisen toiminnan ytimeen siinä määrin, että seuraavan viikon voi eristäytyä rauhassa kaikesta muusta maailmasta. :)
 
Lahjasavotta on ollut taas melkoinen ennen reissunlähtöä. Lähipiirin lisäksi lahjarumbaan ilmoittautui muutama ulkopuolinen, ihana ihminen, ja heitänkin kiitokset kolmen naisen koplalle, joka tikkusi kasoittain villasukkia, lapasia ja tuubihuiveja, sekä sinulle, joka hankit paketit viidelle lapselle. 


 Nyt on kolmisenkymmentä pakettia kauniisti pakattuna ja odottamassa matkaan lähtöä.  Matkaseuraan kuuluu tällä kertaa mies, velipoika ja tamperelainen baabuska. Jee, kiva lähteä!

16 kommenttia:

  1. voi vitsit. hei seuraavan kerran kun olette lähdössä taas lastenkoti reissulle niin mielelläni neuloisin sinne mukaan kaikenlaista asustetta teidän viemiseksi..voisitkohan ottaa asian tiimoilta tuolloin jo hyvissä ajoin yhteyttä miuhun ;)

    mukavaa matkaa teille. viekää paljon hyvää mieltä mennessänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin laittaa seuraavalla kerralla ennen reissuun lähtöä vaikka blogipostaustakin aiheesta, että jos joku haluaa tavalla tai toisella osallistua. Olen suhun myös suoraan yhteydessä. :)

      Poista
  2. Mukavaa matkaa! Länsirannikolla suunnitellaan pääsiäiseksi matkaa Pietariin (5 pv ) ja toivotaan, että saadaan tarpeeksi lähtijöitä, jotta reissu onnistuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulostaapa hienolta! Toivottavasti saatte reissun onnistumaan!

      Poista
  3. Tykkään tuollaisesta ihmissuhteiden pohdinnasta<3 Mukavaa hyvänmielen reissua teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan täytyy käydä ihmissuhteitaan läpi ja pohtia, keitä elämässä on tällä hetkellä, keitä on ollut ennen, miksi joku ei ole enää ja onko joku, jonka kanssa täytyisi itse tehdä jotain, että joku kadonnut olisi elämässä jatkossakin. Ihmissuhteiden inventaariota siis. :)

      Poista
  4. Hei!! Minäkin voisin laittaa jotain mukananne seuraavan kerran, kun lastenkotireissun teette.
    Jään seuraamaan blogiasi.....
    -Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta, ulla. Ajattelin, että voisin seuraavalla kertaa hyvissä ajoin ennen reissua laittaa postausta aiheesta, että jos joku haluaa tavalla tai toisella lahjarumbaan osallistua. Loppukesästä tai alkusyksystä oletettavasti on seuraava reissu taas edessä.

      Poista
  5. Hieno ajatus! Minullakin on kummilapsi Sri Lankassa, jota muistan pienin paketein. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana, että olet aktiivinen kummilapsesi suuntaan toisella puolella maailmaa. :) Meillä on myös miehen kanssa kaksi kummilasta Planin kautta, toinen Sierra Leonesta ja toinen Malawista, mutta kuukausittaisten kummimaksujen ohella heille on tullut lähinnä vain hyvin harvakseltaan kirjoiteltua. Nää Viron lapset sen sijaan on sitten näitä meidän lahjalapsia. :)

      Poista
  6. Ole hyvä! Eiköhän se ollut parasta, että käsitöille löytyy jokin kohde, jotta saa hulluna kutoa ja neuloa?! :)Terveisin Elina, yksi kolmen koplasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyykin laittaa sulle spostina kuva pipomiehestä, joka ihastui siihen sinivalkoiseen pipoon niin, että hyppeli se päässä koko päivän. :)

      Poista
  7. Niin on totta moni asia tuossa postauksessasi. Olen itse huomannut samankaltaisia asioita elämässäni ja toisaalta punninnut myös, että mitkä ja ketkä on niitä tärkeitä ihmisiä ja asioita ja mitkä taas vähemmän tärkeitä tai merkityksellisiä. Oikein antoisaa reissua, tärkeällä asialla olet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puntarointi asioiden ja ihmisten suhteen aina toisinaan on kyllä aika tärkeää. Silloin tällöin täytyy tehdä vähän intentaariolaskentaa ja pohtia asioiden ja ihmisten merkityksiä, vaikka se on toisinaan aika raskastakin.

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)