lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kotimiehinä


Loppuviikon olemme viettäneet Pohjanmaalla vanhempien kotitalossa talonmiehinä. (Tämän postauksen kuvat myös näistä nurkista)




Äippä ja isäukko lähtivät reissuun, ja koska äippä holhosi meidän kissoja lastenkotiviikonlopun ajan, me vastavuoroisesti lupasimme holhota kotitalon yläkerrassa asuvaa vaaria heidän reissunsa ajan.




Ei siinä, että vaari nyt mitään holhoamista sinällään tarvitsee. Huolehtii kyllä pääsääntöisesti itse itsensä ja elää vintillä omaa elämäänsä, mutta lähinnä kaipaa jonkun olemaan olemassa, jos jotain sattuisi - onhan ukolla kuitenkin ikää jo kohta 90 vuotta, ja kohtalaisen tapaturma-alttiina ei koskaan tiedä, mihin mattoon tai ovenkulmaan sitä tulee itsensä tölvittyä. Se on tuota vanhan ihmisen jännittävää elämää. :)




Me ollaan otettu rennosti. Mies on potenut päälle käynyttä flunssaansa sohvalla peiton alla, minä olen ministellyt sydämeni kyllyydestä ja vaari on vintissä opettanut Alvinia puhumaan. Ei ole oppinut vielä.




Vaikka ukolle tulee ateriapalvelusta ruoka, ollaan pistetty elämä risaiseksi ja tilattu pizzaa, juotu pullokaupalla kokista ja syöty kermapullia. Maistuu kummasti yhtä hyvältä niin vanhan kuin nuoremmankin suussa.




Pihalla on tuullut pari päivää niin, että olen pelännyt kotitalon katon lähtevän lentoon. Takatalvea ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä, näkynyt. Minun puolesta ei tarttiskaan. Täällä paistaa aurinko ja näyttää oikein keväiseltä. :)

22 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia ole napsinut. Järvenpäässä on tänään herätty valkoisen lumen keskeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkanmaalle palatessa alkoikin lunta taas näkyä. Nyt viikkoa myöhemmin alkaa kuitenkin tuntua, ettei lunta enää juurikaan ole missään. Jippii, tervetuloa kevät. :)

      Poista
  2. Ihanan kaunis koti on vanhemmillasi. Ja niin siistiä, ikkunan yläpuolella olevat kahvipannutkin ihan pölyttömiä. Näitä kuvia katsottuani menin ja pyyhin pölyt omista kahvipannuistani :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En hoksannut edes katsoa, oliko niissä pölykerrosta kun kiiparoin tuolilla ja kuvasin. Tajusin katsoa kuvaa sillä silmällä vasta kommenttisi jälkeen. Onneksi ei ollut. Olis tullut äipältä noottia, jos olisin julkaissut blogissa oikein kunnon pölypannut. :D

      Poista
  3. taitaa olla äidillä ja tyttärellä samanlainen sisustusmaku..kovin on saman näköistä kuin teidänki talossa..kaunista ja harmonista 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaa henkeä löytyy, mutta myös paljon ratkaisevia eroja, toki lähinnä nyt ekana se, että heillä on suuri ikivanha sukutalo, meillä uusi rivitaloasunto. Pinnat ja henki ovat siis lähtökohtaisesti kovin erilaisia. :)

      Poista
  4. Onpas mukavan näköisiä kuvia. Tunnelmallisia ja hauskoja yksityiskohtia vanhempiesi kotona. Aika teräsvaari siellä taitaa asustella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria. Teräsvaariksikin voisi kyllä kutsua. :)

      Poista
  5. aivan ihania kuvia, niin miun makuun :)

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kirjoitettu siitä, miten pistätte 90v miehen kanssa elämän risaiseksi kermapullien kera. <3
    Hymyilyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pizzalla, kokiksella ja kermapullilla saa pidettyä ukkoon hyvät välit, jotta saadaan jatkossakin villi nelijalkainen laumamme sinne viedä rellestämään. :D

      Poista
  7. Kylläpäs on vanhemmillasikin kaunista kotona!

    VastaaPoista
  8. Kaunis koti vanhemmillasikin on. Odotan innolla kuulevani, mikä on Alvinin ensimmäinen sana=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alvin huutaa ja mekastaa kyllä jatkuvasti, mutta ei ole vielä selkeitä sanoja tullut. Yhtenä päivänä tosin hyppäsi kunnolla niskaan, nakkasin kissan alas ja kiukkuisena ärähdin, että saisit kyllä pyytää anteeksi. Tuijotti mua lattialta silmiin ja maukaisi sitten niin sievästi, että mies totesi, että ihan selvä "anteeksi". Kyllä se sieltä vielä tulee. :D

      Poista
  9. Oi, onpa kaunista kotonasikin! Taitaa olla geeneissä virtaava ominaisuus! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Geeneistä en tiedä, mutta ehkä se menee vähän sellaisen yhteisen villitsemisenkin kautta. Äippä löytää jotain, ja mun on pakko saada samanlainen, ja vastaavasti minä löydän kirpparilta jotain, mitä se himoitsee mutta ei pieneltä paikkakunnalta löydä. :)

      Poista
  10. Kaunis on vanhempiesikin koti <3

    ps. mulla olisi blogissa sinulle tunnustus...

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)