lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sydämellinen


Sain valmiiksi vissiin elämäni ensimmäisen (tai toisen - ala-asteella tehtiin käsityötunnilla kaavoilla jonkinmoinen kassi) kaavoista tehdyn ompeluksen. 


Ohjeen nappasin Tilda -kirjasta, joskin muokkasin sitä jonkin verran. Nuken tehtyäni ei huvittanut enää käyttää kaavoja vaatteisiin, vaan tuunasin ne omasta päästä.



Jalkoihin virkkasin pienet tossut. Kuvakulma on hassu, koska jalat näyttävät jättikokoisilta. Eivät ihan näin suuret livenä ole. :)



Rentoa pääsiäisen aikaa sinulle, joka täällä piipahdit!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Digivelhot

Meillä on tässä taloudessa kaksi tietokoneongelmaa:


Nämä digivelhot kun tuuppaavat hyppimään, kävelemään ja juoksemaan tietokoneen näppäimistön yli aina, kun sen ääressä joku ihminen istuu. Jos laitat kantta kiinni tietokoneen ollessa auki, hakeutuu Alvin väliin lämmittelemään.


 Kertu ja Alvin on aika nörttejä, sillä vaikka näppäimille osuminen on hakuammuntaa, sattuu yleensä aina jotain mystistä. Milloin avautuu ihmeellisiä ikkunoita, milloin ruutu pienenee herneen kokoiseksi, milloin ilmestyy uusia kuvakkeita, milloin mitäkin. Seuraavan ongelman aiheutti Kertu. Näyttö näyttää siis normitilassa tältä:


Kertu kaahasi sata lasissa näppäimistön yli, ja hetken päästä näky oli tämä:


Meinas mennä herne nenään, kun en osannut kääntää näyttöä takaisin normitilaan. En edes tiennyt, että tällaisiakin kikkailuja on mahdollista tehdä. Aika velhoja. :D

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ei voi pilata mun fiilistä millään...


Kovin usein törmää siihen faktaan, että me ihmiset ollaan vaan aika kummallisia. Elämäkin on usein aika kummallista.



Mullahan on nyt vielä hetken meneillään tämä puolen vuoden Etsi itsesi -vapaa töiden suhteen. Puolen vuoden irtiotto normityöstä ja normirytmeistä. Enemmän omaa aikaa, aikaa olla, tehdä mitä huvittaa ja aikaa kuulostella itseään. Työjuttujakin olen tehnyt jonkin verran, mutta ihan toisenlaisia projekteja, sellaisia väljiä kuvioita, missä pystyn tekemään asiat itse määrittelemässä tahdissa.



Parin kuukauden kuluttua olis paluu työelämään, siihen mun alkuperäiseen, omaan työhön, mistä olen ollut nyt jo useamman vuoden muissa kuvioissa. Siihen tuttuun, turvalliseen, rakkaaseen. Mä oon tehnyt parin vuoden aikana monta lähtöä, että nyt tuntuis kivalta vuorostaan palata. Mulla oli tuossa jokin viikko sitten oikein feng shui -olotila tulevien työkuvioiden suhteen. Sellainen syvä rauha ja tasapaino, ajatus pysyvyydestä, tasaisuudesta ja harmoniasta.



Joku rikkoi mun harmoniani juuri siinä parhaimmassa "lillun tasaisuuden aallokossa enkä ajattele mitään" -kelluntatilassa. Tarjosi jotakin ihan muuta. Pisti feng shuit heti kerralla rullalle. Sinne katosi mun harmonian ja tasapainon kuvitelma. Samalla meni hukkaan myös se ajatus, että mitäs mä nyt sitten taas halusinkaan tehdä. Niin, ihmisenä mä en taida olla kovinkaan tasainen ja harmoninen. ;)



Taas joutui uudelleen miettimään jo moneen kertaan miettimänsä asiat pohjamutia myöten. Kaivelemaan oman pääkoppansa nurkkia ja yrittämään etsiä sieltä, että mikä sää nyt oikein oot miehiäs. Että voisiks sää jo päättää, mitä sä oikein haluat. Kesti sisäistää, ettei tartte päättää. Ei mun tartte tänään tietää, mitä haluan tehdä vuoden päästä. Tai kymmenen vuoden päästä. Ei tartte olla valmis, eikä tasaisen, pysyvän ja harmonisen varma. Kunhan tekee elämänsä päätökset niin hyvin kuin sillä hetkellä ja niillä tiedoilla on mahdollista ja elää niiden valintojen kanssa. Usein tässä elämässä voi valita vielä uudelleenkin. Hirveen montakin kertaa uudelleen, jos työstä puhutaan.


Kolmisen viikkoa asiat on nyt olleet ihan auki. Olen istunut monenlaisissa palavereissa pohtimassa, kuuntelemassa, kyselemässä, empimässä, ajattelemassa. Jahkaillut. Puntaroinut sitä, että vaakakupeissa on kaksi äärimmäisen erilaista vaihtoehtoa, mittakaavaltaan aivan eri suhteissa olevaa, osaamisvaatimuksiltaan kaksi aivan eri kaliiberia olevaa ja silti kaksi todella hyvää vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto olisi kuin henkinen paluu jonkinlaiseen kotipesään, tuttuun, turvalliseen ja läheiseen. Toisessa olisi edessä isoja kuvioita, suuria haasteita, loputtomasti uusia ihmisiä, kilometrejä ja monenlaista uuden opettelua. Ai niin, ja jälkimmäisessä työn aloitus jo ihan pikimmiten, lähiviikkoina.



Tänään oli toiseen vaihtoehtoon liittyvä palaveri, joka hermostutti jo monta päivää etukäteen. Laitoin miehelle viestiä ennen palaveria, että mua hermostuttaa niin, että oksettaa. Mies tsemppasi todeten, että ei haittaa, vaikka oksentaisi palaverissa lattialle, koska on tärkeää olla oma itsensä. ;) En oksentanut.


Kaikki on edelleen yhtä auki kuin oli sinne mennessä, eikä johtuen vain minusta, vaan ennen kaikkea työn rakenteellisista kuvioista. Jännittävää, että tän kaiken epävarmuuden keskellä mulla oli kotiin ajellessa vain hirveen kepeä ja onnellinen fiilis. Päässä on soinut Cheekin ja Lord Estin Kaikki hyvin -rallatus. 

Mä nautin täysillä tästä päivästä, 
se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä.
Mul on kaikki hyvin tänään,
ei voi pilata mun päivää mikään.
Mul on kaikki hyvin tänään,
se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä.


Sen fiiliksen ajattelin säilyttää. Asiat menköön painollaan. Mä ajelin kotiin Arnoldsin kautta ja kasvatin omaa painoani isolla donitsilla. 

Mulla kaikki hyvin on, ei voi pilata mun fiilistä millään.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Palasia


Aloitin kunnianhimoisen virkkausurakan. Kunnianhimoisen siksi, että mua ei useinkaan kiinnosta tehdä monta samanlaista, oli nyt sitten kyse mistä tahansa. Tähän täytyis tehdä hirvittävän monta samanlaista palaa. Mä tein kaikenlisäksi pieniä paloja, ja siksi tätä urakkaa on nyt vieläkin enemmän. Yli sata palaa kasassa, ja silti vasta neljäsosa peittoa tehtynä. Onnellista on kuitenkin se, että koska otin tavaksi kiinnittää palat toisiinsa aina uuden valmistuttua, ei ole enää lopussa edessä yhdistelyä ja päättelyä.


Väreinä tässä on harmaat, valkoinen ja siellä täällä yksittäisiä punaisia tilkkuja.


Pyynnöstä tein taas muutaman monogrammityynyn vanhoista, puhkikuluneista tyynynliinoista ja lakanapitseistä. 


On muuten aika upeita nuo vanhat monogrammit. Erityisesti ihastuin tuhon yläkuvan taideteokseen.
 




Nyt tuo Singeri tuossa houkuttelee olemassaolollaan, joten täytyy jatkaa kaahailua. Eipä mulla sitten muuta asiaa ollutkaan. :)





Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Arvostettu Nukkumatti ja muutamia muita oivalluksia


Viikonloppuna iski päälle sisustusahdistus. Meillä on tuo pieni nahka-asuinen sisustaja, joka on sisustanut meiltä pois valkoisen ison nukkamaton sekä valkoisen nahkasohvan, joiden perään itken edelleen kuvitteellisia kyyneleitä. Olohuone on ollut sen jälkeen jokseenkin tyhjä, kun ainoat istumapaikat on olleet puusohva ja keinutuoli. Mitään kangas- tai nahkapäällysteisiä sohvatuoleja tai sohvaa on ihan turha haaveillakaan ennen kuin tuo kissa kasvaa aikuiseksi ja opettelee käyttäytymään, jos sittenkään. Napattiin sitten extempore terassilla talven ylikin seisseet rottinkituolit pesun kautta olohuoneeseen.




Aika kestävät tuolit. Ovat siis ihan normirottinkia, eivät muovia, ja ovat olleet siis terassilla yli talvienkin. Vaikka harjan kanssa pestiin suihkussa, ei maalipinta rapissut yhtään. Aika kivat. Tuollaiset kevyet, ja minusta hyvät istuakin.



Kissat ovat ihan rakastuneita näihin. Toivon vaan, että nahkapietarin rakkaus pysyy sopivissa mittasuhteissa. Näihin kun lirauttaa, saattas imeytyä niin luihin ja ytimiin, että se olis sitten tuolin menoa. Nimimerkillä kokemusta yhdestä vanhasta puulaatikosta, joka sai vähän liikaa huomiota osakseen, ja joka sitten kymmenen tuloksettomaksi todetun kylvyn jälkeen joutui siirtymään ajasta iäisyyteen.




Samalla kevennettiin mattoarsenaalia, ja vietiin varastoon puolet raitamatoista, ne punertavammat versiot, ja jätettiin vain nämä kaksi raitaista. Nyt on niin kevätfiilis. :) Vielä kun saisin inspiraation päälle ja ommeltua tuoleihin jotkut kivat istuintyynyt.





Ikeasta löytyi ruukkutulppaaneja. Ne sopivat jopa meidän kissatalouteen, kun eivät pahasti tuoksu astmakissa-Taavin nenään eivätkä jostain kumman syystä houkuttele ketään syömään lehtiä palasiksi. Näitä on siis saatava lisää, tää on nimittäin eka kukka, joka saa olla kissojen ulottuvilla ja silti koskemattomana.




 Kaverilta sain kasan vanhoja keittiöpyyhkeitä, joissa on yllättäen omat nimikirjaimeni. Osa oli kulunut puhki, joten menevät jatkotyöstöön, mutta osa oli ihan ehjiä ja tahrattomia, joten pääsevät käyttöön. Kivoja, kiitos EG. :)



 Aiemmassa postauksessa esittelemälleni muistoseinälle väsäsin muutaman taulun lisää. Ylemmän taulun sydän kera vuosien takaisen kuvan korvatkoon meidän taloudesta puuttuvan hääkuvan.


Toisessa taulussa on minun ja pikkuveljen lapsuuden legoleikkien keskeisin hahmo, Nukkumatti. Nukkumatti on jostakin muinaisesta legosarjasta, ja on joko vuohi tai lehmä. Tiedä sitten, mistä sai nimensä. Meidän leikeissämme Nukkumatti oli aina se kylän vanhin, viisain, kaikkitietävä, kaiken osaava ja kaiken kestävä teräshahmo, jota kaikki kunnioittivat. Yksi serkuistamme ei pystynyt ymmärtämään, miksi Nukkumatin täytyi olla legoleikeissä mukana, ja miksi sen piti aina olla pääroolissa. "Sehän on vaan joku vuohi." Se oli pahin mahdollinen loukkaus. Se ole mikään hiton vuohi, se on arvostettu Nukkumatti. Kun Nukkumatin kotona käydessä lapsuuden legolaatikosta löysin, ihan sydämessä läikähti. Nukkumatti oli saatava kehyksiin. Vähempi ei olisi sen arvolle sopivaa. :)