tiistai 8. heinäkuuta 2014

Langalta maistuvaa kesäevästä


Sain eilen valmiiksi pidempään työn alla olleen leikkiruokasetin. Näillä keleillä ei ihan hirveästi innosta virkata, mutta toisaalta virkaaminen on hirveän hyvä tekosyy katella illalla samaan aikaan televisiota - sikäli mikäli mää nyt oon koskaan mitään tekosyitä itseäni varten kaipaillut.


Tällä kertaa langoista syntyi dominoita niin vanilja-, banaani- kuin mansikkatäytteelläkin.


Muffinsseissa on valkoiset leivosvuokat sekä päällä kunnon sokerimassakuorrutteet - kyllä on paljon E-kirjaimia näissä kuorrutuksissa.



Muutamia juustosarvia löytyy myös, sekä pari tikkaria.



Kasvispuolelta löytyy herneitä, kesäkurpitsoja ja suolakurkkuja.


Ruokaisampaa puolta edustaa munat, munakkaat, nakit, lihapullat ja makaronit - sekä vaalempina että rukiisempina versioina.



Jälkiruokana tarjoillaan langan makuisia jäätelöitä. Slurps.

 Toivottavasti ovat mieluisia sille pienelle leikkijälle, jolle ne lähtevät postipojan matkassa kulkemaan.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kovan päivän iltana


Nahkapoikamme Alvin pakattiin tänään kuljetuskoppaan ja kiikutettiin eläinlääkäriin. Alvin on ollut mystisesti pari päivää vaisumpi, silmien vilkkuluomet ovat olleet esillä ja maha on ollut sekaisin. Järkyttyi kenties, kun vein sen suuren ja ihanan vessalaatikon (= olohuoneessa ollut antiikkisohva) pois? ;) Meillä ei ole ollut kovinkaan korkea kynnys noihin eläinlääkärikäynteihin, joten nyt kolmatta päivää kun otuksen menoa katselin, otin ja varasin ajan samantien. Koska mies oli töissä kera auton, me matkustimme eläinlääkäriin kaksin bussilla. Se oli kissan mielestä kohtalaisen jännittävää, mutta selvittiin.


"Mihin sää mut oikein toit? En tahdo olla täällä. Täällä haisee vaaralliselta. Desinfiointiaineelta ja sairaudelta. Ja koiralta."


Tutkittiin mahaa, silmiä, hampaita, korvia, kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja, otettiin verta, tutkittiin silmiä taas uudelleen, mitattiin silmänpaineita, testattiin kyynelkanavien toimivuutta, ronkittiin ja rutisteltiin ja vellottiin.


Nahkamies käyttäytyi kauniisti ja kauhistuneesti. Oli äärimmäisen kiltti ja tavattoman helppo käsitellä, mutta jännitti niin, että tärisi koko ajan kauttaaltaan kuin haavanlehti. Ja mua kävi niin sääliksi. Oltiin sisällä kaikkineen pari tuntia, ja eläinlääkäri kävi välillä muualla viemässä ja hakemassa verinäytteitä ja niiden tuloksia. Sinä aikana me vain odotettiin, ja mä uskalsin klinikan tunnelmia kuvallisesti tallentaakin.


Ja sitten taas kuunneltiin ja piikitettiin.


Ja odotettiin pitkään verinäytteiden tuloksia. Tulkittiin eläinlääkärin avustuksella pitkää koodi- ja numerolistaa. Todettiin, että kaikki arvot olivat kohdallaan.


Mittailtiin uudelleen silmänpainetta, konsultoitiin puhelimitse toista eläinlääkäriä... 


Vaihtoehtojahan, niin kuin ihmisilläkin, on aina ripakopallinen. Muutama resepti ja kotihoitokonsti kainalossa lähdettiin. Testataan, jos näillä olo hellittäisi.



Kotimatkalla ei menty kuljetusboksiin. Harmitti ja tärisytti niin, että matkustettiin tiiviisti sylissä.


"Anna olla viimeinen kerta kun viet mua mihkään tohtorille. Kuulitko. En lähde täältä enää ikinä mihinkään. Ellet usko, saatan lirauttaa vaikka nyt justiin tähän."

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Takaisin perusväreihin


Huoh. Eilen jouduttiin tekemään miehen kanssa tiukka valinta nahkaisen kissan ja pari kuukautta sitten taloon saapuneen, ruskean, iki-ihanan, muinaisen puusohvan välillä. Toinen lähtee, toinen jää. Pisteet Alvinille. Kissa jäi taloon. Sohva ei. Vaan ei siitä sen enempää, vielä ei ole mieli niin tasaantunut, että viitsisi alkaa nostaa tunteitaan uudelleen. Menis pian lihoiksi koko kissa...







Puolensa kaikessa. Alvinin sisustussuunnittelun seurauksena kannettiin makuuhuoneessa ollut lipasto alakertaan sohvan paikalle, ja oikeastaan, vaikka en haluaisikaan myöntää, taitaa tuo lipasto istua tuohon yllättävän kivasti, olkoonkin, että on ihan tuollainen Ikean peruslipasto. Jotenkin kolahti olohuoneessa heti fengshuit paremmin paikalleen tässä tilassa.





Samalla kadotin olohuoneesta kaiken sitkeästi sinne lisäämäni väripilkut mattoa lukuunottamatta. Tää on nyt yksinkertaisesti vaan niin valkoharmaa tila, ettei mikään muu ole oikein istunut. Palattiin siis takaisin yksinkertaisiin perusväreihin, ja se tuntuu yllättävän hyvältä. Että laittakaa te muut värejä koteihinne sitten meidänkin edestä. :) Nyt täytyis vielä saada tänne pari valkoista pyöreää virkattua mattoa, jotta voin siirtää tuon raitamaton varastoon marinoitumaan. Koska virkkaajakin löytyi, täytys lähteä juoksujalkaa kuteita ostamaan.





Nyt, kun olohuoneeseen tuli tasotilaakin, sain viimein paremmin esille aiemmin lattialla tönöttäneet betoniset kynttilänjalat straight from jokanaisen sisustuspuoti Biltema.







 




 Mulla olis parhaillaan lyhkäinen kesäloma meneillään, ja kiinnostaisi käydä keittiön kimppuun. Ajatuksena olisi maalata tummanruskeat kaakelit harmaiksi ja päällystää työtasot dc-fixillä. Onko kokemuksia tuosta dc-fixin käytöstä keittiön työtasoissa? Katselin, että Etolan ja Bauhausin kalvot on 45 cm leveitä, ja sehän ei riitä työtason leveydeksi ollenkaan. Miten tuon saumakohdan onnistuu laittamaan niin, että tulee siisti, vai täytyiskö yrittää löytää leveämpää kalvoa? Jos joku on tuon dc-fixin kanssa tuunaillut, niin hihkukoon lujaa. :)


Muuten toivottelen rentoa keskiviikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kesä pihalla ja sisällä


Eilen otettiin itseämme niskasta kiinni ja saatiin taas kesäkuntoon tuo pieni, mutta niin kovin innostamaton pikkupiha. Tiedä sitten miksi on muka aina niin kovan takana, että saa itsensä pihalle kuokkimaan...





Kesäisin on blogit kukkakuvia pullollaan, mutta sallinette silti nää mun ainutlaatuiset puutarhakuvani. Ainutlaatuiset, ei siis siksi, että olisivat jotenkin erityisen mahtavia, vaan siksi, ettei niitä taida kovin montaa tulla lisää tänä(kään) kesänä. Tää nainen kun ei ole ollenkaan multasormi. Kuukauden päästä ei välttämättä ole pihalla mitään vihreää kuvattavaakaan, kun ovat kaikki kuvattava on kuollut kuivuuteen huonon hoidon puutteessa. ;)





 En tiedä, muistaako joku mun kehnot keltaiset kokeilut sisustamisen saralla muinoin...? Huonosta yrityksestä oli tarinaaa täällä ja sen lopputuloksesta täällä. Nyt tuli keltainen uudelleen - mutta pihalle. Ja älkää suotta huoliko, siellä saa olla. Mun värisilmäni on nääs vähän harjaantunut. :D





 Oli pari vuotta, jolloin meillä oli jokainen kesäkukkakin valkoinen. No lehdet toki vihreitä, mutta muuten. Nyt on perennoissa punaista ja keltaista, ja amppelissa violettia. Tasapainon vuoksi katselen sisällä päivittäin noita värikkäitä raitamattoja. Närästää. En meinaa sietää niitä. Voisko ne vaikka maalata? ;)







Terassi tuli pestyä samassa tohinassa. Hurja, miten paljon kertyy siitepölyä. Suorastaan kahlasin siinä terassia suihkutellessani. Vaan nyt kelpaa. Jos ei muuta niin kelpaa ainakin pölyttyä uudelleen.





Kesää tuli vähän sisällekin. Tehokkaasta multasormeilustapalkitsin itseni kukkapuskalla.


Lisäksi etupihan pensaskuusta siivotessa tulin nyhtäneeksi irti pienen taimen, jonka toin sitten sisälle maljakkoon. Muilla oli näitä vissiin jouluna. Mulla on, öh, kesäkuussa? ;)




Nelijalkainen väestö seurasi yläkerran ikkunan kautta tiiviisti pihan tapahtumia.

Ai niin, ja kiitos ihanista kommenteistanne edellisessä postauksessa. Siihen palaten mainitsen, että kuvia valmiista, tyynyjen täyteisestä puusohvasta joudutte vielä odottelemaan. Meillä on vielä Alvinin kanssa neuvottelut sohvan käyttötarkoituksesta kesken...

Hauskaa kesäkuuta sinulle, joka täällä piipahdit!