Inspiraatiota etsimässä

Siellä sitä pitkästä aikaa talvilomaa vietettiin.

Maalla, menneiden aikojen kotiseudulla, raitaisten mattojen ja kuparipannujen, narahtelevien lattioiden ja puukattojen, vasikkakasvattamon ja kissavanhuksen värittämässä miljöössä, omassa lapsuuden kotitalossa, oli hyvä etsiä inspiraatiota niin puun työstön kuin ompelunkin parissa.

Vaikka talossa ei ole pienten jalkojen töminää vuosikymmeniin kuulunutkaan, ei tarvitse kävellä kuin kymmenen metriä talolta navettaan ja jo kuuluu - navetassahan elämänsä alkukuukaudet asustaa lähemmmäs 150 vasikkaa.

Toisinaan kaivataan myötätuntoa ja läheisyyttä...

Kissavanhus pitää tilan hiiristä ja myyristä vapaana. Huomionkipeä kisu piti minulle seuraa ompelupuuhissa ja yritti vängetä viereen yöksi - vaan tällä kertaa emme jaksanneet kissan naukumisiin reagoida ja ovea avata, joten kissa joutui tyytymään tuttuun ja turvalliseen äitin ja isin sänkyyn.

Tutut ja perinteiset raitamatot ottavat kotiin palaavan aina iloisesti vastaan.

Pitkästä aikaa kävin shoppailemassa Keskisen kyläkaupassa Tuurissa. Ostokset rajoittuivat aika tavalla tuonne käsityöosaston pitsihyllyille, sillä valikoima oli parin vuoden takaisesta kasvanut ihan huikeasti. Nälkä kasvoi syödessä ja mukaan tarttui nelisenkymmentä metriä erilaisia pitsejä :)

Pitsien innoittamana, siirtokuvapapereiden mahdollistamana ja äitin tilausten vaatimana syntyi erilaisia valokuvaompeluksia.

Valokuvatyynyjä en ole ommellut pitkiin aikoihin, ja nyt niitä tuli väsättyä muutamia. Lisäksi äiti-tytär -yhteistyönä tuli tehtailtua sydämiä vanhoilla valokuvilla varustettuna.

Idea syntyi paikallisesta sisustusliikkeestä löytyneestä sydämestä (kuva alla).

Kotitalomme on aina ollut useamman sukupolven talo. Tätä nykyä kotitalossa yhteiseloaan viettää vanhempieni lisäksi myös isän puolen isovanhemmat. Siispä kotona käydessä tulee samalla hoidettua tuo toisen puolen vanhusvierailu.

Samalla, kun minä kaahailin alakerrassa ompelukoneella, työskentelivät yläkerrassa vähän vanhemmat kädet virkkuukoukun kanssa. Koska tällä kertaa ei ollut kesken mikään muu käsityö, oli Muorilla aikaa virkata nukenrääpäleille tossut, saipa toinen myssynkin, ettei päätä palele.

Tämä maanantainen viimeinen lomapäivä on kulunutkin sitten taas ihan muiden kuin kankaiden ja ompeluiden parissa. Tarkoitus oli pyhittää päivä gradulle, vaan niinhän siinä kävi, että maalaaminen veti enemmän puoleensa. Tela toisessa ja sivellin toisessa kädessä on tämä päivä vietetty. Sen tulokset voin esitellä viimein, kunhan kuivuvat ja pääsevät takaisin omille paikoilleen.

Ihanaista alkanutta viikkoajokaiselle!