Laskiaista ja löytöretkiä

Eilen vietettiin laskiaistiistaita. Laskutoimituksia päivälle riitti. Lasten kanssa laskettiin päivä mäkeä ja syötiin laskiaispullia (ja kiitokset Heidille niistä kotitekoisista, jotka saapuivat meille kotiin asti). Laskiaistiistain kruunaava graduseminaari laittoi laskeskelemaan sitä työmäärää, mikä vielä on edessä ennen kuin projekti on finaalissa. Itse laskin lisäksi työpäiviä alkavaan talvilomaan, ja niihin riittävät jo yhden käden sormet. Tänä vuonna onkin kelien ja lumitilanteen puolesta uskomattoman hieno talviloma odotettavissa!

Talvilomapäiville on monenmoista projektia suunnitteilla, kun lähdemme kotikonnuille hyödyntämään isin verstasta. Tarkoituksena on työstää jotakin sohvapöydän tapaista, käsitellä anoppilasta ennakkoperitty pieni kolmijalkapöytä sekä visioida ja toteuttaa keittiön saareke. Ompelukoneelle kertynee myös kilometrejä, sillä äitillä on jo lista asioita valmiina, mitä hän on toivonut minun kotinsa piristykseksi ompelevan.

Kävin tänään pyörimässä Tampereella aivan ihanassa Kantriina -sisustusliikkeessä. Olin oikeastaan päättänyt, etten mukanani sieltä mitään tuo, mutta hyppysiin tarttui puinen valkoiseksi maalattu miltei 30 cm korkea & -merkki. Oli niin hieno, etten voinut sitä sinnekään jättää.

Nuo puukirjaimet ovat kyllä vetoavia. Liikkeeseen oli tulossa lisää myös pieniä puukirjaimia, joista nyt oli enää jäljellä muutama sekalainen kirjain. Täytyy pysyä tutkalla, sillä niitä haluan myös, en vain vielä tiedä mihin. Erilaisia kirjaimia ja tekstejä olemme matkan varrella visioineet ties minne kohtiin kotia (seinien lisäksi mm. sängyn päätyyn ja porraskaiteisiin), mutta aika näyttää, mitkä suunnitelmista lähdetään toteuttamaan. Kantriinassa oli myös seiniin kiinnitettäviä tekstitarroja, jotka kiinnostavat. En vain koskaan ole sellaisia livenä missään nähnyt. Ovat sen verran hintavia, etten viitsisi ostaa, ennen kuin näen, miltä oikeasti seinässä näyttävät.

Pikkuiselle nelikuukautiselle kummipojalleni vastikään ostama Muumi-body löysi myös tiensä omaan kotiinsa, kun tapasin kummipojan äitiä kaupungilla. Tässä on vielä aika rutkasti kasvunvaraa, mutta pikkumies kyllä kasvaakin hurjaa kyytiä.

Prismassa ruokaostoksilla käydessä sattui jännittävä juttu. Kesken ostosreissun koko talo pimeni. Valot sammuivat, ilmastointi lakkasi hurisemasta ja koko kauppa pysähtyi. Oli aika hurja tunne, kun koko kauppa on yhtäkkiä aivan pimeä ja mistään ei kuulu ääntäkään. Kun valoista viimein osa syttyi takaisin, alkoi tiloissa palohälyttimet huutaa ja henkilökunta alkoi hetken kuluttua ohjata väkeä ulos. Tunnelma oli aika erikoinen - ihmiset pälyilivät ympärilleen ja vaeltelivat hämmentyneinä käytäviä pitkin. Ostokset jätettiin minne jätettiin, koska kassat eivät toimineet.

Kun lähdimme ajelemaan kotiin päin ilman ostoksia, olivat liikennevalot ja talot pimeinä pitkän matkaa. Myöhemmin Aamulehden nettisivuilta selvisi, että lähistöllä oli voimalinja katkennut, eli kyse oli yksinkertaisesti laajalle ulottuneesta sähkökatkoksesta.

Seuraava Prisma Ideaparkissa täytti tehtävänsä ja ruokaa saatiin taloon. Päivä oli kaikkineen onnistunut, ja palkitakseni itseäni siitä nappasin kukkahyllystä mukaani kimpun pieniä, punaisia ruusuja.

Mukavaista keskiviikkoa kaikille!