torstai 25. maaliskuuta 2010

Kevään viimeisiä villasukkahetkiä



Yksi elämän pienistä ihanista asioista ovat villasukat. Äitin tekemät sukat saapuivat postissa jo aikoja sitten, vaan tänäiltana oli kotiin tullessa niin uninen ja viluinen olo, että päätin pitkästä aikaa vetää villasukat jalkaani iltaa lämmittämään.


Äitin edellinen villasukkaposti edusti vähän värikkäämpää maailmaa.


Muorilta saatujen kevätsukkien villalanka on värjätty luonnonkasveilla. Tuo lankojen värjäys oli kotikonnuilla 1980-1990-lukujen vaihteen villitys, ja noita lankoja on muorin varastoissa edelleen jäljellä. Kotirannassamme kylän eukot keittelivät suurissa padoissaan jäkälää, käpyjä, kääpiä, koivun lehtiä... Lankavyyhtejä keitettiin väriliemissä ja huuhdottiin järvessä, keitettiin ja huuhdottiin, ja taas keitettiin ja huuhdottiin. Meille lapsille tuo tiesi, paitsi jännittävää sosiaalista toimintaa omassa kotirannassa, myös rahaa - muori nimittäin maksoi meille muun muassa 10 penniä jokaisesta kävystä, jonka hänen keitokseensa keräämme - ja mehän kiersimme muovipussit pyöränsarvissa pitkin metsiä käpyjä etsimässä markan kuvat silmissä kiiluen. Oi niitä aikoja...


Isommista jaloista pienempiin, kiitokset pikkuruiselle kummipojalle ja tämän äipälle tämän illan pirtelötreffeistä - olipa mukava taas nähdä.


Ja kohta on taas viikonloppu edessä. Sitä odotellessa!

3 kommenttia:

  1. Villasukat on kyllä aivan ihania!
    Meilläkin on onneks aikamoinen varasto mummun tikkuamia! Ite en osaa tehä kahta samanlaista... :)

    Tuo lankojen värjääminen on varmaan mielenkiintoista puuhaa! Mitä kaikkia eri sävyjä saakaan aikaan eri kasviksista...

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo kortti, voin samaistua :) Villasukat jalassa täällä kirjoittelen :D

    Blogissani on sinulle jotain :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa tuo villa, kevät on tavallista kylmempi, joten sukkia tulee varmasti vielä tarvitsemaan.
    Lämmin oli tämäkin päivitys ♥

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)