maanantai 25. kesäkuuta 2012

Aivan pihalla - kuvia puutarhasta ja tarina Nintendosta



Laiskasta kukkien kastelijasta huolimatta ja laiskasta ruohonleikkaajasta johtuen meidän minimaalinen puutarhamme rehottaa onnellisen villissä, ja silti melko hillityssä tilassa. Tässäpä teillekin kuvatujaus tuosta pienestä takapihasta, joka kukkii into piukassa.

 







Näkymä terassikaiteen takaa...


...ja näkymää terassinkaiteen sisäpuolelle. Takaseinän heinäseivästaustahan vilahtikin blogissa kuva-arvoituksena joitakin aikoja sitten.







Ja sitten sisätiloihin. Juhannusta vietettiin kotikonnuilla pohjanmaalla, ja sieltä matkusti mukana pirkanmaalle keinutuoli. Valmistujaisjuhlissani vieraillut vaarini mittaili meillä käydessään nurkkia ja teki jokusia suoria ehdotuksia siitä, mitä huonekaluja hänen mielestään voisi poistaa koko asunnosta. Juu, olemme suorasanaista sukua. :) Asian taustalla oli kuitenkin viaton ajatus lahjoittaa minulle toinen vanhoista keinutuoleistaan - pitihän sille jo tilaa mittailla. Vaarin sisustusehdotukset ja poistot jäivät noteeraamatta, mutta keinutuoli muutti meille. Tässä vielä kellastuneessa puukuosissaan, vaan josko sitä tässä lähipäivinä vetäisi maalit pintaan.



Pohjanmaalta tuli mukana jotakin muutakin... Tämän jälkeen on tullut tähän maailmaan pleikkarit, wiit ja x-boxit, mutta mikään ei voita vanhaa Nintendoa! Te kaikki 1980-1990 -lukujen taitteissa lapsuuttanne eläneet ymmärtänette, mikä nostalginen merkitys kytkeytyy tähän masiinaan. Minähän en juuri koskaan pelaa mitään, vaan nyt tuli se fiilis, että tämän laitteen seurassahan voisi vaikka viihtyäkin.


Juu, vaan ei tuo eilisen pelikokemus vastannut lapsuusmuistoja parinkymmenen vuoden takaa. Eräisenä lapsuuden jouluna meille muutti Nintendo ja Super Mario bros:in ensimmäinen versio. Nintendoa pelattiinkin sitten yötä päivää puolen kylän voimin. Minun ja pikkuveljeni pelaaminen oli enemmänkin kevyempää harjoittelua ja kokeilemista, vaan kun isosisko pelasi, silloin tuijotettiin peliä herkeämättä ja ääneti silmä kovana sisuskalut jännityksestä kippuralla - ja kun päästiin pelissä aiempaa pidemmälle ja tuli oikein haastava kohta, soitettiin lankapuhelimella naapurin poika, se ehkä kylän paras pelaaja, hätiin. Saattoipa olla, että naapurin poika oli juurikin ruokapöydässä, joten sitten vaan odotettiin into piukassa, että ruoka on syöty ja naapuri sai poljettua pyörällään paikalle. Naapurin poika toi mukanaan isosiskonsa, ja sittenhän meitä olikin jo iso lauma seuraamassa, miten peli etenee. Hurjaa jännitystä, tiivistä tunnelmaa, yhteishenkeä ja hyvää fiilistä - sitä se silloin oli.


Tiedättekö, miten kävi mun pelikokemukseni kanssa eilen? Mussa heräsi niin armoton kilpailuvietti, ettei mitään rajaa, ja jokainen kämmi sai lähinnä kiukkuiseksi. Peli koukutti niin paljon, etten kyennyt keskittymään yhtään mihinkään muuhun moneen tuntiin, hyvä kun muisti hengittää välillä. Peli oli pakko päästä läpi, ja hakkasinkin tuota muinaista, huonosti toimivaa peliohjainta vimmatusti puoleen yöhön saakka, että viimein saavutin tavoitteeni. Lopetin pelaamisen ärtyneenä ja levottomana, ja mikä säälittävintä, kaiken lisäksi armottoman kipein sormin peliohjaimen aggressiivisen rutistelun seurauksena (mitähän pomo olis mahtanut tuumata, jos olisin joutunut aamulla soittamaan, etten pääse töihin, kun pelasin Super Mariota sormet turvoksiin? ;) ) Yöllä nukuin törkeän huonosti, kun Super Marion tunnusmusiikit ja Koopatroopat lentelivät unissa, joten tänään nyppäisin Nintendon seinästä ja pakkasin takaisin pakettiinsa - saa lähteä paluukuljetuksena takaisin pohjanmaalle. Hei haloo, missä on ne lapsuuden nautinnolliset pelikokemukset?


Ja mitä tästä opimme analyyttisen pohdinnan ja omakohtaisen kokemuksen tuloksena: sen sijaan, että olisimme aikuisina huolissamme LASTEN pelaamisesta, kannattais vissiin katsoa peiliin. Lapset mitä ilmeisimmin (yleistettävänä empiirisenä havaintoaineistonani minä ja ne puolen kylän kakarat lapsuuden kotikylässä) osaavat suhtautua pelaamiseen leikkinä, osaavat lopettaa, osaavat pelata yhdessä ja jakaa pelatessaan yhdessä monenlaiset tunteet. Aikuiset (yleistettävänä empiirisenä havaintoaineistonani vain minä itse) mitä ilmeisimmin eivät. 

Johtopäätös: Lapsuuteen ei ole paluuta. Säilyttääkseni mielenterveyteni ja nostalgiset muistoni Nintendosta ja Super Mariosta on paras olla jatkossa kajoamatta tuohon muinaiseen kapistukseen. Ehkäpä sitä kuitenkin löytää viikon päästä alkavalle lomalle muutakin tekemistä, kun tämä "pelaan nintendoa neljä viikkoa putkeen" -tavoite nyt meni mönkään... ;)


Ihania, aurinkoisia ja hyväntuulisia kesäpäiviä sinulle, joka täällä piipahdit! Pysytelkäähän kaukana pelikoneista ja koopatroopista.

14 kommenttia:

  1. Tytär meni lataamaan mun puhelimeen toissa päivänä sanajahtipelin. Mulla meni eilinen päivä ihan käteen, kun pelasin sitä keleen peliä, enkä edes pärjännyt siinä. Hermot siinä vaan meinas mennä ja aika hukkaan.

    VastaaPoista
  2. oi nintendo <3 meilläki oli... toi on kyllä aarre!

    VastaaPoista
  3. Vitsit, nintendon minäkin haluaisin. Super Mario oli ihan huippu!!!

    VastaaPoista
  4. Samanmoisen muinaismuiston annoin joitain vuosia sitten Miehelle synttärilahjaks....pelikokemukset oli kyllä aika tavalla samansuuntaset kun sulla :D

    VastaaPoista
  5. haha.. mä sain kans joskus vuosia takaperin kirpparilta tosi vanhan nintendon.. ja supermarioon mä jäin niin pahasti koukkuun.. vaikka yleensä mä en jaksa innostua mistään pelistä :D

    VastaaPoista
  6. Voi ihana postaus :D Ei oo pitkä kun kaivoin meidän nintendon kellarista ja samoja pelejä hakkasin ..muksut innostui duck huntista :D Mun lemppari on bubble bobble tai toi mario 3 :D Ja toim huom, mä osasin käyttäytyä :D

    Mitä ilmeisimmin ollaan vietetty juhannusta samoilla nurkillä, me oltiin kirkon kupeessa :)

    Suloinen tuo kiikkustuoli <3

    VastaaPoista
  7. Ihania puutarhakuvia!

    Mua harmittaa sikana, kun myin meidän Nintendon joskus.. Ostin siis Wiihin sen Marion 25v julkasun tossa muutama vuosi sitten ja ihan samalla tavoin kävi mulle. Pelasin sitä ihan hermona ja lopetin sen, kun jämähdin aina yhteen ja samaan kenttään :D

    Pienenä se oli mukavaa kun taisteli päästäkseen eteenpåin, nykyään se vain ärsytti ja peli onkin pysynyt hyllyllä pari vuotta.

    VastaaPoista
  8. Aivan hurmaavia kuvia! :-) Ihana kesä <3
    Oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! :-)

    Tervetuloa blogeileen! :-)

    VastaaPoista
  9. Kauniit piha kuvat :) Nintendosta on muistoja täälläkin :D Samainen vehje hankittiin meille vanhimmalle pojalle, useampi yö meni kun yritin päästä ensimmäisen osion loppuun :) Tulihan ne Mariot sitten kaikki loppuun pelattua.

    VastaaPoista
  10. Voi Nintendo kuinka sitä kaipaan! Me ollaan saatu rikki jo meidän kummankin Nintendot, mun ja miehen ja uutta ollaan etsitty. Ei nää uudet pelikoneet vaan vedä vertoja sille vanhalle kunnon mariokoneelle :) Kuinkahan koukkuun sitä jäis jos nyt saisi kokeilla? En uskalla edes ajatella...

    Joskus musta tuntui, että jotkut kaverit tuli meille vaan Nintendon takia, ei niitä tainnu mun seura oikeesti kiinnostaa ;) Mulla kun oli ainut pelikone meidän naapurustossa.

    Ihania puutarhakuvia! Ja tuo aita on kyllä mahtava.

    VastaaPoista
  11. Super Mario...hauska peli lapsuudesta :) Kauniita kuvia pihalta. Kiva idea laittaa valkoiset heinäseipäät seinustalle.

    VastaaPoista
  12. Mun kaikki valkoiset ihanuudet, siis kukat, ovat aivan ruskeita näiden perhanan sadepäivien vuoksi !!

    VastaaPoista
  13. Legendaarinen Super Mario Bros ja mä pelasin aina sillä Luigilla kaveri serkun luona :) Mua niin nauratti tuo naapurin poika, joka ruokapöydästä hälyytettiin apuun! Oltiin kans Pohjanmaalla juhannuksena, käy kurkkaamassa kuvat blogistani :)

    VastaaPoista
  14. Ihana tuo teidän takapiha!
    Ja mä oon niiiin ilonen kun pääsin pelaamaan viime vkl. :) Vaikka en sulle pärjännykään. ;)
    Vanha nintendo on ihan paras!

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)