Albus ja Nikolai

 

Viime viikkojen ylimääräiset tunnit olen elänyt tonttuelämää. Tätä edelsi iltojen surffailu netissä etsimässä blogeista tai nettikaupoista käsitöinä tehtyjä, suurehkoja tonttuja, koska olisin halunnut Suleville kaverin, vaan en onnistunut löytämään juuri minkäänlaisia. Ja päätinpä sitten taas uskotella itselleni, että osaan mää ittekin (taipumus, joka lienee syntymäperintönä iskältä omaksuttu). Tuosta uskottelusta lähti sitten liikkeelle projekti nimeltä Albus.

Tonttumiehen kasvon syntyivät fimoairista, vartalo kankaasta, vaatteet huovasta ja parran villat tarjosi tuttavan PriMan-lampola.

Noin 50 senttinen, pitkänhuiskea, hoikanpuoleinen tonttumies sai nimekseen Albus.

Ruokahalu kasvaa syödessä, ja kun äiti teki toivomuksen suuresta tontusta, päätin kokeilla vähän massiivisemman tontun tehtailua. Tämän tontun tekovaiheet olivatkin huomattavasti moninaisemmat johtuen tavoitteesta saada tonttuun niin paljon tukirakennetta, että tonttu pystyisi seisomaan omin jaloin ja toisaalta, että sitä voisi jossakin määrin myös väännellä erilaisiin asentoihin.

Ensin vartalon hahmottelua kankaasta ja vanusta...

Ja sitten kilometrin verran rautalankaa ympärille.

Ja päällimmäiseksi kangassuikaleista kiedottu iho.

Jotta tonttu pysyy seisomassa, laitoin villasukkiin vanutäytteen keskelle suuret kivet, jotka pitävät painopisteen alhaalla. 

Tonttu vielä vailla päätä.

Ja valmiina pään kera. Kasvot syntyivät edellisen tapaan fimoairista. Kasvojen takana on kankainen pää, ja parran askaroin tähän tonttuun hahtuvaisesta.

 Nikolai, tuo metrin mittainen, tanakka tonttu on syntynyt. 

Äiti halusi tonttulakin punaisena, vaan vaihtoehtona on äipälle myös valkoinen huopahiippa. Itse tykkään tästä valkohiippaisesta enemmän, vaan onhan tuo punainen tietysti aina jouluisempi. Äippä valitkoon oman mielensä mukaan sitten, kun näkee Nikolain ihan livenä.

 Vaikka olenkin tyytyväinen lopputuloksiin, etenkin tähän suurempaan tonttuun, taitavat nämä tonttutalkoot loppua tähän. En ole omimmillani muovailun tai maalaamisen kanssa, ja olikin aikamoista arpapeliä, miten näiden kasvot onnistuivat (molemmistahan meni siis yhdet koekappaleet naamoja roskiin karsean maalauksen ja huonon, halkeilevan muotoilun vuoksi). Lisäksi tontun työstäminen monine työvaiheineen oli niin työläs operaatio, ettei ole ihan mun juttuni - mun kun täytyy saada nopeasti valmista aikaan.

Mutta hei, se olis marraskuu nyt! :)

(palailen kolme sanaa -kilpailun päätöksiin, kunhan saadaan miehen kanssa yhteisymmärrys aikaiseksi)