Laatuaikaa Singerin seurassa

Tämän viikonlopun pyhitin itselleni ja Singerille. Mies oli viikonlopun töissä, eikä mulla ollut siis mitään tarpeita olla sosiaalinen mihinkään suuntaan. Siispä olen vain ommellut, ommellut ja ommellut. :) Singerin äärellä syntyi lauma pupuja, jotka sopivat joko kevyisiin leikkeihin, unikaveriksi tai sitten verhon reunaan roikkumaan.

Alastomat ja kasvottomat puput odottamassa jatkotyöstöä...

Ajatus verhopupuista löytyi aikoinaan siskolta, joka oli bongannut netistä idean ja toivoi moista verhossa kiikkuvaa jänöjussia. Sisko on omansa saanut jo kesällä, vaan nyt tein näitä ripakopallisen lisää. Viisi on lähdössä vaihtokauppojen merkeissä toisaalle, ja jäljelle jäänyt suuntaa juuri kolme vuotta täyttäneen kummipojan luokse. Ai niin, ja sille prinsessaa kovasti odottavalle tiedoksi, että raajat on jo kasassa. :)

 Yksin en ole ommellut. Seuranani on ollut jälleen kerran lauma karvaisia otuksia, jotka ovat löytäneet perunalaatikoista kasatun hyllyn päältä talon parhaan kyttäyspaikan - siitä kun on erittäin hyvä näköala ompelupöydän äärelle. Tosin Kertu nyt tietenkään ei ole malttanut hyllyn päällä katsella, vaan on tietysti majaillut ihan lähituntumassa ompelupöydällä lankarullia pudotellen, pitsinauhoja varastellen ja kankaiden päällä makoillen.

Jokin aika sitten sain valmiiksi myös ystävän toivoman wc-nallen, vai olisko tää paremminkin kakkakarhu...?

Reseptisydämiäkin tein taas vähän lisää, ja tällä kertaa på svenska.

Ensi viikolla ajattelin laittaa jo vähän joulufiilistä kotiin. Odotin niin sitkeästi tätä marraskuuta, ennen kuin aloitan, ja nyt ei sitten olekaan ollenkaan joulumieltä, eikä huvita yhtään. Kai se oli tuo lumi, joka sen joulufiiliksen hetkeksi toi. Vaan jos kohta saataisiin taas lisää. *elää toivossa*

Ihanaa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa teille, pitäkäähän villasukat jalassa! :)