Jostain me lähdettiin...

Tuntuu olevan ikuisuus siitä, kun pakkasimme tavaramme entisestä kodistamme, kerrostalon vuokra-asunnosta Tampereelta ja muutimme ihkaomaan kotiin "maalle". Ihan rehellisesti siitä tulee ihan lähiaikoina täyteen neljä vuotta. Vasta. Tuota 56 neliöistä luukkua asutimme monta vuotta, ja sitä ennen asuttiin minikokoisessa 42 neliöisessä asunnossa muutama vuosi toisella puolella kaupunkia. Pienistä neliöistä on lähdetty liikkeelle...

 

 Tietokoneen kuvatiedostojen kätköistä löytyi kokoelma entisen (siis sen 56 neliöisen, sitä edeltävästä ei kuvamateriaalia löytynyt) kodin kuvia ja tunnelmia, jotka ajattelin teillekin jakaa. Tuo puolta tätä nykyistä kotia pienempi kerrostaloluukkumme oli pinnoiltaan sitä luokkaa, että vaikka oli kova halu laittaa kodista kaunis ja omannäköinen, ei se oikein toiminut, sillä vain pilkkopimeässä asunto näytti rehellisesti hyvältä. :)

Jo tuolloin heräsi kiinnostus kaikkeen vanhaan, ja kuolasin blogeissa ihania unelmakoteja, joissa vanhat esineet olivat kauniisti esillä. Siihen mekin pyrittiin, vaan tuo asunnon muu habitus ei oikein tukenut yrityksiä. Imin blogeista ideoita, ja yritettiin soveltaa tuohon luukkuun sopivia viritelmiä.

Ja kyllähän me kovasti yritettiin. Nyt kun katsoo, niin paikoitellenhan siellä näytti ihan kivalta. Siis yksityiskohdissa, pimeässä, ja valokuvista katsottuna. Suurinta osaa asunnosta ei olisi kehdannut kuvatakaan... :)

Siellähän ne ovat, nuo sisarelta kierrossa tulleet, ah, niin sievät nahkasohvatkin. Eivät kumma kyllä periytyneet uuteen kotiin, niin kuin ei moni muukaan vanhan kodin huonekalu.

Hahaa, kaikista kuvista löytyi vain kaksi kuvaa, jotka oli kuvattu valoisalla. Mistäköhän mahtais johtua? Kenties juuri siitä, että pimeässä näytti parhaimmalta. ;) Näissä kuvissa näkyy mun tuon aikainen pyrkimykseni vihreään maailmaan. Viherpeukaloa mulle vaan ei ole siunaantunut, joten vihreä maailma koki nopeaa vaihtuvuutta ja teetti aktiivisesti käyntejä Plantagenissa.

Akvaarioita meillä oli tuolloin kaksin kappalein, vaan vaikka kuinka olin aiheesta kiinnostunut ja luin jos jonkinmoisia oppaita, en hyvälläkään yrityksellä pitkässä juoksussa saanut meren kansaa voimaan meillä kovinkaan hyvin. En, vaikka olin opetellut tätä kalamaailman hoitoa jo lapsena kotona monta vuotta - silloinkin aivan yhtä huonolla menestyksellä. Tänne muutettuamme akvaariot pikku hiljaa lähtivät, toinen muutossa ja toinen vuotta myöhemmin. Naapurintyttö totesikin, että vaihdoitte sitten kalat kissoihin.

Kaakaonruskea makuuhuone oli meidän ylpeys, koska me tapetoitiin se itse. Ensin makuuhuone oli esineistöltään sininen varustettuna vaaleanpunaisilla tapeteilla. Kerrassaan viehättävä. Vuokranantaja maksoi tarvikkeet, ja me tapetoitiin huone uuteen uskoon. Siitä tuli NIIIIN hieno, verrattuna siis asunnon muuhun habitukseen. Vaan miksi ihmeessä en ole kuvannut tätä kovan työn tulosta tämän enempää?

Jostain me lähdettiin. Into piukassa muutettiin remointoimaan ihka omasta kodista juuri sellaista, mistä oltiin haaveiltu vuosikausia, joskin se "juuri sellainenkin" on kyllä ehtinyt tässä kodissa vaihtaa muotoaan jo useampaan kertaan... Nyt kun näitä kuvia ihastelin, niin tulipa oikeastaan aikamoisen kiva fiilis. Hetkeäkään en ole tuohon asuntoon kaivannut, vaan aikansa kaikella. Ja olihan se tuo luukkukin näin jälkikäteen ihasteltuna oikeastaan aika sympaattinen. :)