keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kissoja, kirppariostoksia ja kirkkotunnustuksia


Nahkakissamme Alvin, tuttavallisemmin pikkunilkki, on löytänyt paikkansa kissapesueestamme.


Jumankekka tätä kohelluksen määrää. Koska meidän muu väki on hankittu aikuisina (joskin Kertu on tokikin ikuinen teini), en ollenkaan muistanut, millaista on elämä pennun kanssa. Holtitonta kaahaamista paikasta toiseen - eikä siinä mitään, vaan kun tuo fysiikka on vielä vähän hakusassa, ottaa hontelokoipi osumaa milloin seinistä, milloin tuolinjaloista, milloin ihmisten jaloista. Vaan asenne on kohdallaan, ja kissa on oikein positiivisen oloinen. Kehrää lujempaa kuin kukaan tuntemani kissa ja hymyilee koko kurttuotsaisella olemuksellaan, nauraa melkein.


Ja rakastaa lämmintä. Siksi kulkeekin mielellään sylissä huopaan käärittynä ja nukkuu peiton alla ihan liki. Muiden kissojen kanssa Alvinilla menee hyvin. Grislikin on viimein lopettanut läpsimisensä, mutta vaikka tämä väki kyllä muuten pesee toisiaan, eivät Alvinin nahkaan kielellään koske. Ainakaan vielä.


Sain Katjalta  11 kysymyksen haasteen. Moni minulle heitetty haaste on laiskuuttani mennyt ohi, vaan josko tähän nyt kokeilisin vastata.

1. Mikä on ollut vaikuttavin paikka missä olet käynyt? Miksi?

Varmaan se oli Keminmaan vanha kirkko. Käytiin siellä lapsena, ja muumio lattian alla oli kerrassaan järisyttävän jännittävä ajatus. Pikkuveljen kanssa käytiin ottamassa pienet juoksuspurtit kirkon liepeillä nurmikolla, ja siellä astuin pienillä, sievillä, uusilla, valkoisilla tyttökengilläni johonkin, jonka seurauksena kenkä kuorruttui ruskeaksi. Harmitti niin vietävästi, vaan murhe vaihtui hilpeydeksi, kun äiti lohdutti, että se oli vain muumion kakkaa.

En ole erityisemmin kirkkoihminen, mutta kirkot kiehtovat. Oikeasti vaikuttava kirkko on Kölnin tuomiokirkko. Vaikuttava, mahtava, pelottava.


2. Paras näkemäsi elokuva? 
Öh. Parhaiten uppoa umpifantasia. Kehtaanko edes myöntää, että aika tavalla iskee nuo potterit, kevyttä ja lennokasta katseltavaa.

3. Paras lukemasi kirja?
C.S Lewiksen Narnian tarinat – ja taas meni näköjään fantasian puolelle.


4. Asia, josta et suostu tinkimään elämässäsi? 
Lupa ajatella.

5. Millaisilla asioilla piristät läheisiäsi? 
Huonoilla jutuilla ja puujalkavitseillä. Sitä en tiedä, piristyykö ne siitä, mutta muuta harvemmin on tarjolla. :)

6. Mihin olet itsessäsi tyytyväinen?
Olen ikuinen ideoija ja visionääri, ja vaadin asioille, ideologioille ja toimintatavoille perustelut. Se lienee paras ja rasittavin puoleni.


 7. Millä piristät itseäsi?
Kirppiskierroksella tai televisio ja sipsit –illalla, ihan fiiliksestä riippuen.

8. Mikä on parasta kotikunnassasi?  
 Ihmisen kokoinen kunta. Hieno kirkko, kehittymätön keskusta ja Sukari. :)


 9. Millaisesta musiikista pidät? 
Kaikenlaisesta vanhasta ja kuluneesta. Kun joku biisi kolahtaa, sitä täytyy soittaa kerta toisensa jälkeen niin paljon, että miehellä menee hermot. Nyt on tullut kuunneltua paljon Loiria ja Miljoonasadetta. Laulan myös sujuvasti mukana. Mies on hiljaa, mutta Taavi kaivautuu aarioiden alettua aina kolostaan viereen naukumaan. Tykkää, pelkää vai ahdistuu?

10. Miten ylläpidät/ vaalit terveyttäsi?
Vaalin MIELENterveyttäni juomalla liikaa kokista ja syömällä liikaa sipsejä.



11. Mitä käsilaukussasi on juuri nyt?
Kaksi kännykkää, kalenteri, kasa avaimia, kolme huulirasvatuubia, kaksi muistitikkua ja lapaset. Voi sitten pihalla liikkuessaan palella, kun ei jaksa ottaa lapasia laukusta.


Kirppiskierrokset ovat viime aikoina jääneet vähälle, vaan anti on ollut sitäkin herkullisempi. Tampereella, Koivistonkylän Prisman yläkerran kirpparilta (sieltä, jonka nimeä en millään saa päähäni) löytyi jonkun näpertelijän aikaansaannoksia. Kynäkorviksista valitsin valkoiset, vaan maatuskamummojen äärellä pyörin pitkään miettien, mitkä otan. Värejä oli jos jonkinmoisia. Täytys käydä taas kurkistamassa ja hakemassa näitä mummoja lisää eri väreissä, ovat niin ihania.



Vanhoja herätyskelloja meillä on aika liuta. Jossakin kohtaa myin kirpparilla suuren osan pois, ja nyt olen alkanut ostelemaan uudelleen. Loogista minusta. Tämä umpiretro löytyi Lempäälän halkolantien kirppikseltä, kuten myös alla oleva sininen kaverinsa.




Ilmenukkeja mulla alkaa olla parisenkymmentä, kauniisti isoon muovilaatikkoon vaatehuoneen hyllylle pakattuna. En halua niitä esille, mutta vastaan tullessaan en osaa olla ostamattakaan, kun ovat niin vinkeitä. Vielä mä näille jotakin käyttöä keksin.


Kekseliäskeskiviikkoiltaa sinulle!

12 kommenttia:

  1. Voi tuota nahkaista kissaa :) Epäilemättä hulinaa riittää..uskon!

    Kivat korvikset nuo maatuskat, ai että!

    Niin ja empä keksi mitään muuta niin viihdyttävää, kuin liiallisen limpparijuonnin ja sipsit!! :D

    VastaaPoista
  2. Onpa kaverilla veikeä ilme. :)
    Pitää kai viedä meidänkin kersat muumionkakkakirkkoon. Kuullosti sopivalta. :)
    Kuule, niille ilmenukeille se laatikko on ihan soppeli paikka. Ne on niin SUPERPELOTTAVIA!
    Kellot ja korvikset on kyllä söpöjä!

    VastaaPoista
  3. Alvin on ilmeikäs ja ihana olento.

    VastaaPoista
  4. Uusi lukija ilmoittautuu. Ihania kissapostauksia, jotenkin vilinan ymmärtää, vaikka meillä on "vaan" kolme kissaa:)

    VastaaPoista
  5. Älä vaan sano että kaikki nuo kellot tikittää? :))
    Hieno kokoelma! Mulla ei oo vielä ainuttakaan.. ei oo se oikea kävellyt vastaan.

    VastaaPoista
  6. Jo on touhua ja töminää-kissojen muodossa. Onnea tästä uusimmasta. Olen kyllä niin kissaihminen kuin olla voi..haaveilen itselleni sellaisesta söpöstä valkoisesta kerästä;)<3 En ihan lämpene karvattomaan kissaan, mutta veikeä on kisu, pitääkö tuota nahkaa jotenkin hoitaa?

    VastaaPoista
  7. Oisko ollut kyseessä Koivukirppis :)
    Muistaakseni sen nimi oli sellainen. Itsekin piipahdin siellä ennen joulua.

    Tuo on niin mahtavan näköinen tuo teidän uusi kissa. Vähän mua jopa pelottaa tuo karvattomuus, jollakin tavalla se on todella suloisen ja ylvään näköinen kissa yhtäaikaa ;)

    Kivoja asioita taas palajastit itsestäsi. Mäkin olen kirkkofani, niiden kauneus viehättää, varsinkin vanhojen kivi- tai hirsikirkkojen.

    VastaaPoista
  8. Acabei de conhecer o seu blog e achei maravilhoso. Me visite:http://algodaotaodoce.blogspot.com.br/
    Siga-me e pegue o meu selinho!!!

    Obrigada.

    Beijos Marie.

    VastaaPoista
  9. Muumionkakkaa! Ihan paras!

    Ihania kissakuvia, niitä katselee mielellään <3

    VastaaPoista
  10. Keminmaan muumiota pääsi lapsuudessani katsomaan vasta 11 vuotiaana!Arvaappas kuinka tuskaista oli odottaa tuota ikää varsinkin kun ajeltiin autolla kirkon ohi 2 kertaa viikossa.Kun sitten vihdoin seisoin muumion vieressä oli pettymys melkoinen.Tätäkö olin kaikki vuodet odottanut?Se muumiohan on tarun mukaan pappi,joka on sanonut;Jos sanani ovat totta ei ruumini mätäne koskaan.
    Omat lapseni olivat varmaan eka-tokaluokkalaisia,kun heidät muumion luo vein :))

    VastaaPoista
  11. Wautsi mitä kokelmia :)))
    Ja aivan, eiks o mahtavaa kun on lapsi talossa!! Meillä pennut ovat nyt 5-viikkosia, kohtaa alkaa huh huh se koppedi koppedi mukkelis makkelis -vaihe toden teolla :D.
    tervetuloa tsiikaamaan,
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
  12. *nauraa ääneen kotona*
    mä muistan tuon muumionkakan ja sen pelottavan muumion!

    Mitä tulee Kölnin tuomiokirkkoon, niin meillä reissaajilla se oli pysäyttävä etenkin öisenä kokemuksena. Vai mitä, pikkusikkonen?

    Terkuin, isosikko

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)