Neljän kissan kodissa

 Tämä viikonloppu on pyhitetty Alvinin kotiutusprosessille.

Pieni nahkakissamme vapautettiin aamuyöstä pesuhuoneesta armottoman metelöinnin ja naukumisen seurauksena muiden kissojen seuraan ja käyttämään vapaasti koko asuntoa. 

Alvin on ottanut jokaisen neliön käyttöön. Vauhtia, innostusta ja uteliaisuutta riittää, vaan huomaa kyllä, että koostaan huolimatta kissa on vielä ihan pentu - kontaktin ottaminen muihin kissoihin on estotonta ja häikäilemätöntä selkä köyryssä sivuttain hyppimistä, tassuilla huitomista ja loputonta leikkiin kutsumista. Meidän karvainen väki vaan ei vielä ymmärrä, että kaverista olisi leikkiseuraksi.

Alvin ottaa kovasti kontaktia, vaan nirppanokkaväki ei vielä oikein lämpene. Karvaton kissa kiinnostaa kyllä hurjasti, mutta nuo aktiiviset, iholle tulevat lähestymisyritykset vielä kammottavat.

Kertu on ollut hyvin epäkertumaisessa tilassa kököttäessään liikahtamatta milloin missäkin vain tuijottamassa pennun kouhotusta. Tuo ihmeellinen kummituseläin kiinnostaa, ja samalla vähän pelottaa. Asiaa ei auta Alvinin häikäilemätön tarve saada leikkiseuraa. Kertu kun tarvitsisi ensin vähän tilaa tutkia ja haistella kauempaa.

 

Taavi taas on ollut niin perus-Taavi kuin olla ja voi. Suhtautuu asiaan pienellä varauksella, mutta taavimaisen rauhallisesti. Antaa tulla lähelle, haistelee, seuraa, mietiskelee. Jos pentu koheltaa liian iholla, läppää käpälällä kevyesti päähän.

Alvin on siis saanut käpälästä päähän monta kertaa. Tosin että käpälällä on läpsitty ilman kynsiä ja kevyellä kädellä. Pentu kun koheltaa aivan armottomasti, ja huitoo karvattomilla käpälillään itsekin minkä ehtii, kun yrittää saada kissoista leikkikaveria takaa-ajojahtiin. Vaan eiköhän tästä vielä lämmetä, kun alkuun päästään.

 Karvakissojen mielestä Alvinissa kiinnostavinta on rottamainen häntä. Rauhallisemmalla hetkellä jokainen kissoista on yrittänyt päästä käpälöimään houkuttelevasti heiluvaa hännänpäätä. Sama taitaa toimia myös toisinpäin, ja nahkakissojen keskellä varttunutta Alvinia kiinnostaa hurjasti erityisesti Taavin muhkea karvahäntä. Kerran jos toisenkin on pieni nahkiaisemme käynyt vauhdilla Taavin hännänpäähän kiinni - ja saanut taas käpälästä päähän.

 Grisliä Alvinin olemassaolo taitaa kiinnostaa kaikkein eniten, ja Grisli hakeutuu kissan perässä kaikkialle. Reviiri on pennun suhteen Grislillä kuitenkin suurin, ja käpälä nousee varoittavasti pystyyn aina, kun Alvin tulee lähelle. Grisli on myös kissoista ainoa, joka turvautuu sähinään. Näin toisaalta kyllä oletimmekin. Grisli on perusluonteeltaan ehdottomasti meidän porukan ujoin, varovaisin ja turvallisuudenhakuisin kissa, ja uuden kissan taloon tulo pistää ehkä eniten järkyttämään Grisliä, joka tarvitsee kaikkeen tuplasti enemmän aikaa kuin kukaan muu.

Vaan vaikka käpälät ovatkin heiluneet, on rasavilli nahkapoikamme kotiutunut jo yhden vuorokauden aikana hurjan hienosti. Alvin on täällä niin kotonaan, aivan kuin olisi täällä aina asustanut. Kissa on äärimmäisen seurallinen, sosiaalinen, rohkea ja utelias, eikä muiden kissojen varovaisuus tunnu haittaavan nuorta miestä lainkaan. Pallot ja leluhiiret lentelevät, ja kissalla tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta - armoton kouhotus ja juoksu sekä syvän unen lepotila. Ja jos nyt saakin vähän käpälästä päähän, niin ei muuta kuin seuraavaa yritystä kehiin ja kohti uusia pettymyksiä. :)