keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hetki ennen turpiin saamista...


Siitä se aina alkaa sen kymmenen kertaa päivässä. Alvinin nahkahäntä heiluu. Tuo karvaton naru näyttää lähinnä rotan hännältä. Se ärsyttää ja houkuttee erityisesti Taavia, joka ei malta pitää näppejään erossa tuosta heiluvasta nahkanyöristä.


Äijä hivuttautuu Alvinin taakse, heittäytyy kyljelleen ja aloittaa ensin vähän läpsimällä heiluvaa nahkahäntää ohimennen. Ellei Alvin siitä ärsyynny, otetaan tehokkaammat härnäyskeinot käyttöön, yritetään napata hännästä kiinni ja haukata.


Siinä kohtaa Alvinia yleensä alkaa ärsyttää, ja Taavin innostus vastaavasti kasvaa. Läpsiminen ja hännän pureskelu lisääntyvät, ja Alvin naukaisee kiukkuisena.


Ja määhän en hevillä ymmärrä lopettaa. En ole koskaan ymmärtänyt hienovaraisia vihjeitä enkä ymmärrä nytkään. Olen harvinaisen yksinkertainen kissa ja taidan purra tämän narun nyt kokonaan poikki.


Sitten ollaankin jo taas senttimetrin päässä selkäsaunasta.


Jos teet tuon vielä kerran, niin mää hakkaan sut.


Turpiin tuli, taas kerran.


Hetken nujakoinnin jälkeen voidaan aloittaa alusta. Nahkahäntä heiluu taas, ja Tauski miettii, josko purisi nyt vähän lujempaa kuin edellisellä kertaa, ja pitäisi kynsillä vähän tiukemmin kiinni.


Jaa, puhuitko sää meistä vai?

30 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. :)

      Poista
  2. Hih! Rajun näköistähän se touhu kissaperheessä on :D
    Väliin on turha mennä. Mä en ainakaan uskalla :=)
    Ensin paukutetaan ja purraan, sitten jo huudetaan toisen perään uutta erää kaivaten.

    Ihana kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja meillä huomaa näissä "syön sun hännän" -tilanteissa, että Alvin myös oikein kerjää painimatsia. Ei lähde mihinkään, vaikka toinen on koko ajan hännässä kiinni, vinkuu ja huutaa kyllä, mutta välillä tuntuu että oikein tyrkyttää häntäänsä purtavaksi, että saa sitten luvan kanssa antaa toiselle köniin.

      Poista
  3. :DD Vauhtia ja vaaratilanteita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä riittää - aamusta iltaan. :)

      Poista
  4. Taitaa tehdä häntään pureminen kipeätä kun ei ole karvoja pehmusteena :) On nuo teidän kissat kyllä aikamoisia kavereita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä tosiaan tylsää tule, kun on neljä nelijalkaista aiheuttamassa kaaosta liialliseen järjestykseen.

      Poista
  5. sain hyvän mielen, ihana tarina :)

    VastaaPoista
  6. He he mut Taavi on viimeses kuvas oikeesti sen näkönen että hävis kisan mutta kun sitä nahkahäntää ei kertakaikkiaan voi vastustaa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taavi häviää aina. Alvin on niin kovapäinen ja periksiantamaton, että Taavin pulliainen jää kyllä kakkoseksi, mutta yritys on sitkeää. :)

      Poista
  7. Taisi oikein kerjätä turpiinsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanan mukaisesti. Ja tekee sitä ihan jatkuvasti. Taavin tapa on yleensäkin makoilla lattialla muina miehinä, ja kun sille päälle sattuu, yrittää siitä hutkia ohi meneviä, oli ne sitten kissoja tai ihmisiä. Tosin äärimmäisen laiska kissa kun on, ei välttämättä vaivaudu siirtymään mihinkään, vaan odottaa vain, että joku sopiva härnättävä osuisi kohdalle, ja sitten voisi yrittää vähän käpälällä läpsiä.

      Poista
  8. Emmää kestä taaskaan, on ne IHANIA :`D!!

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. :) Taavilta taas terveisiä sinne faneille. :)

      Poista
  10. Aivan mainio tarina ja kuvasarja :) Pojat ovat poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pojat osaa molemmat äärimmäisen hyvin toisen härnäämisen perustaidot. Meillä tytöt harrastaa toisten ärsyttämistä vähemmän, vaikkakin Kertu on erittäin helposti härnättävissä ja painiin usutettavissa, ja jaksaakin sitten härnättynä tapella ja nujakoida kaikkien edestä.

      Poista
  11. Ihana tarina ja toi viimenen kuva on ihan paras! :D
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  12. Teilläkin on näköjään Kattilasta kissa. Meidänkin kolmesta kissasta on yksi haettu Kattilasta, vajaat pari vuotta takaperin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukahan teillä mahtaa Kattilalaisista olla? Me ollaan Kattilassa aina säännöllisesti käyty kissoja katsomassa, ja kiinnostaisi tetää, kenet teille on adoptoitu, että olisiko Kattilasta itsellekin tuttu kissa.

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)