tiistai 1. lokakuuta 2013

Lastenkodilla


 Menneen viikonlopun vietimme jälleen virolaisessa lastenkodissa Venäjän rajan tuntumassa.


Touhua, juoksua, kampauksia, jalkapalloa, kielimuureja, halauksia, sylittelyjä...


...kaikenlaisilla kielillä kommunikointia, tiukkaa takertumista, naurua, iloa ja vähän suruakin...


Surua pakettiin toi ehkä eniten se, että viime kerrasta lasten määrä lastenkodilla oli lisääntynyt hurjasti, ja erityisesti 3-4-v poikia tursui ovista ja ikkunoista. Kolmen aiemman ryhmän lisäksi lastenkotiin oli avattu uusi neljäs lapsiryhmä. Henkilökunta kertoi lastenkodille tulevan lapsia nyt myös naapurikuntien lastenkodeista, jotka pursuavat yli äyräiden huostaanotetuista lapsista.
 

Vaan me touhuttiin taas niin paljon kuin virtaa ja aikaa riitti kolmelle päivälle. Tällä kertaa meidän matkaseurue olikin pienin sitten seitsemään vuoteen, vain minä, mies ja Tampereen lainamummo, lastenkotilasten termein grazy baabuska. Vaan seurahan oli siis sitten pienessä porukassa sitäkin laadukkaampaa. :)


Toiset kaipasivat enemmän touhua ja aktiviteetteja, toisille riitti tiukasti sylissä istuminen, joku kaipasi enemmän kommunikointiyrityksiä kaikilla käytössä olevilla kielillä. Olipa joukossa sellainenkin, joka kaipasi vain vieressä istumista, ihan liki, kylki kyljessä, ihan hiljaa ja mielellään vaikka useamman tunnin ajan.


Reissu on ohi, ja mies piti vielä maanantaina vapaapäivän ja haki minun töissä ollessani kissat Pohjanmaan hoidosta kotiin.


Jaa, että näkeekö meillä, että nelijalkaiset perilliset ovat palanneet kotiin?


Karvainen jälkikasvuhan vietti kuluneen viikon vanhempieni hoidossa vaarin vintissä Pohjanmaalla. Vielä sunnuntai-iltana äiti kertoi puhelimessa, että kaikki on mennyt oikein mallikkaasti, eivätkä kissat olleet tehneet mitään koiruuksia - ei kapinapissoja, ei tuhotöitä, ei mitään arkisia metkuja. Vaan eipä päässyt kotihoitaja näistä kavereista ihan niin helpolla. Vain hetki puhelun jälkeen jälkikasvu ilmeisesti päätti, että nyt piisaa tämä Pohjanmaan lomailu, ja maanantaihin mennessä äippä olikin sitten päässyt siivoamaan kolmet kapinapissat a´la Alvin ja yhdet Grislin oksennukset. :D


Miestä oli vastassa Pohjanmaalla jokseenkin murjottava nelikko, ja erityisesti Taavi osoitti mieltään pitkästä erosta. Kotiin tultua kesti monta tuntia, ennen kuin murjotus hellitti ja kissakatras Taavia myöten alkoi taas olla omia itsejään. Yöllä nukuttiinkin sitten tiiviisti perhepedissä ja sekä minä että mies jouduimme tyytymään siihen kymmenen sentin reunapaikkaan sängyssä - vaan ehkäpä me olimme ansainneet sen.

20 kommenttia:

  1. Suuri kunnioitukseni teille avarasydämisille ihmisille. Minua varmaankin vain itkettäisi olla tuollaisessa paikassa, kun lapset liimautuvat kylkeen kiinni kaipuussaan.
    Kissat osaavat kyllä olla niin mainioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin alkuun itsekin ajattelin, että olisi hyvin suurullinen fiilis, vaan siihen ei tuolla tohinassa kumminkaan pysty. Lapset ovat kuitenkin lapsia, taustoistaan riippumatta, kaikkialla, ja pääosa ajasta on armotonta hulabaloota, menoa ja riehumista, eli ei siinä juurikaan ehdi kyynelehtimään. :)

      Poista
  2. Kuinka usein noita reissuja teette? Entä kuinka hankitte viemiset ja tuliaiset - olisi mukava olla osallisena siinä. Voit laittaa minulle myös sähköpostia, jos et halua vastata kovin monisanaisesti täällä. (sirkku 65 @ hotmail. com) (poista välit osoitteesta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sirkku! Laitan sinulle sähköpostia lähipäivinä.

      Poista
  3. Koskettavaa tuo lastenkotivierailu mutta silti aivan mahtavaa, että löytyy kaltaisianne ihmisiä.
    Ja nuo kissat, niin viattoman näköisiä noissa kuvissa :D! Ihania ovat!

    VastaaPoista
  4. Voi ihanuus minkä matka te ootte tehneet lastenkotiin! Katselukin jo tämän ruudun takaa saa mielen liikuttuneeksi! Teette arvokasta työtä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se liikuttuneisuus tulee aina jälkijunassa. Paikan päällä ei juurikaan ehdi liikuttua, kun hiki hatussa kohelletaan ja juostaan pitkin lastenkodin käytäviä joku reppuselässä, joku niskassa ja joku nilkassa kiinni. :)

      Poista
  5. Erittäin hienoa työtä teette. Ei kuivin silmin lue tarinaanne, koskee niin paljon tuo lasten kohtalo. Kunpa kaikki saisivat onnellisen lapsuuden ja perheen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen lauseesi kiteyttääkin kaiken. Ei sitä sen paremmin voisi sanoa.

      Poista
  6. Ootte te ihania!! <3

    Mä tässä mietin jälleen että mitä mä teen noille pieneksi jääneille lastenvaatteille..järjestetäänkö joskus jotain vaatelähetyksiä lastenkoteihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti näitä keräyksiä onkin eri yhdistyksissä, ainakin Vaaka ry on kerännyt joskus käytettyjä vauvanvaatteita Karjalaan. Tähän lastenkotiin emme ole käytettyä tavaraa vieneet lainkaan. Asialla on oma historiansa jossakin menneisyydessä, mutta pääsyy tässä kohtaa on se, että haluamme viedä jokaiselle lapselle käydessämme pienet lahjapaketit, sellaista uutta ja pientä, niin kuin omillemmekin ostaisimme. Ja koska menemme henkilöautolla, on auto aina niin kattoa myöteen täynnä, ettei matkustajien, lahjapakettien ja vähäisten matkatavaroiden lisäksi muuta mukaan mahtuisikaan. :)

      Poista
  7. Ihana että matka nyt onnistui, veitte taas lapsille iloa ja voimaa arkeen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tällä kertaa toinen yritys tuotti tulosta. :)

      Poista
  8. Hienoa, että teette tuollaisia matkkoja. Ne voivat kantaa noita pieniä ihmisiä pitkään<3
    Ja kissat osaavat kyllä näyttää mitä mieltä ne ovat moisesta "hylkäämisestä"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylkäämisestä kapinointi näkyi meillä viikon verran kohtalaisen voimakkaana, erityisesti Alvinilla, vaan nyt ollaan taas voiton puolella. :)

      Poista
  9. Liikuttava vierailu. Läsnäolo on lapsille suurin lahja, muistot siitä kantavat elämässä. Oli joku, joka välitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelen. Ja koska kyseessä ei ole mikään yltiököyhyydessä räytyvä lastenkoti, vaan lapsilla on hyvät vaatteet, leluja ja materiaalisesti asiat ihan hyvin kohdallaan, on meidänkin ydinasiamme viedä sinne pari kertaa vuodessa ennen kaikkea itsemme. Revittäviksi, riepoteltaviksi, päällä hypittäviksi, halattaviksi ja pussattaviksi. :)

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)