Lastenkodilla

 Menneen viikonlopun vietimme jälleen virolaisessa lastenkodissa Venäjän rajan tuntumassa.

Touhua, juoksua, kampauksia, jalkapalloa, kielimuureja, halauksia, sylittelyjä...

...kaikenlaisilla kielillä kommunikointia, tiukkaa takertumista, naurua, iloa ja vähän suruakin...

Surua pakettiin toi ehkä eniten se, että viime kerrasta lasten määrä lastenkodilla oli lisääntynyt hurjasti, ja erityisesti 3-4-v poikia tursui ovista ja ikkunoista. Kolmen aiemman ryhmän lisäksi lastenkotiin oli avattu uusi neljäs lapsiryhmä. Henkilökunta kertoi lastenkodille tulevan lapsia nyt myös naapurikuntien lastenkodeista, jotka pursuavat yli äyräiden huostaanotetuista lapsista.

 

Vaan me touhuttiin taas niin paljon kuin virtaa ja aikaa riitti kolmelle päivälle. Tällä kertaa meidän matkaseurue olikin pienin sitten seitsemään vuoteen, vain minä, mies ja Tampereen lainamummo, lastenkotilasten termein grazy baabuska. Vaan seurahan oli siis sitten pienessä porukassa sitäkin laadukkaampaa. :)

Toiset kaipasivat enemmän touhua ja aktiviteetteja, toisille riitti tiukasti sylissä istuminen, joku kaipasi enemmän kommunikointiyrityksiä kaikilla käytössä olevilla kielillä. Olipa joukossa sellainenkin, joka kaipasi vain vieressä istumista, ihan liki, kylki kyljessä, ihan hiljaa ja mielellään vaikka useamman tunnin ajan.

Reissu on ohi, ja mies piti vielä maanantaina vapaapäivän ja haki minun töissä ollessani kissat Pohjanmaan hoidosta kotiin.

Jaa, että näkeekö meillä, että nelijalkaiset perilliset ovat palanneet kotiin?

Karvainen jälkikasvuhan vietti kuluneen viikon vanhempieni hoidossa vaarin vintissä Pohjanmaalla. Vielä sunnuntai-iltana äiti kertoi puhelimessa, että kaikki on mennyt oikein mallikkaasti, eivätkä kissat olleet tehneet mitään koiruuksia - ei kapinapissoja, ei tuhotöitä, ei mitään arkisia metkuja. Vaan eipä päässyt kotihoitaja näistä kavereista ihan niin helpolla. Vain hetki puhelun jälkeen jälkikasvu ilmeisesti päätti, että nyt piisaa tämä Pohjanmaan lomailu, ja maanantaihin mennessä äippä olikin sitten päässyt siivoamaan kolmet kapinapissat a´la Alvin ja yhdet Grislin oksennukset. :D

Miestä oli vastassa Pohjanmaalla jokseenkin murjottava nelikko, ja erityisesti Taavi osoitti mieltään pitkästä erosta. Kotiin tultua kesti monta tuntia, ennen kuin murjotus hellitti ja kissakatras Taavia myöten alkoi taas olla omia itsejään. Yöllä nukuttiinkin sitten tiiviisti perhepedissä ja sekä minä että mies jouduimme tyytymään siihen kymmenen sentin reunapaikkaan sängyssä - vaan ehkäpä me olimme ansainneet sen.