keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ei voi pilata mun fiilistä millään...


Kovin usein törmää siihen faktaan, että me ihmiset ollaan vaan aika kummallisia. Elämäkin on usein aika kummallista.



Mullahan on nyt vielä hetken meneillään tämä puolen vuoden Etsi itsesi -vapaa töiden suhteen. Puolen vuoden irtiotto normityöstä ja normirytmeistä. Enemmän omaa aikaa, aikaa olla, tehdä mitä huvittaa ja aikaa kuulostella itseään. Työjuttujakin olen tehnyt jonkin verran, mutta ihan toisenlaisia projekteja, sellaisia väljiä kuvioita, missä pystyn tekemään asiat itse määrittelemässä tahdissa.



Parin kuukauden kuluttua olis paluu työelämään, siihen mun alkuperäiseen, omaan työhön, mistä olen ollut nyt jo useamman vuoden muissa kuvioissa. Siihen tuttuun, turvalliseen, rakkaaseen. Mä oon tehnyt parin vuoden aikana monta lähtöä, että nyt tuntuis kivalta vuorostaan palata. Mulla oli tuossa jokin viikko sitten oikein feng shui -olotila tulevien työkuvioiden suhteen. Sellainen syvä rauha ja tasapaino, ajatus pysyvyydestä, tasaisuudesta ja harmoniasta.



Joku rikkoi mun harmoniani juuri siinä parhaimmassa "lillun tasaisuuden aallokossa enkä ajattele mitään" -kelluntatilassa. Tarjosi jotakin ihan muuta. Pisti feng shuit heti kerralla rullalle. Sinne katosi mun harmonian ja tasapainon kuvitelma. Samalla meni hukkaan myös se ajatus, että mitäs mä nyt sitten taas halusinkaan tehdä. Niin, ihmisenä mä en taida olla kovinkaan tasainen ja harmoninen. ;)



Taas joutui uudelleen miettimään jo moneen kertaan miettimänsä asiat pohjamutia myöten. Kaivelemaan oman pääkoppansa nurkkia ja yrittämään etsiä sieltä, että mikä sää nyt oikein oot miehiäs. Että voisiks sää jo päättää, mitä sä oikein haluat. Kesti sisäistää, ettei tartte päättää. Ei mun tartte tänään tietää, mitä haluan tehdä vuoden päästä. Tai kymmenen vuoden päästä. Ei tartte olla valmis, eikä tasaisen, pysyvän ja harmonisen varma. Kunhan tekee elämänsä päätökset niin hyvin kuin sillä hetkellä ja niillä tiedoilla on mahdollista ja elää niiden valintojen kanssa. Usein tässä elämässä voi valita vielä uudelleenkin. Hirveen montakin kertaa uudelleen, jos työstä puhutaan.


Kolmisen viikkoa asiat on nyt olleet ihan auki. Olen istunut monenlaisissa palavereissa pohtimassa, kuuntelemassa, kyselemässä, empimässä, ajattelemassa. Jahkaillut. Puntaroinut sitä, että vaakakupeissa on kaksi äärimmäisen erilaista vaihtoehtoa, mittakaavaltaan aivan eri suhteissa olevaa, osaamisvaatimuksiltaan kaksi aivan eri kaliiberia olevaa ja silti kaksi todella hyvää vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto olisi kuin henkinen paluu jonkinlaiseen kotipesään, tuttuun, turvalliseen ja läheiseen. Toisessa olisi edessä isoja kuvioita, suuria haasteita, loputtomasti uusia ihmisiä, kilometrejä ja monenlaista uuden opettelua. Ai niin, ja jälkimmäisessä työn aloitus jo ihan pikimmiten, lähiviikkoina.



Tänään oli toiseen vaihtoehtoon liittyvä palaveri, joka hermostutti jo monta päivää etukäteen. Laitoin miehelle viestiä ennen palaveria, että mua hermostuttaa niin, että oksettaa. Mies tsemppasi todeten, että ei haittaa, vaikka oksentaisi palaverissa lattialle, koska on tärkeää olla oma itsensä. ;) En oksentanut.


Kaikki on edelleen yhtä auki kuin oli sinne mennessä, eikä johtuen vain minusta, vaan ennen kaikkea työn rakenteellisista kuvioista. Jännittävää, että tän kaiken epävarmuuden keskellä mulla oli kotiin ajellessa vain hirveen kepeä ja onnellinen fiilis. Päässä on soinut Cheekin ja Lord Estin Kaikki hyvin -rallatus. 

Mä nautin täysillä tästä päivästä, 
se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä.
Mul on kaikki hyvin tänään,
ei voi pilata mun päivää mikään.
Mul on kaikki hyvin tänään,
se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä.


Sen fiiliksen ajattelin säilyttää. Asiat menköön painollaan. Mä ajelin kotiin Arnoldsin kautta ja kasvatin omaa painoani isolla donitsilla. 

Mulla kaikki hyvin on, ei voi pilata mun fiilistä millään.

12 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus. Mulla on ollut päässä tosi samanlaisia ajatuksia tässä parin vuoden aikana. Että mitä sitä nyt sitten oikein haluaa. Nyt kaikki alkaa ehkä selkiytymään mun päässä ja jutut loksahtelee toivottavasti paikoilleen. Katsotaan. Mutta tsemppiä päätöksiin, niiden ei kuulukaan olla helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että sulla alkaa asiat selkiytyä. Kyllä sitä joskus on paikallaan törmätä tilanteisiin, joissa on pakkokin ajatella vähän perusteellisemmin ja pitemmällä tähtäimellä. Mun tähtäimestä en tosin tiedä. Saattaa olla vähän epäkunnossa, kun ei oikein tarkenna. :)

      Poista
  2. Oikeastaan asiat, kaikkikin lopulta järjestyy ja asettuu oikeille urilleen, ihan omalla painollan. Niin se vaan yleensä menee. Äläkä hävitä sitä huippu fiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin haluan ajatella, että omalla painollaan. Ja edelleenkin, aina voi valita uudelleen. :) Huippufiilis oli niin hyvä tänään, että täytyy pitää siitä kiinni.

      Poista
  3. Ihania postauksia sinulla yleensä, mutta voisitko jättää nuo kissakuvat pois. On niin oksettavan rumia katteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Valitettavasti oksettavan rumat katit kuuluvat kiinteänä osana tähän blogiin, joten nyt sun ilmeisesti täytyy tehdä valinta ja joko sietää niitä tässä blogissa tai klikata seuraavaan blogiin. :)

      Poista
  4. Mukavaa luettavaa, itsekin olen miettinyt että mitä vielä oikeastaan haluan tehdä. Nyt pääsen parin viikon päästä vaihtamaan omasta työstä takaisin samaan työhön, josta lähes 10 vuotta sitten lähdin päätöksellä, että tänne en enää palaa...niin se mieli muuttuu...vai muuttuuko ihminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen, että varmaan sekä että - mieli muuttuu ja ihminenkin. Mulla taas on ollut nyt tää vähän toisinpäin - mahdollisuus olisi palata siihen työhön, mitä olen tavallaan kaivannut koko ajan muualla ollessani. Sinne olin menossa kovaa kyytiä, ja nyt, kun tulee uudenlaisia ovia eteen, ei enää tiedäkään, mihin suuntaan menisi ja mitkä mahdollisuudet hyödyntäisi. Mun etuna on tosin se, että tuohon omaan, alkuperäiseen työhöni pääsen aina takaisin.

      Poista
  5. Onpa isoja asioita päätettävänä! Nyt on kai tärkeää, että pidät sekä pään kylmänä että kuuntelet sydämen ääntä. Jos yhtään hälytyskellot jossain suhteessa soi, kuuntele intuitiotasi ja toimi sen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun intuitioni sanois, että pysy kotona ja ompele itsesi onnelliseksi - vaan se ei nyt taida olla vaihtoehto. :) Mä oon nyt saanut olla niin etuoikeutetussa tai pirullisessa (kumpi sitten onkaan se oikea näkökulma) asemassa viime vuosina, että oon saanut valintamahdollisuuden useamman kerran erilaisten tehtävien välillä. Yksi polku jäi astelematta, toinen oli mulle vähän väärän mallinen, vaikka sitä tuli lompsittuakin. Tuttu ja turvallinen pitempään talsittu polku odottaa taustalla. Tästä uusimmasta tiestä en vielä tiedä mitään. Kaikki kasvattaa, opettaa ja vaikka jokin valinta ei sitten aina ihan oma juttu oliskaan, niin olen silti niitäkin isoja kokemuksia rikkaampi. Nyt onnellista on se, että kumpikin vaihtoehto tuntuu hyviltä. Saas nähdä.

      Poista
  6. Asioilla on tapana järjestyä<3 Onni on se, kun voi valita kahden hyvän väliltä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Onnellista on, että on töitä, joista valita. Varsinaista ongelmaahan ei oikeasti edes ole. Asia olis ongelma silloin, jos ei olisi töitä ollenkaan.

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)