sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ovi


Pölyinen ja likainen ovi löytyi vuosi sitten lapsuuden kotitalon piharakennuksen välikatosta. Olin jo jonkin aikaa etsinyt huuto.netistä kotiimme vanhaa sisustusovea tuloksetta. Kun viimein sopiva ovi sopivan matkan päästä löytyi, kävi kuitenkin niin, että hävisin huudon viime metreillä ja ovi meni toiselle onnekkaalle omistajalle. Kun oviasia tuli kotona isin kanssa puheeksi, kertoi hän löytäneensä tuon kotitalon ruokakomeron ovena muinaisina vuosina toimineen oven välikatosta, ja niinpä minulla yllättäen olikin oviprojekti käsissä.


Projektia riitti. Onneksi maalipinnat lähtivät kohtuullisen hyvin kuumailmapuhaltimella, mutta hiottavaa riitti. Ihastuttavan kaamea vihertävä maali löytyi monien valkoisten maalipintojen alta, ja olkoon kuinka muinainen ja retro tahansa - sekään ei jäänyt oven lopulliseksi pinnaksi.


Ovi muutti kanssamme Tampereelle silloiseen kotiimme ja sai pintaansa valkoisen maalin. Jossakin vaiheessa ajatuksena oli rakennella ovesta ruokapöytä, mutta se ajatus hautautui ja ovi jäi oveksi.


Uudistunut ovi vietti uuden elämänsä ensikuukaudet vanhan kotimme keittiön nurkassa Tampereella. Eipä tuo pieni ja ahdas keittiö ehkä aivan onnistunut paikka tuolle kapistukselle ollut, mutta minä pidin siitä kynsin hampain kiinni, vaikka mieheni olikin heittämässä sen mäkeen monen monta kertaa.


Kun koitti muuton aika omaan kotiin, pienten perheneuvotteluiden jälkeen myös ovi lähti mukaan. Muuttopäivänä tuli mietittyä, mitä mahtoivat naapurit ajatella, kun asunnosta kannettiin perinteisten muuttotavaroiden lisäksi ulos ovi ja ikkunatkin karmeineen päivineen...


Vaan nyt on ovi onnellisena sille kuuluvassa ympäristössä. Antiikkihuoneen valkoisessa tunnelmassa sen on hyvä elämäänsä jatkaa, ja oven paikkaan ja asetteluun on nyt myös tuo toinen osapuoli tyytyväinen. Eiköhän ovi saa tuossa piilopirtin ovena päiviään paistatella vielä monet vuodet.

4 kommenttia:

  1. Morotus! Kyllä te jaksatte ahertaa, aina jotain pientä laittamista meneillään! :) Mut hyvältä näyttää lopputulos, esim. toi vessa ja myyräkuumeastiakaappi! Jee! Ja ihanat noi värisävyt, mäkin kyllä tykkään valkosesta paljon. Se jättää tilaa ajatuksille - kotona pitää mahtua hengittämään. Ois mahtavaa tulla joskus teille taas ihastelemaan kaikkia noita pikku yksityiskohtia. Ja oot näköjään hankkinu gradukirjojakin, onhan ne ihan kiva sisustuselementti. ;)

    Mut pärjäilkäähän siellä, pupuset! :)
    T. Maria

    VastaaPoista
  2. Oon kertakaikkiaan sanaton...sen lisäksi että oot tehnyt hiiiimuisen homman (osa kunniasta kuuluu kyllä tietty Jannelle)kotinne saamiseksi teidän näköiseksenne niin oot vielä aikaansaanut tällaisen esittelyn siitä! Kuten taannoin sanoin, suhun ei voi saamattomuutta yhdistää :)

    Aleksi odottaa täpinöissään, koska pääsee ihaileen kaikkia kummitädin hienoja juttuja...kaikin aistein...eritoten makuaistia hyödyntäen :D

    Terkuin Sari ja Aleksi

    VastaaPoista
  3. Olen lueskellut sinun blogia sunnuntain ratoksi . Ihana ovi, täytyy myöntää,ettei miehet tahdo ymmärtää hyvän päälle mitään.

    Minullakin olisi oven maalaus edessä. Mistä muuten olet tuon sängyn löytänyt? minä haluan juuri samanlaisen.

    VastaaPoista
  4. Liisa: Sänky on alun perin miehen mummon peti, pohjan vuosiluku kertoo sängyn olevan 1930 -luvun tekoa. Iskin siihen silmäni anoppilan rantasaunassa, jossa se toimi kumiveneiden ja uimarenkaiden säilytystilana :) Muutti sieltä meille eikä pesun lisäksi vaatinut muuta kuin uuden patjan ja tyynyt, valkoinen maali siinä oli jo ennestään. Tykkään hurjasti, on yksi kotimme rakkaimpia esineitä. Toivottavasti löydät itsellesikin, näitä tulee yllättävistä paikoista vastaan.

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)