Ompeluateljé

Ensinnäkin, kiitokset hurjasti keittiöpostauksen kommenteista. Matosta tuli kyselyitä, siispä yritän väsätä jonkinlaista  virkkausohjetta lähipäivinä. Mutta nyt kuvia ateljeestamme.

Tämä huone toimii meillä työtilana, jossa nikkaroidaan, sahataan, ommellaan, askarrellaan, tuunaillaan, hiotaan, maalataan... Monikäyttöhuone siis. Tämä on myös se huone, jonka mies toivoisi kovin usein pysyvän siistinä, mutta johon minä valitettavasti en luovan kaaoksen ihmisenä kykene - tavarat on pakko olla levällään, jotta luovuus pääsee kukkimaan. Siispä nämä kuvat siististä huoneesta ovat kohtalaisen harvinaista herkkua.

Huoneen rakkaimpia esineitä on miehen mummon vanha puusänky, pohjassa vuosiluku 1936. Sänky on joskun muinoin maalattu valkoiseksi, ja se on meillä siltä osin alkuperäiskunnossaan.

Vanha ovi on omaasta lapsuudenkodistani, jossa se on historiallisina aikoina toiminut ruokakomeron ovena. Ovessa roikkuu lapsuusaikainen morsiusneidon mekkoni. Sovitusnukke on muutaman illan tulos, joka rakennettiin oman kropan mukaan vanhasta paidasta, maalarinteipistä, tapettiliisteristä ja vanhoista kirjansivuista - minun vähäisessä vaateompelussani ajaa hyvin asiansa.

Tämä pöytä ja sen yllä oleva hylly on ollut viimeisin projekti. Pöytä tehtiin Pohjanmaalla iskän kanssa vanhoista lankuista ja heinäseipäistä, hyllyn askartelimme miehen kanssa vanhasta laudasta. Vanha kirjasinlokerikko sai valkoisen maalin pintaansa ja toimii pitsitelineenä. Puolista osa on aitoja vanhoja, osa iskän sorvaamia.

Ja mä kun luulin, että omistan kohtalaisen paljon pitsejä, vaan kun tähän lokerikkoon alkoi näytepalasia laittaa, jäikin hurjasti tyhjiä koloja. Mutta onpa jotakin haastetta tuleville löytöretkille.

Äitin isä eli paappa on ikänsä harrastanut puutöitä ja hänen tekemiään ovat myös puiset peilit, jotka olen saanut lapsena. Jotta sukua tulisi tässä huoneessa edustettua tasapuolisesti puolin ja toisin, on alakuvassa oleva vanha kiikku anoppini lapsuudenkeinu. Meillä se tosin muuttui sinisestä valkoiseksi ja sai vanhasta pellavakaitaliinasta uuden istuimen.

Pieni, alun perin vihertävä lipasto löytyi Minimanista. Pienellä käsittelyllä siitä tuli kelpo-uusvanha. Niin, ja etten vain vapaa-ajallakaan pääsisi unohtamaan, mitä teen työkseni, ripustin kattoon pyykkinarulle vanhoja lastenvaatteita - niistäkin osa ehtoja vanhoja omia, osa kirppislöytöjä. Ei pääse nuo päivähoidon pienet asiakkaat unohtumaan. :)

Sellaista meidän ateljeessa. Nyt täytyis varmaan painua peiton alle, mies nukkuu jo täyttä päätä sohvalla tv:n ääressä, kun minä vielä bloggailen. Huomenna viimeistellään wc, joka on kokenut myös muodonmuutosta. Niistä kuvia myöhemmin. Pysytään siis linjoilla.

Mukavaa sunnuntaita sinulle!