Pohjanmaalta kotiutettua

 Vietimme pitkästä aikaa viikonloppua kotiseuduilla Pohjanmaalla. Mulla oli oikein materialistinen viikonloppu, sillä ihmisillä tuntui olevan tarvetta luopua tavaroistaan ja minulla oli oikein halukas olo vastaanottaa kaikenlaista jännittävää. :)

Ensimmäinen jännittävyys on tämä kello. Kello on jo vuosia sitten maisterilahjaksi saamani, paapan veistämä kello (määhän valmistuin oikeasti ja virallisesti vasta viime keväänä, vaan koska kellon veistäjä siirtyi vihreämmille veistomaille jo ennen minun valmistumistani, sain valmiiksi tehdyn kellon jo etuajassa). Mulla on ennestään monenlaisia paapan tekemiä kelloja ja peilejä, puunvärisiä, ja uskaltauduttiin äitin kanssa visioimaan tämän yhden maalaamista valkoiseksi. Äiti toteutti urakan, ja nyt uudessa kuosissaan oleva ihana kello muutti meille Pirkanmaalle takaisin.

Joskus parikymmentä vuotta sitten ennen joulua askarreltiin muorin kanssa himmeleitä. En mää kyllä vissiin mitään tästä tehnyt, kunhan olin mukana ja kuvittelin tekeväni - ja sehän siinä tietysti tärkeintä olikin, olla mukana ja kuvitella olevansa ratkaisevan tärkeä auttaja himmelin teossa. Valmiita himmeleitä on vuosikymmeniä roikkunut sen huoneen katossa, jossa me Pohjanmaan reissuilla vaarin kodissa yövymme, ja kun yhtenä iltana nukkumaan mennessä himmeleitä pääni päällä tuijottelin, rohkenin aamulla kysymään vaarilta, josko saisin niistä yhden. Ja sainhan minä.

 

Miehen siskolta meille kotiutui Kanadassa muinoin asuneen, jo vuosikymmeniä sitten kuolleen sukulaisen vanhoja koruja. Vanhoja rintaneuloja, kalvosinnappeja ja korvakoruja, kaikenmoisia, jännittäviä.

Nämä pitsi-ihanuudet sen sijaan kotiutuivat meille jo menneellä viikolla. Vanhemmalla ystävällä on koti täynnä kaikenmoisia vanhoja aarteita, ja aina toisinaan hän nurkkia tutkiessa laittaa viestiä milloin minkäkinlaisesta esineestä, joka voisi haluta uuden kodin. Nyt oli tarjolla hurja määrä pitsilakanoita ja pitsiliinoja (kuvassa vain ihan pieni osa), jotka sitten kävimme hakemassa uuteen kotiinsa. Ystävällä on ikäiseni poika, vaan koska tuo maailmanmatkaaja ei ole halukas ennakkoperimään vanhoja aarteita eikä kuljettamaan niitä rinkassa ympäri maailmaa, on minulla onni toimia sijaisennakkoperijänä. :)

Jotakin tuli ommeltuakin. Tämä istuintyyny työkaverille valmistui menneellä viikolla.  

Kirpparilta kahdella eurolla löytyneestä keskeneräiseksi jääneestä pitsihuivin leikkelin kappaleiksi, yhdistin ruskeaan kankaaseen ja ompelin kasan sydämiä.

Ja niin, sitten niitä kravattihameita. Punainen hame valmistui heti edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen samana iltana, ja alempien kuvien musta-valko-harmaa valmistui Pohjanmaan reissulla. Vielä olisi nelisenkymmentä kravattia odottamassa, vaan ehkäpä nyt saavat hetkisen odottaa. Seuraavaksi taas jotakin muuta.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!