Nostalgiaa

Pieni Lintu -blogissa on meneillään valokuvakilpailu, jonka tämän kertainen aihe on nostalgia. Pohjanmaalla käydessäni suunnittelimme kilpailukuvan 88-v vaarin kanssa, ja tuo meidän kilpailukuvamme kilpailee numerolla 16 ja nimellä "En vaihtais sekuntiakaan".

Käyhän kurkkaamassa aivan ihanat nostalgiset kilpailukuvat ja äänestä suosikkiasi.

Nostalgia -teemaa pyöritellessä jäin miettimään, mikä mulle on oikeastaan sitä nostalgiaa. Ja lopultakin, minulle nostalgiaa ei ole vanha silitysrauta, puinen pyykkilauta, pitsirulla tai rukki, vanhat vaunut tai marttanukke. Ne ovat tavaroita, joita kotiini hamuan ja joita loputtomasti ihastelen, vaan minulle sen nostalgisen sisäisen (tai ulkoisenkin) kiljahduksen herättävät ne esineet, joihin liittyy tiiviisti muistoja omasta lapsuudesta. Minulle nostalgia taitaa olla enemmänkin jotakin seuraavaa:

Vanha legoukko, lapsuuteni ensimmäinen lego, jonka oli saanut nimekseen jostakin kumman syystä Nukkumatti. Nukkumatti oli legoukko, jolla oli persoona ja luonne, ja se oli aina minun ja pikkuveljen legoleikeissä se kylän viisain, tietäväisin, hyväntahtoisin ja kunnioitetuin. Nukkumatti löytyi Pohjanmaan reissulla legolaatikosta, ja se oli pakko napata vierailemaan Pirkanmaalla.

Äiti kävi joskus lapsuudessani nukkekurssilla, jonka tuloksena hän sai tehtyä kolme kangasnukkea; yhden itselleen, toisen siskolleni ja kolmannen minulle. Näitä käsiteltiin varovaisesti eikä niillä ollut lupa leikkiä, ja siksipä minunkin nukkeni on edelleen iskemättömässä kunnossa reilut pari vuosikymmentä myöhemminkin.

Himmeli. Niitä tehtiin joskus yhdessä muorin kanssa ja ne ovat kyllä viimeisen päälle nostalgisia joulun tuojia. 

Puuakka. Pienet ihmishahmot, legoukot ja puuakat ovat ilmeisesti kiehtoneet mua lapsuudessa, koska myös tämä muorin kolmesenttinen puuakka herättää minussa vallan nostalgisia tunteita. Siellä se aina oli, puolipaneelin reunalla muorin ja vaarin vintissä. Ja nyt se on täällä meidän omassa kodissa.

Ja löytyyhän tuota nostalgiaa, kun vähän katselee kodissa sillä silmällä vanhoja esineitä, tutkii vanhoja tavaroita ja valokuvia. Nostalgiaa löytyy niin C-kaseteista ja disketeistä kuin keltaisesta lankapuhelimestakin, johon puhuminen ja varsinkin vastaaminen oli kohtuupaljon virallisempaa kuin kännykkään nykyään. Nostalgiaa löytyy kangaskaapista löytyvästä retrokankaasta, jossa keltaiset ja ruskeat nallet leikkivät, se oli meidän lastenhuoneen verho silloin joskus. Ja nostalgiaa löytyy vanhasta vedettävästä kaappikellosta, jonka sisälle pystyi piilottamaan salaa jos jonkinmoista pientä lelua, suklaamunayllätystä ja pyyhekumia. Jännittävintä oli tietysti, kun omat kädet eivät yltäneet näitä aarteita sieltä poiskaan ottamaan, ja viimein vuosia myöhemmin jo unohtuneet aarteet löytyivät, kun käsissä alkoi pituus riittää kaappikellon sisusten tutkimiseen.

Mistäs sinun nostalgiasi syntyy?