keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Nostalgiaa



Pieni Lintu -blogissa on meneillään valokuvakilpailu, jonka tämän kertainen aihe on nostalgia. Pohjanmaalla käydessäni suunnittelimme kilpailukuvan 88-v vaarin kanssa, ja tuo meidän kilpailukuvamme kilpailee numerolla 16 ja nimellä "En vaihtais sekuntiakaan".


Käyhän kurkkaamassa aivan ihanat nostalgiset kilpailukuvat ja äänestä suosikkiasi.


Nostalgia -teemaa pyöritellessä jäin miettimään, mikä mulle on oikeastaan sitä nostalgiaa. Ja lopultakin, minulle nostalgiaa ei ole vanha silitysrauta, puinen pyykkilauta, pitsirulla tai rukki, vanhat vaunut tai marttanukke. Ne ovat tavaroita, joita kotiini hamuan ja joita loputtomasti ihastelen, vaan minulle sen nostalgisen sisäisen (tai ulkoisenkin) kiljahduksen herättävät ne esineet, joihin liittyy tiiviisti muistoja omasta lapsuudesta. Minulle nostalgia taitaa olla enemmänkin jotakin seuraavaa:


Vanha legoukko, lapsuuteni ensimmäinen lego, jonka oli saanut nimekseen jostakin kumman syystä Nukkumatti. Nukkumatti oli legoukko, jolla oli persoona ja luonne, ja se oli aina minun ja pikkuveljen legoleikeissä se kylän viisain, tietäväisin, hyväntahtoisin ja kunnioitetuin. Nukkumatti löytyi Pohjanmaan reissulla legolaatikosta, ja se oli pakko napata vierailemaan Pirkanmaalla.


Äiti kävi joskus lapsuudessani nukkekurssilla, jonka tuloksena hän sai tehtyä kolme kangasnukkea; yhden itselleen, toisen siskolleni ja kolmannen minulle. Näitä käsiteltiin varovaisesti eikä niillä ollut lupa leikkiä, ja siksipä minunkin nukkeni on edelleen iskemättömässä kunnossa reilut pari vuosikymmentä myöhemminkin.


Himmeli. Niitä tehtiin joskus yhdessä muorin kanssa ja ne ovat kyllä viimeisen päälle nostalgisia joulun tuojia. 


Puuakka. Pienet ihmishahmot, legoukot ja puuakat ovat ilmeisesti kiehtoneet mua lapsuudessa, koska myös tämä muorin kolmesenttinen puuakka herättää minussa vallan nostalgisia tunteita. Siellä se aina oli, puolipaneelin reunalla muorin ja vaarin vintissä. Ja nyt se on täällä meidän omassa kodissa.


Ja löytyyhän tuota nostalgiaa, kun vähän katselee kodissa sillä silmällä vanhoja esineitä, tutkii vanhoja tavaroita ja valokuvia. Nostalgiaa löytyy niin C-kaseteista ja disketeistä kuin keltaisesta lankapuhelimestakin, johon puhuminen ja varsinkin vastaaminen oli kohtuupaljon virallisempaa kuin kännykkään nykyään. Nostalgiaa löytyy kangaskaapista löytyvästä retrokankaasta, jossa keltaiset ja ruskeat nallet leikkivät, se oli meidän lastenhuoneen verho silloin joskus. Ja nostalgiaa löytyy vanhasta vedettävästä kaappikellosta, jonka sisälle pystyi piilottamaan salaa jos jonkinmoista pientä lelua, suklaamunayllätystä ja pyyhekumia. Jännittävintä oli tietysti, kun omat kädet eivät yltäneet näitä aarteita sieltä poiskaan ottamaan, ja viimein vuosia myöhemmin jo unohtuneet aarteet löytyivät, kun käsissä alkoi pituus riittää kaappikellon sisusten tutkimiseen.


Mistäs sinun nostalgiasi syntyy?

17 kommenttia:

  1. Ihana kuva,kävin äänestämässä sinun kuvaasi. se on paras niistä kaikista ja se tunne mikä siitä välittyy. Huomasin että tässä vaiheessa johtopaikka:)

    Minulle vanhoihin tavaroihin liittyy juurikin ne asiat, mitkä tuovat sen nostalgisen olon.

    VastaaPoista
  2. Mukavia nostalgisia muistoja sielläki <3

    Minun nostalgiset muistot syntyy ja löytyy kans kotoa:
    minun vanha täyspuinen nukenkehto, jolla leikin pienenä (oranssi) ja jolla leikki myös edesmennyt äitini pienenä (vihreä), enoni tyttö leikki kans sillä (v.pun) joka on nyt minulla taas mutta valkoisena :)
    Äitini vanha puinen kaunis peilipöytä, joka hänellä oli nuorena tyttönä, teininä, joka on ollut minulla jo vuosia mutta valkosena :)
    Minun edesmenneen isäni tekemä puinen pieni kärpässienijakkara, joka asustellut mummoni luona, jonka minun isäni siis teki mummolleni piristämään häntä v.68 kun pappani kuoli (en ehtinyt nähdä pappaani) ja jolla leikin pienenä aina kun olin mummolassa, jonka sain tänä kesänä mummoltani eli on nyt minun kotona mutta ei valkoisena vaan kärpässienen värisenä :)
    Samoin sain tänä kesänä mummoni tekemän ihanan raanun vai ryijykö son, pitkänukkanen, jossa Lapin maisemaa, poroa, lappalaista, revontulia, tunturia ja raanun/ryijyn nimi on "Juokse porosein" tai jotenki nuin se meni :) Sen mummo siis tehny jo 50-luvulla ja tosi hyvin säilyny ja nyt siis sain sen itelle :) ja muitaki mummon tekemiä mulla on :)

    Mitähän muuta...no muistot sydämessä tietekki, joita ei kylläkään saa kuviksi :)

    Nuo vanhat kalusteet, tekstiilit ym on aivan ihania, varsinki jos niillä on vielä tunnettaki mukana, näyttää vielä hyvältä nykypäivänäki modernimmassaki sisustuksessa :)

    VastaaPoista
  3. Oho! Olipas pitkä kommentti :D
    Kisumisuille iiisot silitysrapsutukset <3

    VastaaPoista
  4. Upea tuo nostalgiakuvasi, vaari ja valokuva. Samantyyppiset asiat tuovat minulle nostalgisia muistoja. Nostalgia onkin juuri muistoissa, vieraat vanhat esineet ovat ilman minua koskettavaa historiaa. Ne voivat nostaa esiin jonkin muiston, mutta omat tavarat tuovat niin paljon enemmän tunteita esille. Täytyypä käydä äänestämässä.

    VastaaPoista
  5. Tuos sun kuvasi on aivana ihana ♥
    Samoissa aiheissa mennään...

    VastaaPoista
  6. Oi miten tunteellinen kuvasi on! Juuri tänään kaappeja siivotessa ajattelin seuraavaksi tehdä jonkin sortin nostalgiapostaus.. nähtäväksi jää saanko aikaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Ihanan herkkä kuva. Minullekin nostalgia liittyy juurikin esineissä piielviin tarinoihin ja muistoihin.

    VastaaPoista
  8. No voih, ihan tippa tuli linssiin tuosta sun ja vaarin nostalgiakuvasta <3

    VastaaPoista
  9. Sun kuva oli taas niin koskettava että huh! <3
    Nostalgia on kaikki mikä koskettaa lapsuuttani. Paikka, tavara, kirja, laulu..

    VastaaPoista
  10. Kyllä minäkin luulen, että muistoilla on tärkeä osa nostalgian synnyssä. Sellaiset lapsuudesta rakkaat asiat ja esineet ja ihmiset sekä paikat, jotka muistan, herättävät nostalgisia tunteita minussa.

    VastaaPoista
  11. Minä myös kävin jo antamassa ääneni tälle kuvalle.

    Todella herkkä ja kaunis kuva!!

    VastaaPoista
  12. Piti ihan tulla kertomaan sulle minun aamuisesta nostalgia-olostani. KUn lähdin töihin ja raikas syksyinen ilma tuli pihalla vastaan. se syksyn tuoksu ja ohi pyörällä pyyhältävä pikku tyttö reppu selässä toi mulle niin vahvasti omat lapsuuden muistot mieleen. Laitoin silmät vähäksi aikaa kiinni ja nuuskin ilmaa. Ihan sydäntä myöten tunsin sen <3

    VastaaPoista
  13. Kävin äänestämässä ihanaa kuvaasi :) Nostalgia syntyy tilanteista, tai dejavuista voisi sanoa, vanhoista muistoista, leluista, tapahtumista..

    VastaaPoista
  14. Kävin myös äänestämässä sinun kuvaasi koska siitä huokui lämpöä ja se kosketti minua... tuli aivan mieleen isovanhemmat ja sitä myötä nostalgisuus. <3

    VastaaPoista
  15. Ihana blogipäivitys <3 Kävin antamassa äänen ihanalle kuvalle <3

    Mulle nostalgiaa on kolinamolina-lelu (semmoinen kissa, jolla oli pyöreä alaosa ja jota ei saanut kaadettua nurin, vaan se kääntyi aina takaisin pystyyn),

    mummoloissa vierailu (mummoloiden "vanha tunnelma" heti ovesta sisään astuttaessa)

    ja

    Linda-siideri -pullon etiketti :D. Itse olin niiden aikaan liian pieni juomaan ko. voimajuomaa, mutta päärynäsiiderin komea etiketti on jäänyt nostalgisena näkynä mieleen!

    VastaaPoista
  16. Löysin nyt vasta kilpailu kuvasi! ja se oli suosikkini. niin kaunis. ja koskettava.

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)