Keittiössä

Eläköön Minimanit, Halpahallit ja Tokmannit! Viime viikolla löysin Minimanista pienen kolmikerroksisen lasipurkin, jollaisia olen ihastellut sisustusliikkeissä. Tässä oli se pieni ero, että hintaa oli vain kolmannes verrattuna niihin, mitä olen aiemmin ihastellut. Isompi kolmikerrospurkki meillä onkin. Ja monta muutakin purkkia. :)

Keittiön kaakeleihin kiinnitin kaksipuoliteipillä palapeilejä. Kuviin en saanut sitä vaikutelmaa, mikä peilien johdosta keittiöön tulee, kun peilit heijastavat ikkunoista tulevaa valoa. Päädyttiin pari vuotta sitten keittiön välitilaa uusittaessa tummiin kaakeleihin, joista tykkään kyllä edelleen, mutta ovat toisinaan niin kovin synkkiä. Nyt on taas paljon valoisampi ja ihan kuin avarampi. Oli tuollainen keittiön kevyt ilmeenkohotus, hintaa 0 e.

Aiemmin ruokapöytä on sijainnut olohuoneen jatkeena olevassa ruokailutilassa, ja keittiössä oli pieni saareke. Alkuvuodesta siirsimme ruokapöydän keittiöön ja ruokailutila muuntui olohuoneen osaksi. Ruokapöydän muodonmuutoksen myötä keittiökin on taas hyvin yhtenäinen värimaailmaltaan.

Mattona keittiössä on valkoisesta kuteesta virkattu palamatto.

Seinällä on uusvanha kuusiruutuinen ikkunanpoka, josta tuunasimme keittiöpokan piparkakkumuotteineen, leivosvormuineen ja resepteineen. On ollut hauska huomata, miten näitä samanlaisia uusvanhoja kuusiruutuisia pokia on näkynyt monissakin blogeissa, ja jokainen on kehitellyt pokaan omanlaisensa koristelut. Meillä on tällainen keittiöhenkinen karmi.

Ja tiedättekö, kun eilen tarpeeksi esittelemääni lampputuunausta katselin, ehti jo tapahtua iltaan mennessä monenmoista sen kanssa. Varjostimen vaihdoin tähän keittiössä olevaan korkeaan lampunjalkaan.

Koska kulutukset pienemmän lampun jalassa häiritsivät silmää, maalasin jalan illalla uudelleen. Pienemmän jalan nokassa olohuoneessa on nyt tämä Terhin käsialaa oleva valkoinen villavarjostin.

Reseptit, joita löytyy niin ikkunanpokasta kuin tästä piparkakkutaulusta, ovat kopioita muorin reseptivihkosta vuodelta 1947.

Keittiöön olen keräillyt jos jonkinmoista muinaista materiaalia ja tunne-esinettä. Nämä kellot ovat yksi niistä. Ovat mummoni, eli muorin, kelloja, joista toisen hän osti, ja toisen teki itse esikuvana tämä ostettu kello. Kuvasta käy ilmi, kumpi on kumpi. :) Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, sanoi sairaalassa oleva muori, että voisin hakea hänen tavaroistaan jotakin häälahjaksi, joskin, että tuo jotakin täytyi hyväksyttää hänellä ensin. Nämä kellot olivat meidän valintamme, ja hyväksyntä tuli.

Peilin nurkassa umpiteiniä deittailumateriaalia kuvan muodossa 11 vuoden takaa. :D

Ja sitten jotakin poikkeuksellista tässä blogissa: leivontaresepti. Määhän en juurikaan leivo, koska yleensä kaikki vaan tuuppaa epäonnistumaan sillä saralla. Tämän mutakakun jopa minä onnistun kuitenkin aina tekemään onnistuneesti, ja se on niiiiin hyvää, että suosittelen kokeilemaan, jos ohje on vieras. On karppaus.info -sivustolta peräisin, ja ohjeistus on tässä:

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita 

1½ dl makeutusjauhoa
5 munaa
1 rkl jauhoa

Sulata suklaa ja voi samassa kipossa mikrossa. Anna kuuman rasva-suklaaseoksen jäähtyä hieman. Lisää makeutusjauhetta. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lopuksi lisää 1 rkl jauhoja.

Seos kaadetaan piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan. Paistetaan 200 asteessa 10-15 min. Mutakakun ei ole tarkoituskaan paistua kokonaan kypsäksi, vaan jäädä keskeltä kosteaksi.

Tarjoillaan kera kermavaahdon tai vaniljakastikkeen. Meikäläinen oikoi vähän mutkia, enkä vatkannut flora vanillaa lainkaan. Kuvista olisi toki tullut keittokirjamaisempia, jos päällä olisi ollut paksumpaa kastiketta, vaan tiedättekö, maku oli ihan yhtä hyvä. :)

Ihana aamu tänään. Käsittämätöntä, että minä lomalaisena olen jo tähän aikaan hereillä. Vaan nyt on pitkä päivä edessä tehdä kaikenmoista - kunhan maailma tästä herää ja puljut aukeaa, lähden ensi töikseni kirpputorille viemään laatikkokaupalla tavaraa myyntiin.

Iloista tiistaita sinulle!