tiistai 21. toukokuuta 2013

Kotimenninkäinen


Eilen löytyi ompeluvarastoa siivotessa käsiin jotakin jo unohtunutta.


Puolisentoista vuotta sitten suunnittelimme muorin ja muutaman serkun kanssa eräälle syksyiselle viikonlopulle nukentekoviikonloppua kotipuoleen. Muori, joka heikon kuntonsa vuoksi asui tuolloin vuoroin palvelukodissa, vuoroin sairaalassa, olisi tuona viikonloppuna päässyt pitkästä aikaa kotiin käymään.


Muori oli hyvin heikossa kunnossa edeltävät viikot, ja kun sovittu viikonloppu lähestyi, kotiin pääseminen alkoi näyttää yhä epätodennäköisemmältä. Nukkeviikonloppua edeltävällä viikolla pitkään aivan muissa maailmoissa ollut muori kuitenkin soitti minulle yllättäen hyvin terävänä, ja ilmoitti, että aikoo tulla viikonlopuksi kotiin nukkeja tekemään. Että hän haluaa tehdä itselleen oman nuken eikä malta odottaa viikonloppua, että pääsee käymään kotona.


Toisin kävi. Muori joutui ennen viikonloppua takaisin sairaalaan. Kävin viikonloppuna useampaan kertaan sairaalassa niin nuken osien kuin lopulta valmiiden nukkejen kanssa, jotta hän pääsisi edes jotenkin mukaan siihen, mitä oli suunniteltu tehtävän yhdessä. Muori piteli tekemättä jääneen nuken osia käsissään pitkään, mutta voimat eivät juurikaan riittäneet puhumiseen.


Se oli viimeinen kerta, kun näin muorin.


Kolme nukkea valmistui, vaan muorin tekemättä jääneen nuken osat hautautuivat kaapin nurkkaan. 


Unohtuneet nuken osat tulivat vastaan eilen. Riipaisi niin, että meinasi sydän pudota rinnasta.


Tein nuken yhdellä istumalla valmiiksi. Pörröpäisestä minikokoisesta nukesta tuli kotimenninkäinen, joka kököttää vanhasta villapaidasta saksittuun vilttiin käärittynä ja miettii elämän ihmeitä käsissään muistoista koottu elämän helminauha.

23 kommenttia:

  1. Oi miten ihastuttava tarina ♡
    Kaunista ja ihanaa oli tehdä nukke valmiiksi ☆
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Ihana. Mukava, että teit nuken valmiiksi. Kaunis muisto.

    VastaaPoista
  3. Voi, nyt tuli tippa linssiin kun oman mummoni hautajaisista on vasta viikko. Mukava ajatus, että teit nuken valmiiksi :)

    VastaaPoista
  4. Tippa tuli linssiin...

    VastaaPoista
  5. <3 Muori <3
    Elämän muistojen helminauha, liikuttavaa...

    Isosikko

    VastaaPoista
  6. Liikuttavaa...aivan äskettäin äidin menettäneenä osaan samaistua...
    Kiitos tästä postauksesta!
    tuksu

    VastaaPoista
  7. Ihana ja liikuttava tarina, ihan tirautin kyyneleet lukiessa. Suloinen kotimenninkäinen on pohtivan ja eteerisen oloinen, kuten vanha ihminen usein.

    VastaaPoista
  8. Ihana ja lohdullinen muisto-menninkäinen. Olen lienee kirjoittanut tämän aikaisemminkin, mutta jollen, niin ihanaa että elämääsi sai rikastuttaa noin rakas muori ♥ Minun mummuni oli minulle yhtä rakas ja tärkeä elämässäni, joten hymyillen luin nämä muistosi.

    VastaaPoista
  9. Tämä kosketti syvältä <3 Kaunis, pikkuinen menninkäinen!

    VastaaPoista
  10. Voi miten kaunis tarina ja hienoa että nukke tuli valmiiksi! Tuo elämän helminauhaa sopii niin kauniisti nuken kätöseen<3

    VastaaPoista
  11. Kaunis muistotarina muorista.
    Elämästä kertyy muistoja tekemällä ja elämää elämällä.
    Ihana kotimenninkäinen!

    VastaaPoista
  12. Ihana kotimenninkäinen, ja kipeänsuloinen tositarina. <3

    VastaaPoista
  13. Ohhoh, jopas oli sydäntäriipaisevaa tekstiä <3 ja todella kaunis kotimenninkäinen!

    VastaaPoista
  14. Voi miten herkkä ja miten kaunis tarina siihen liittyy <3

    VastaaPoista
  15. Liikuttava tarina<3 Ja kaunis lopputulos<3

    VastaaPoista
  16. Ihanan herkkä kotimenninkäinen ja kaunis tarina. Mummi on varmasti tyytyväinen...

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)