keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Yritän kuunnella


Hauskaa, kun ihan lähikaupastakin voi löytää jotakin pientä ja kaunista kotiin.

 
No, ei se nyt ollut ihan pieni, mutta kaunis kumminkin. Tällainen harmaa huopakori, jossa on mustaa tekstiprinttiä.

 
Sopi oikein osuvasti meidän olohuoneen nurkkaan viltin kotipesäksi.


Nyt kun kissat on vielä mummolalomallaan Pohjanmaalla meidän lastenkotireissun yli, ehdin katsella tätä pari iltaa ehjänä ennen kuin Alvin iskee siihen kyntensä kiinni ja huonolla tuurilla repii riemuissaan koko korin kappaleiksi, syö puolet palasista (koiran sukua kun on) ja merkkailee loppujen palasten päälle kapinana siitä, että hylättiin katit Pohjanmaalle koko viikoksi. Että jos haluat vipinää elämääsi, hanki sfinx. :D


Viime viikot on käynyt päässä aikamoinen rumba. On se käynyt siellä hyvin aktiivisena jo piiiiitkään, vaan nyt vauhti on kiihtynyt, ja siihen on vaikuttanut monta suurta ja pientä tosiasiaa ja oivallusta. Olen pyöritellyt, pähkinyt, miettinyt ja yrittänyt saada ajatuksesta kiinni sen suhteen, että mitä sitä oikein aikoisi elämällään tehdä. Työelämä vie ihmiseltä puolet elämästä, eikä silloin ole ihan yks hailee, miten sen käyttää. 


Oikeastaan mä olen tällä hetkellä tietyllä tapaa ihan unelmatyössäni, vaan samalla mulla on se pikkuriikkinen ongelma, että se vie tällä hetkellä mun arkeni 24/7. Ellei konkreettisesti, niin henkisesti. Ja kun itsensä tuntee, niin tietää, ettei omaa päätään saa muutettua. Jos ne työt tulee päässä kotiin ja on siellä koko illan, niin eipä niitä sieltä potkimallakaan pois saa. Pitkän päälle alkaa väsyttää. Päätä vaihtamalla saattais onnistua, mutta kun se ei onnistu, niin täytyy vissiin alkaa miettiä jotain muuta vaihtoa. Onnistuisko vaikka kotia vaihtamalla? Tai sohvaa? Se alkaakin olla jo aika tavalla Alvinin kymmenjälkiä täynnä...


Tässä asioita puntaroidessa olen oppinut erään ihmeellisen tosiasian. Mikäli toisinaan on vaikea kuunnella toisia ihmisiä, taitaa kaikkein vaikeinta olla kuitenkin kuunnella itseään.


No, en nyt jaksanut tänä iltana itteäni sen enempää kuunnella, joten ajattelin, että josko avaisin television ja alkaisin vaikka kuunnella Andy McCoyn elämänviisauksia. Unohdin tyystin eilen BB:n avausjakson, mutta tänään aion kurkistaa, mitä talossa tapahtuu. Juu ja tunnustan - koukutun tähän hölmöön sarjaan joka vuosi aina kauden alkupuoliskoksi, sitten alkaa tympiä ja lopetan katselun. Nyt kun on puolet lyhyempi kausi, niin saatanpa vaikka seurata koko kauden.


Perjantaina aamuyöstä unohdamme Andyt, pakkaamme auton, survomme sinne miehen kanssa lahjapakettien lisäksi itsemme ja Tampereen lainamummon ja suuntaamme kohti venäjän rajan lastenkotia. 


Suurin osa pikkunaperoiden ja teinien paketeista on pakattu, ja huomenna viime metreillä teippailen viimeiset paketit kasaan. Sitten onkin tiedossa taas kolmen päivän täydellinen irtiotto arjesta.


Siispä toivottelen sinulle mukavaa ja laiskanpulskeaa loppuviikkoa, pidähän korvat auki itsesi suuntaan  - eihän sitä tiedä, mitä viisauksia sitä kuulee, kun oikein tarkasti kuuntelee. :)

Ps. Jos kuulet jotain oikein poikkeuksellisen fiksua, niin kerrohan se myös minulle. Fiksuja ajatuksia on aina mukava kuunnella, tuli ne sitten kenen päästä tahansa.

18 kommenttia:

  1. Tuo elämän suunnan miettiminen on niin tuttua. Nyt varsinkin,kun mies sai lomautuspaperit puoleksi vuodeksi.Mistä riittää rahat kaikkeen ja mitä karsitaan. Jopa muutto saattaa olla edessä.
    Hienoa, että jaksatte käydä ilahduttamassa lastenkotilapsia ja nuoria! Moni sitä miettii, että pitäisi tehdä jotain. Toiset sitten tekeekin♥
    Ps. kiva kori,ainakin vielä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, minun pohdinnat on teidän tilanteen rinnalla paljon kevyempiä. Toivottavasti saatte arjen järjestymään hyvällä tavalla.

      Niinhän siinä sitten kävi, ettei me tänä viikonloppuna päästykään Viroon. Monien sattumusten myötä matka päättyi jo ennen Helsinkiä, ja jouduttiin toteamaan, että tällä kertaa kävikin näin. Tällaisten asioiden takia tätä vissiin elämäksi kutsutaan. :) Kolmen viikon päästä uusi yritys sitten.

      Poista
  2. Hienoa matkaa teille! Mahtavaa, kun käytte siellä!

    Elämäpohdinnat ovat aina aika ajoin ihan tarpeellisiakin. Vaikka ne pohdinnat tuntuvat välillä raskailta, on se minusta positiivinen merkki siitä, että eipä ainakaan ajaudu tai taannu elämässään. Tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen ihan samoin. Toisinaan täytyy oikein ajan kanssa pureskella, että mitäs sitä oikein elämältään haluaakaan, ja onko vain ajelehtimassa johonkin, vai tekeekö sitä, mitä itse haluaa ja tavoittelee.

      Poista
  3. Niinpä - vaikeaa on kuunnella itseäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja varsinkin niitä olennaisimpia viestejä itsestään. :)

      Poista
  4. Upea tuo teidän reissu - hatun nosto sille!
    JA se että mietit asioita on tärkeää. Kyllä ne vastaukset sieltä sitten tulee kun ei pakota. Tuntuu että turhan moni porskuttaa läpi elämän miettimättä juuri niitä tärkeimpiä juttuja laisinkaan, sitten ollaan katkeria kärttyisiä mummuja ja paappoja..
    olet pannut kiven pyörimään, kyl se siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin uskon siihen, että tietyllä tapaa kaikessa on kyse valinnoista. Helpoista tai vaikeista, mutta valinnoista kuitenkin. On hurjan helppoa heittäytyä asioissa uhriksi, ja todeta, että näin vain tapahtui ja elämä nyt vaan kuljetti näin, ja olla oman elämänsä uhri, kärvistellä ja katkeroitua kaikkeen. Kaikkeen ei - tietenkään - voi vaikuttaa, en mä sillä, mutta mieleen on jäänyt eräs lukemani haastattelu, jossa monella tapaa pitkäaikaissairas, liikuntakyvytön ja monien sattumusten myötä elämän kovimman puolen kohdannut mies totesi, että itsehän tässä nähmä valinnat tekee ja elämänsä suunnan määrittää. Että asioita toki tapahtuu, eikä hän lähtökohtaisesti olisi tällaista itselleen valinnut, mutta nyt hänbellä on mahdollisuus valita, että katkeroituuko ja kärsiikö, vai päättääkö nauttia kaikesta siitä, mitä vielä on. Että loppuelämän suunnan määrittää se, mitä hän itse elämästään haluaa ajatella ja miten siihen suhtautua, ei se, mitä kaikkea negatiivista hänelle on ehtinyt tapahtua. Se oli aika villiä ja puhuttelevaa.

      Poista
  5. Hengessä mukana, ihan kaikessa ;)

    VastaaPoista
  6. Jatkahan Elina sitä hyvin alkanutta eräjormailua...luonnon helmassa ihminen hiljenee ja oman itsen kuuntelu mahdollistuu. Kun aikansa tuijottelee vaikkapa järven liplattavia laineita tai taivaalla liiteleviä lokkeja niin yhteys omaan itseen alkaa löytymään..myös meditointi on oiva keino. Tietoinen asioiden pohdiskelu on tärkeää, mutta syvempi ymmärrys syntyy toista kautta...ainakin itse uskon niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, pohdinnan arvoinen ajatus. Siis ei muutaku ne uudenkarhean, kuminkäryiset saappaat jalkaan ja metsään. Paitsi että ei nyt ihan vielä, koska nyt on metsästyskausi, ja talvella siellä on kylmä, ja kevällä siellä on muuten vaan vaarallista, ja ja ja ja.... :D

      Poista
  7. Ihania harmaita sävyjä, olen niin harmaan ystävä, ajaton ja tyylikäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään harmaasta myös paljon. On ajanut jo meillä selkeästi beigen ohi.

      Poista
  8. Samoja asioita mielessä, kun jäin kesän alussa työttömäksi ja edelleen tässä yritetään etsiä työpaikkaa. Hainkin eri alalle kouluun, mutta en päässyt ainakaan vielä. Ehkäpä yritän uudelleen. Haaveita olisi, mutta eri asia on, olisiko sellaisilla aloilla töitä varsinkaan täällä E-P:llä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jotakin sopivaa ja itselle oikeanlaista tulee vastaan - ja aina tulee, usko pois. :)

      Poista
  9. Hihittelen täällä itekseni kun aattelen mitä sanoisit jos kerron mitä fiksua mun pääsä liikkuu...Et varmaan usko että siellä liikkuu mitään! ;)
    Mutta tsemppiä asioiden pyörittelyyn. Kyllä ne ajan kans selkeää.
    Käpyjuttuja voisin muuten kokeilla...ja nyt vierailulle minimaailmaan. Iida sai lisä askarteluvermeitä ja saat kerran arvata ketä muuta se sitten koskee...

    VastaaPoista
  10. Mitään fiksua ei tuu täältäkään vaikka tuttuja pohdintoja jo vuosien ajalta.. Ja aamuvarhaisella törmäsin kuvaan joka muistutti taas jostain ja sytytti kipinän ..ei siihen näemmä tuon kummallisempaa tarvita :)

    http://aijaa.com/NlSU5t

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)