Raitamattoja

 

 Nyt meillä on viimein pestyt, mäntysuovalle tuoksuvat, ihanat raitamatot olohuoneen lattialla. Viime keväisen keltaisen maton kokeilun ja sitä seuranneen epäonnistumisen myötä olin jo ajatellut, etten enää edes yritä, koska tähän kotiin (tai pikemminkin minun ja miehen päähän) ei vaan istu mikään muu kuin valkoinen, musta, harmaa ja beige. Muistan, kun teininä nauroin itseni tärviölle, kun siskon silloin täysin sinivalkoiseen kotiin oli livahtanut väärää väriä. "Kuka on tuonut mun siniseen vessaan KELTAISTA paperia?!?" Ajattelin, ettei kukaan voi olla noin vatipää. Ettei se nyt niin tarkkaa ole. Paraskin sanomaan. Meidän vessassa ei ole ollut koskaan keltaista paperia. Vaan takaisin mattoihin.

Meillä oli monta vuotta olohuoneessa tämä ihana, vitivalkoinen, pyöreä nukkamatto. Arkikäytössä valkoinen nukkamatto ei kuitenkaan, valitettavasti, oikeasti toiminut, ja kun neljä kissaa ja kaksi ihmistä tamppaa siinä päivät pitkät ja päälle heitetään vielä parit Grislin oksennukset... Matto alkoi harmaantua, ja kun se parin vuoden sisään oli käynyt pesulassa kolme kertaa ja oli edelleen harmahtava, oli sen aika lähteä. Tästä oppineena ostettiin sitten uusi, paljon suurempi, valkoisempi ja tuuheampi nukkamatto. :)

Se oli niin ihana. Me kaikki tykkäsimme siitä kovasti, mutta erityisen rakas matosta tuli nahkapoika Alvinille. Korostettakoon, ettei kuvassa oleva karvakas ole Alvin. Se on Taavi, jolla ei ole Alvinille tyypillisiä kummallisia päähänpinttymiä. Vaan hyvähän sen on olla, kun omistaa turkin. Matto oli meillä turhan lyhyen aikaa, sillä eräänä surullisen kuuluisana päivänä Grisli, pahnanpohjimainen, kaikille nöyrtyvä, alistuva ja kumarteleva olento löysi itsensä ja pienen poljetun egonsa. Grisli päätti aivan yllättäen alkaa ottaa mittaa Alvinista.. Uhittelua, läpsimistä ja tiukkaa tuijottamista - se oli liikaa suuriegoiselle Alvinille, ja kun tuo harmaa karvainen lattiarätti ei enää ollutkaan löylytettävissä, päätti Alvin merkata koko maton. Ai että mä olin valmis vääntämään kissan rullalle. Mattoa pestiin monta kertaa, kokeiltiin viikkojen aikana feliwayt suihkeena ja haihduttimena, kokeiltiin kissakarkotteet, sitruunat ja kaikki poppakonstit, vaan Alvin oli niin riemuissaan uudesta keksinnöstään käyttää mattoa vessanaan (rasittavaahan se olisikin hädän tullen juosta yläkerrassa olevaan vessaan), että lopulta meidän oli pakko myöntää tappiomme. Matto pestiin ja se meni kuuliaisesti varastoon odottamaan sitä päivää, kun Alvin tulee pyytämään anteeksi ja vannoo, ettei enää koskaan kuseksi matoille.

Odotellessa Alvinin aikuiseksi kasvamista hankittiin Ikeasta nämä edulliset pallomatot. Eivät olleet alkujaankaan meidän juttu, mutta parempaa odotellessa menivät.

Jouluna kaivettiin miehen mummolan perimmäisestä nurkasta vanhat, rispaantuneet ja ohueksi kuluneet räsymatot ja avot - nyt meillä on olohuoneessa jotakin aivan uutta. Anoppi pesi ystävällisesti puolet, ja me jynssättiin loput. Väriallerginen mies tykkää, ja jotenkin nämä näyttää munkin silmään niin mukavilta.

 Matoissa on tarina taustalla. Matot ovat muinoin olleet miehen jo vuosia sitten edesmenneen mummon pirtin lattialla. Joskus päätti touhukas mummo maalata talonsa lattiat, ja ripeänä naisena levitti matot lattialle ennen, kun maali oli kunnolla kuivunut. Matot tarttuivat kiinni märkään maaliin, ja maalitahrat näkyvät matoissa edelleen, vaan ovat meilläkin lattiaan päin, eli eivät näy. Mukava ajatus, että meillä on nyt samat matot lattialla.

 Koskaan eivät toki nämä matot suorassa ole, sillä kissojen rallin tuloksena ovat aina rullalla, mutta ei sen väliä, kunhan vaan pysyvät kuivina. ;)

Samalla tuli kutkuttava fiilis kokeilla lisätä jotakin muutakin värikästä... Hmm. Saas nähdä.

Nyt paikka löytyi myös muorin virkkaamalle viltille, jonka saimme kolme vuotta sitten häälahjaksi. Villit värit on siinäkin.

Nyt täytyy mennä taas väkertämään Tylypahkan kimppuun, toivottelen siis sinulle laiskaa loppiaista!