sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Raitamattoja

 

 Nyt meillä on viimein pestyt, mäntysuovalle tuoksuvat, ihanat raitamatot olohuoneen lattialla. Viime keväisen keltaisen maton kokeilun ja sitä seuranneen epäonnistumisen myötä olin jo ajatellut, etten enää edes yritä, koska tähän kotiin (tai pikemminkin minun ja miehen päähän) ei vaan istu mikään muu kuin valkoinen, musta, harmaa ja beige. Muistan, kun teininä nauroin itseni tärviölle, kun siskon silloin täysin sinivalkoiseen kotiin oli livahtanut väärää väriä. "Kuka on tuonut mun siniseen vessaan KELTAISTA paperia?!?" Ajattelin, ettei kukaan voi olla noin vatipää. Ettei se nyt niin tarkkaa ole. Paraskin sanomaan. Meidän vessassa ei ole ollut koskaan keltaista paperia. Vaan takaisin mattoihin.


Meillä oli monta vuotta olohuoneessa tämä ihana, vitivalkoinen, pyöreä nukkamatto. Arkikäytössä valkoinen nukkamatto ei kuitenkaan, valitettavasti, oikeasti toiminut, ja kun neljä kissaa ja kaksi ihmistä tamppaa siinä päivät pitkät ja päälle heitetään vielä parit Grislin oksennukset... Matto alkoi harmaantua, ja kun se parin vuoden sisään oli käynyt pesulassa kolme kertaa ja oli edelleen harmahtava, oli sen aika lähteä. Tästä oppineena ostettiin sitten uusi, paljon suurempi, valkoisempi ja tuuheampi nukkamatto. :)


Se oli niin ihana. Me kaikki tykkäsimme siitä kovasti, mutta erityisen rakas matosta tuli nahkapoika Alvinille. Korostettakoon, ettei kuvassa oleva karvakas ole Alvin. Se on Taavi, jolla ei ole Alvinille tyypillisiä kummallisia päähänpinttymiä. Vaan hyvähän sen on olla, kun omistaa turkin. Matto oli meillä turhan lyhyen aikaa, sillä eräänä surullisen kuuluisana päivänä Grisli, pahnanpohjimainen, kaikille nöyrtyvä, alistuva ja kumarteleva olento löysi itsensä ja pienen poljetun egonsa. Grisli päätti aivan yllättäen alkaa ottaa mittaa Alvinista.. Uhittelua, läpsimistä ja tiukkaa tuijottamista - se oli liikaa suuriegoiselle Alvinille, ja kun tuo harmaa karvainen lattiarätti ei enää ollutkaan löylytettävissä, päätti Alvin merkata koko maton. Ai että mä olin valmis vääntämään kissan rullalle. Mattoa pestiin monta kertaa, kokeiltiin viikkojen aikana feliwayt suihkeena ja haihduttimena, kokeiltiin kissakarkotteet, sitruunat ja kaikki poppakonstit, vaan Alvin oli niin riemuissaan uudesta keksinnöstään käyttää mattoa vessanaan (rasittavaahan se olisikin hädän tullen juosta yläkerrassa olevaan vessaan), että lopulta meidän oli pakko myöntää tappiomme. Matto pestiin ja se meni kuuliaisesti varastoon odottamaan sitä päivää, kun Alvin tulee pyytämään anteeksi ja vannoo, ettei enää koskaan kuseksi matoille.


Odotellessa Alvinin aikuiseksi kasvamista hankittiin Ikeasta nämä edulliset pallomatot. Eivät olleet alkujaankaan meidän juttu, mutta parempaa odotellessa menivät.


Jouluna kaivettiin miehen mummolan perimmäisestä nurkasta vanhat, rispaantuneet ja ohueksi kuluneet räsymatot ja avot - nyt meillä on olohuoneessa jotakin aivan uutta. Anoppi pesi ystävällisesti puolet, ja me jynssättiin loput. Väriallerginen mies tykkää, ja jotenkin nämä näyttää munkin silmään niin mukavilta.



 Matoissa on tarina taustalla. Matot ovat muinoin olleet miehen jo vuosia sitten edesmenneen mummon pirtin lattialla. Joskus päätti touhukas mummo maalata talonsa lattiat, ja ripeänä naisena levitti matot lattialle ennen, kun maali oli kunnolla kuivunut. Matot tarttuivat kiinni märkään maaliin, ja maalitahrat näkyvät matoissa edelleen, vaan ovat meilläkin lattiaan päin, eli eivät näy. Mukava ajatus, että meillä on nyt samat matot lattialla.



 Koskaan eivät toki nämä matot suorassa ole, sillä kissojen rallin tuloksena ovat aina rullalla, mutta ei sen väliä, kunhan vaan pysyvät kuivina. ;)



Samalla tuli kutkuttava fiilis kokeilla lisätä jotakin muutakin värikästä... Hmm. Saas nähdä.



Nyt paikka löytyi myös muorin virkkaamalle viltille, jonka saimme kolme vuotta sitten häälahjaksi. Villit värit on siinäkin.






Nyt täytyy mennä taas väkertämään Tylypahkan kimppuun, toivottelen siis sinulle laiskaa loppiaista!

32 kommenttia:

  1. Matot ja kissat ja viltti ja huovutetut "maahiset" (anteeksi jos meni vikaan nimitys) ja KAIKKI on niin kivannäköistä! Matot sopivat kotiinne kuin nenä päähän :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kiitos, olipa ihana kommentti. :) Maahiset, tontut, mitkä-lie-örkänät, kaikki käy. :)

      Poista
  2. IHANAT matot kertakaikkiaan! Mullakin olisi vanhat pitkät räsymatot vintillä odottamassa omaa käyttötarkoitustaan, pitäisi vaan mäntysuopaa ja harjaa näyttää niillekin tosin :) Ja taas kerran, teillä on niin suloiset kissat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti otti lujille aloittaa tuo mattojen pesu, vaan kyllähän nuo räsymatot yllättävän näppärästi pesee, vaikka mittaa olisi monta metriä ja pesuhuone ei sitä suurinta luokkaa.

      Poista
  3. Täällä ilmoittautuu toinen väriallergikko! Tosin meillä kyllä löytyy punaista isoilla pinnoilla (seinää ja mattoo) ruskean ja valkoisen kaverina :) Mutta että keltaista vessapaperia!! Ei ikinä meillekään!! XD

    Kauniit räsymatot :) Itsekin mielelläni ottaisin käyttöön mut meidän "perintömatoissa" on turhan railakkaat värit... -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin metsästin noita mattoja ensin äitin varastoista, mutta niissä matoissa oli juurikin paljon railakasta menoa, violettia, turkoosia, kirkkaan vihreää ja paljon tummanruskeaa, viininpunaista ja keltaista. Nää olikin poikkeuksellisen kesyt ja hillityt.

      Poista
  4. Ihana piristysruiske muuten vaaleaan kotiin!!:) Ja ihana kun noita mattoja sattui olla noin monta, ettei vaikka vain yksi. Kun tällaisia kuvia katselee, tulee itsellekin kova kevään odotus kun tietää että VIIMEISTÄÄN sitten tulee laitettua kaikkia värejä. Itsellänikin on muutama räsymatto,ne on huippuja vaikka aina rutussa ovatkin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä löytyi tosiaan mukavasti pareittain, lisäksi keittiön puolella on yksi samaa väriskaalaa oleva, mutta vailla paria oleva matto.

      Mä en osaa ajatella vielä kevättä. Mä niin ootan ensin lunta ja pakkasia. :)

      Poista
  5. Ai että mä tykkään räsymatoista, varsinkin vanhoista. Kirppareillakin yritän löytää sen jonkin, minkä sitten kotiutan kunhan se joku nyt vain löytyis:) On ne kisut ovelia ja voin kuvitella kun matot on kasassa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oikea vielä vastaan tulee. :)

      Poista
  6. Ihanat matot! Ja vielä tarinan kera, mikäs sen parempaa,
    Katselin kuvia hartaasti ja totesin mielessäni että kaikki on pareja keskenään; laatikot, keinu, penkit, matot, kissat :)

    Keltaista vessapaperi, hyi olkoon!

    Jaahas, tarvii tulla perässä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Paripolitiikka näemmä istuu tähän kotiin. :)

      Poista
  7. Vatipää..hih, repesin!! Ihania mattokokeiluja :)

    VastaaPoista
  8. Kauniit perintöräsymatot. Alvin, Alvin, senkin raggari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin kirjoittaa tuon raggarin tempusta vaikka kirjan - tai edes kokonaisen blogipostauksen... Tänään irrotettiin lattiakaivon ritilä, heitettiin lattiakaivoon leluhiiri ja dipattiin sitten sitä siellä ties kuinka pitkään. Hirveen kiva leikki, paitsi että se kaivo ei nyt ollut ihan just eilen putsattu...

      Poista
  9. Niin herkut räsymatot! Mummola-ripaukset sopivat tosi hyvin kokonaisuuteen!
    T: toinen keinutuolifani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän pelkäsin tätä mattoasiaa, että istuuko yhtään, mutta sopivat sitten paremmin kuin ajattelin. Tuli juurikin vähän mummolameininkiä. :)

      Poista
  10. Oppia ikä kaikki mattojenkin suhteen:-D Raitamatot näyttää hienoilta ja mukava tarina niistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä voi vissiin oppia jotain ja kasvaa vähän enemmän aikuiseksi, jos antaa sellaiselle mahdollisuuden. Nää matot oli oikein hyvä oppimisprosessi.

      Poista
  11. Ihanat perintömatot! Aivan upeat!!!

    VastaaPoista
  12. erittäin hyvät matot on nyt! Tuosta ikean pallomatosta sen verran, että jos joskus mielenhäiriössä olet luopumassa niin vinkkaseppas miulle..saattasin olla halukas ostamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallomatot lähtivät kiertoon heti raitamattojen kotiuduttua, että nyt meni valitettavasti ohi. Mutta hei, Ikeassa näiden hinta on tosiaan 19,90, eli sieltä löytyy - ihan kissankarvattomiakin versioita. :)

      Poista
  13. Ihanat, ja helpot myös pestä jos tarvis on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, joskin toivotaan, ettei tule tarvetta.... ;)

      Poista
  14. Ihana koti!
    Meillä ollaan muuten jo siinä pisteessä. Että mattoja ei ole enää ollenkaan :)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon, että meillä pysyttäis nyt tässä pisteessä. Kaikki muut kyllä osaa käyttäytyä, mutta tuo Alvin... Vaan se on nyt ollut nätisti ja ihastellut mattoja ihan ilman nesteytystä, joten olen luottavaisilla mielin.

      Poista
  15. Räsymatot näyttää ihanilta ja melkein voin tuntea sen mäntysuovan tuoksun <3 Mun ihanalle pyöreälle karvamatolle kävi samanlainen kohtalo, mutta nuoren koirapojan toimesta: sitä merkkailtiin päivittäin. Joten hei hei matto... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävä. Onkohan näissä karvamatoissa jotain, mikä erityisesti houkuttelee merkkailemaan. Ehkä se vaikuttaa vähän ruoholta. ;)

      Poista
  16. Meidän karvamatolle kävi kanssa samoin pienen pentukoiran toimesta. Tosin sitä ei merkattu, se tuhottiin eräänä (pennun mielestä) tylsänä päivänä. Sen koomin en ole itsekään näitä mattoja suosinut, vaikka koira toki on jo tällä hetkellä aikuinen. Ihanat räsymatot! :) Eivät näyttäisi hullummalta varmaan omassa kodissakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siis karvamattoja lemmikkitalouksiin. Eiköhän se ole johtopäätös, jonka voi ilmeisesti useampienkin kokemusten perusteella todeta. Ollaanpas siis fiksumpia jatkossa. :D

      Poista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)