sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Lahja


Eilen mies yllätti. Kun tulin kotiin työpaikan lauantaikoulutuspäivästä, oli kotona odottamassa lahja. Me ollaan hyvin huonoja ostamaan toisillemme mitään lahjoja, eikä olla enää vuosiin ostettu toisillemme joulu- tai syntymäpäivälahjoja jotakin pientä muistamista lukuun ottamatta. Vaan nyt minä sain lahjan, joka oli kuulemma myöhässä tuleva valmistujaislahja - niin, ne juhlathan oli tosiaan kesäkuussa... :)


   Paketista löytyi Globe Hopen Anna -käsilaukku sekä suurempi Pollari -laukku. Tykkään ihan hurjasti Globe Hopen tuotteista, laukuista erityisesti, ja niissä käytettyjen materiaalien taustalla olevista tarinoista. Anna-laukun tarina on nettisivujen mukaan seuraava: "Anna-laukku on valmistettu Ruotsin armeijan sarkatakin vuorista. Laukun kylkeä koristaa lisäksi takissa ollut povitasku. Jokaisessa laukussa on tallessa alkuperäinen leima, joka kertoo raaka-aineena olleen takin valmistusvuoden. Vanhin löydetty leima on ollut vuodelta 1935." Pollarin taustoista taas kerrotaan näin: "Tämä laukku on valmistettu armeijan laivastosäkkien pohjapaloista. Yhtä palaa koristaa kuumailmapalloprintti." (http://www.globehope.com/fi/products/bags.html)


Kassien sisällä oli lisää lahjoja. Käsilaukku kätki sisäänsä niska-hartia -hierontalahjakortin, jonka mies perusteli sillä, että hartiat täytyy pysyä kunnossa, jotta voi ommella. :) Laukusta löytyi myös pieni koristeltu tulitikkuaski rakkaus -teksteillä. Isommasta laukusta löytyi sipsipussi, cola-pullo ja karkkia sekä kolme tiskirättiä herkkujen syömisestä syntyvien sotkujen siivoamiseen. Jee, niin ihana yllätys!



 Nyt kehtaa taas kotiakin kuvata, koska tänään saatiin taas muun muassa neljä kiloa kissankarvaa ja sata langanpätkää ompeluvimman jäljiltä imuroitua imurin uumeniin.


Kissankarvat on ymmärrettäviä, mutta tiedättekö, meillä suurin siivoussarka on aina tuossa kissojen ruokapaikalla. Mä olen aina luullut, että kissat on siistejä eläimiä, vaan meidän katit on kyllä sellaisia sikoja että oksat pois. Lieneekö vaikutuksensa sillä, että kaikki ovat rescuekissoja ja eläneet kissataloissa isoissa laumoissa, Kertu ja Grisli jopa 30 kissan huoneissa, ja oppineet sitä kautta pitämään ruoastaan kiinni.

 
 Meillä ei harrasteta kupista syömistä, vaan erityisesti Kertu kiskoo kaiken ruuan pois kupista ja kiikuttaa lihanpalat kauemmas, ennen kuin alkaa syömään. Vaikutusta ei ole sillä, miten kaukana kissojen kupit ovat toisistaan vai syövätkö ihan eri paikoissa keskenään. Tuo märkä kissanruoka tarttuu kuivuessaan kivasti lattiaan kiinni, jos et heti huomaa pyyhkiä, eikä Kertu ole niin siisti, että viitsisi nuolla kastikkeet lattialta. Neidin periaate on se, että kun suurimmat palaset on syöty, mennään varastelemaan toisten kupeista.


 
Kertun lisäksi Taavi on aikamoinen sika ruokakupilla. Herra ei kisko ruokaa lattialle, mutta koska on nykyään kohtalaisen nirso siitä, mitä suostuu syömään, harrastaa sitä, että jos suuhun eksyy jotakin Taavin mielestä kelvotonta, alkaa päänpuistelu, jonka seurauksena ruokaa onkin sitten pitkin poikin. Kuivanut kissanruoka kyllä rapisee mukavasti imuriin, vaan tänään oli taas se hetki, kun siivouksen yhteydessä siirryt sinne lattiatasolle ja huomaat, kuinka törkeä lattia onkaan metrin säteellä ruokakupeista jokaiseen ilmansuuntaan, ja alat kihnata sitä kuivunutta kastiketta irti lattiasta - ja sitähän piisaa, eikä se meinaakaan irrota.


Nyt mä tiedän, millainen operaatio on äideillä, joiden pienet lapset opettelee syömään itse. Ihmislapsiin verrattuna meidän karvaiset lapset tosin ei tästä taida koskaan ruokailutavoissaan mihinkään kehittyä...




Grisli on meidän talossa siistein otus, ja muutenkin kaikin puolin kaikista tavallisin ja normaalein kissa. Kertulla ja Taavilla noita erityispiirteitä piisaa kyllä joka lähtöön, vaan Grisli on hyvin peruskissa, sellainen, jonka kanssa tulee helposti juttuun ja joka ei oikeastaan osaa ärsyttää ihmisiä. Villipetomainen, yliaktiivinen, kovapäinen, tungetteleva ja häikäilemätön siskonsa sen sijaan osaa ihmisten härnäämisen keinot, samoin Taavi on kunnostautunut sulostuttavissa piirteissään harjoittelemalla äänekkäitä aarioitaan hyvin aktiivisesti yöaikaan. Vaan vaikka nuo kuulapäät osaavat toisinaan olla lähes maailman rasittavimpia otuksia, emmää kyllä osais päivääkään olla ilman niitä. :)






Tänään sain alkuun pitkään visioimani projektin alkaa kerätä leikekirjaa sisustusideoista. Jopa mies innostui (tai ehkä enemmänkin mun mielikseni istui hetkeksi hänkin saksimaan) ja leikeltiin yhdessä aikamoinen kasa mainoksia ja aikakauslehtiä palasiksi. Mukava projekti, jonka tuloksena saa kerättyä hyviä ideoita talteen.


Syksy on mennyt hurjan nopeasti, huomenna on oikeasti jo lokakuu! Syksy on ollut kovin työntäyteinen, eikä vapaa-aikaa ole tuntunut olevan yhtään liikaa. Vaan eiköhän se tästä taas, lokakuussa kun on lupa jo alkaa herätellä joulutunnelmia. :)

22 kommenttia:

  1. Aivan ihan tuo pikkulaukku!

    Niinkin perussiistiksi otuksiksi kissat on melkomoisia sottapyttyjä juuri syödessään :D
    Vastaan on tullut monenmoisia, systerillä oli aikanaan yksi, joka visko tassulla ruuat oitkin ja poikin -ei riittänyt, että olisi jättänyt vain syömättä :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat lahjat sait!
    Tuollaiset kassit ottaisin itsellenikin, juuri sopivan rennot ja mukavan näköiset.

    VastaaPoista
  3. WAU!
    Samaisesta sarjasta ajttelin miniäkokelaalle laittaa joululahjaksi lahjakoritn, niin saa valita mieleisensä :O)

    VastaaPoista
  4. Ihanat lahjat!
    Mun kissa aikoinaan oli kyl kans varsinainen sottapytty tuokaillessaan! Kiitos kun muistutit ;) meillä kärsitään nimittäin kisukuumeesta..siis mä ja tyttö..mies ei tykkää kissoista joten haaveiluksi jää :(
    Ihania otuksia nuo teidän tuntuvat olevan! Oma persoonansa jokainen ;)

    VastaaPoista
  5. Ihanat kuvat ja tarinat! Kylläpä teillä on mukavat kissanpäivät ja kiva mies sulla, mikäli näistä voi päätellä...

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana yllätys mieheltäsi..siis WAU..täytyypä perehtyä noihin tuotteisiin lisää. En olekaan tiennyt niiden tuotteiden taustoja, joten toivottavasti mäkin heilun kohta tuollainen kassi olalla :D

    VastaaPoista
  7. Oi kun ihana yllätys :)

    Meillä kissoja 1 + kaksi pentua tällä hetkellä... Sotkua ruokailun päätyttyä kuin 30 kissan syömisen jäljiltä... Luulin myös, että kissat ovat siistejä, mutta täytyy sanoa, ettei koirien kuppien luona ole koskaan sotkua!

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  8. Eikäää mikä mies! Näytän heti tän postauksen omalleni, niin jospa tajua ottaa winkkiä :D

    VastaaPoista
  9. Sinulla on ihana mies, kivat ja kekseliäät lahjat. Ei se mitään vaikka vähän aikaa joutui odottamaan, harkinta-aika oli lopputuloksen kannalta hyväksi.
    Meillä kyllä syödään aika siististi. Kokemus on opettanut, että lautasen täytyy olla riittävän suuri, muuten saattaa mennä yli äyräiden. Jos kuppi on liian syvä, eli viikset osuvat reunoihin niin sillon kammetaan tassulla ruoat kupista lattialle. Yhden kissan taloudessa on helpompaa. Teidän kisuilla varmaankin tuo tausta vaikuttaa ruokailukäyttäytymiseen.

    VastaaPoista
  10. Ihanat nuo laukut..ja mitä kissoihin tulee niin kyllä kaikki tuntemani kissat ovat ihan yhtä sikoja. Minun kissa asuu mutsin luona edelleen. se piti sinne sillon reilu 10 vuotta sitten jättää kun muutin pois ja elää edelleen yhtä sikamaisesti kuin silloinkin. Mutsi uhos jotta opettaa sen siistiksi, kun muutan, koska kissa on helpompi opettaa siistiksi kun teini :D ei tainnu ollakkaan..

    VastaaPoista
  11. Mä niin muistan tuon kissojen ruuan siivoamisen. Ei, se ei todellakaan lähteny kuivuttuaan mihinkää =P

    Ihanoja laukkuja, kelpais tännekkin. Ihana mies ku noin muistaa :)

    Ja leikekirja <3

    VastaaPoista
  12. Vautsi mikä lahja<3 Pitää näyttää omalle taas millain sitä naisia hurmataan;)) Hurmuri kisut sulla:)

    VastaaPoista
  13. Kelpais kyllä mullekin! Upea lahja!

    Meillä Leevi saa kyllä ruoan ympäri ämpäri, mutta myös yleensä siivoaa jälkensä, koska on niin ahmatti. Nekku taas on sievistelijä, vaikka hirmuisen hidas, johtuneeko puuttuvasta kulmahampaasta vai mistä. Erikseen pitää kisut syöttää tai Nekku jää ilman. Leevi hotkii muutes omansa ja siirtää kevyesti kiltin Nekun pois kupilta ja pistää ruoat omaan kupuunsa..
    -Mutta on ne niiiin ihania!

    VastaaPoista
  14. Mahtavan ihana lahja! Miehesi siis tosiaan taitaa tuntea makusi. Minä vihjaan sopivasti esim. Marimekon tuotteista, joita haluan. Yleensä kuitenkin ostan itse.

    Kissat sottaavat. Niin ainakin meillä. Paavon kupin ympärillä on seinätkin täynnä kissanruokaa. Lattialla on muruja ja ruuanpaloja myös. Omasta puhtaudestaan kissa pitää kyllä huolen.

    Tuo leikekirjan pitäminen on myös käynyt mielessä. En harrasta mitään koristeluja tai skräppäyksiä vaan ihan just tuota samaa oon suunnitellut. Ideoita, inspiskuvia ja muuta kivaa talteen. Kerään myös pääsylippuja, mainoslehtisiä yms. näyttelyistä, museoista jne. Yritän joskus ne kasata leikekirjaan...

    VastaaPoista
  15. Niin ihana ja harkittu lahja mieheltä, vau! Kauniit laukut siis myös! :)

    Ihastuin tuohon teidän valkoiseen penkkiin, aivan super! Ja muutenkin teillä on kaunis ja tunnelmallinen koti. Söpöt kissat kuvissa. <3

    VastaaPoista
  16. Ihania otoksia kodista ja perheenjäsenistä! Ja tosi kiva yllärilahja <3

    VastaaPoista
  17. Ihana koti ja ihana blogi! Onnittelut valokuvauskilpailun voitosta!!!

    VastaaPoista
  18. Jee, onpas mukavaa, J yllätti sut ihanalla lahjalla - erityisesti tuo cokis ;))

    Pian mekin saadaan tuoda pikkuinen moikkaamaan tätiä miehensä kanssa, mutustetaan cookieskeksejä valkoisella matolla :P Vai mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella, nahkasohvallahan on hyvä levähtää herkuttelemaan? Sopiskos? :D

    Maanantaiterkuin, isosikko

    VastaaPoista
  19. Ihastuttava blogi sinulla. Osaat kirjoittaa mielenkiitoisesti mukavia juttuja.

    VastaaPoista
  20. Mikä hieno lahja! Kade :).
    Kisulit ovat persoonia, jokainen oman laisensa! Rescue-kissoilla on luonnetta, olen vahvasti sitä mieltä. Kivaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  21. Onpa hienot laukut! Kateeksi käy sekä laukut että mies...

    Meidän Herra ja Hidalgo syö kyllä suht siististi silloin kun on Hänen Ylhäisyydelleen passelia ruokaa. Mutta auta armias jos palvelijat ovat ostaneet vääränlaisia papanoita Hänen Korkeudelleen, silloin tassu käy ja kuppi on nurin. Sitten vielä kuopsutellaan papanoita kuin hiekkaa laatikolla, varmasti leviävät ympäri keittiötä. Vettähän ei tietenkään ole soveliasta juoda lattia tasolla, vaan Herra nauttii sen keittiön altaasta tai vessan pöntöstä. noh viimeksi mainitussa on kai makuakin mukana!!!
    Yöllä yksinäisyyden yllättäessä Herra huutaa niin kauan, että naispalvelijan on pakko nousta ylös viihdyttämään Hänen Ylhäisyyttään. Yleensä kello 3,30 kun saisi vielä nukkua puoli tuntia...siinä sitä sitten heitellään hiirtä Herralle ja kas kello kun tulee neljä, Herra hipsii nukkumaan vessan lattialle!

    On nuo kissat sitten mukavia!!!

    tiinaliisa

    VastaaPoista
  22. Ihana mies ja lahjat! <3 <3 <3
    Ja ihanat otuksetki :D :D <3
    samallaisia possuja eräät/jotku kissat on, oli ne hommattu mistä tahansa :D Meän kolli se vasta porsas onki mutta neiti syö siististi :D Herran takia meän kissojen ruokakippojen ja vesikuppien alla pittää olla (porsas)alustatki, ihan niinku pikkulapsilla pittää olla ruokakauluri :D
    Ihana ja hauska, huumoripitonen kirjotus teän sulosista pikkuporsaista :D <3 <3 <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)